Muistelua...

Illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa muistelin äidin kotipaikkaa, pientä punaista mökkiä Kiihtelysvaarassa, jossa kesälomilla käytiin.(Ja jossa olin pienenä asunutkin, vaikken siitä ajasta paljoa muista). Muistan kuinka sisään astuttiin pikkuruiseen porstuaan, josta oli kulku tupaan, sekä ruokakonttuuriin ja vaatekonttuuriin, niillä nimillä niitä kutsuttiin. Ruokakonttuurissa säilytettiin nimensä mukaisesti ruokatarpeita sekä isompia astioita. Vaatekonttuurissa oli vaatteiden lisäksi lipasto, jossa oli kaikkkea jännää, (esim. vanhoja postikortteja), sänky ja sen yläpuolella kirjahylly, josta löysin mukavaa luettavaa, esimerkikisi äidin ja sisarustensa vanhoja kirjoa. Sieltä meni myös raput vintille eli vinnille niinkuin siellä sanottiin. Konttuurissa kerrottiin joskus kummitusjuttuja serkkujen kanssa.







Porstuasta tupaan astuessa piti kumartaa päätä ja samoin kammarin ja tuvan välisessä oviaukossa, kun ne olivat niin matalia. Joka kesä varmaan pamautin pääni oven kamanaan, mutta se sattui sen verran, että ehkä loppuloman muisti varoa. Pienestä tuvasta ison osan haukkasi leivinuuni-puuhella yhdistelmä. Sen lisäksi tupaan mahtui emännänkaappi, pöytä, penkki, jonka päässä oli ollut muistaakseni separaattori ja maitokone. Myöhemmin se oli pelkästään istumista varten. Tuvassa oli myös pari tuolia, jakkara jonka päällä oli vesiämpäri, sekä naulakko hattuhyllyineen. Lisäksi katon reunan alla kiersi kapea hylly, jossa oli kaikenlaista pikkutavaraa. Astiat tiskattiin vadeissa hellanpäällä ja laitettiin valumaan emännänkaapin leivinlaudalle paksun pyyhkeen päälle, josta usein minä tai serkkuni ne sitten kuivasi kaappiin.Tuvassa oli kaksi ikkunaa, toisestä näköala etupihalle ja toisesta puutarhaan.






Kuva tuvasta vuonna-91, äidin matkaradio tuossa pöydällä. Olimme siellä käymässä äidin ja hänen miehensä kanssa. Aika paljon sama sisustus kuitenkin kuin muistoissanikin.
















Kammarissa oli levitettävä puusohva, kokoontyönnettävä heteka, kaksi lipastoa, ihana pehmustettu keinutuoli, jonka tätini oli verhoillut kauniiksi. Lisäksi siellä oli ihana erikoisen muotoinen vihreä pöytä, jossa oli lehtihylly alhaalla. Tykkäsin siitä. Yleensä sen päällä oli vihreä hapsuliina. Tuo keinutuoli ja pöytä olivat minun suosikkikalusteet. Jo silloin tykkäsin kaikesta vanhanaikaisesta. Pöydän molemmin puolin oli tuolit. Siinä täytettiin ristikoita, piirrettiin, kirjoitettiin ja pelattiin korttia siskon ja serkkujen kanssa. Kammarin seinillä oli valokuvataulut äidin tädistä ja kahdesta enostani sekä joku maisemataulu ja kaksi seinävaatetta. Myös kammarissa oli kaksi ikkunaa, toisesta näköala puutarhaan ja toisesta alas kaivolle, savusaunalle ja navetalle sekä maantielle ja kauempana olevalle purolle.















Kuva kammarista vuonna-91, äidin matkapeitto tuossa puusohvalla, se on nyt minulla vintissä.







Paljon ihania kesämuistoja on tuolta. Useimmiten menimme sinne äiti, minä, pikkusisko, tätini ja kaksi serkkuani (tyttö ja poika) yhdessä ja oltiin monesti noin kuukausi siellä, joskus vähän vähemmän aikaa. Me lähdimme Karkkilasta linja-autolla yleensä Riihimäkeen ja sieltä junaan, jossa olivat jo tätini ja serkut, he kun nousivat junaan jo Helsingistä. Koko yö matkustettiin ja torkuttiin junan penkeillä ja aamulla oltiin Joensuussa. (Kerran tosin pääsimme makuuvaunussa, kun tätini oli varannut sellaisen). Joensuusta sitten menimme linja-autolla Kiihtelysvaaraan, missä tehtiin valtavat ostokset, että ne riittäisivät mahdollisimman monta päivää. (Koska kauppaan oli 7 km, ja se piti kulkea taksilla tai myöhemmin pyörällä, kun sinne tuli sellainen).
Sen jälkeen ajettiin taksilla mökille. Taksikuskin nimi oli muistaakseni Unto Myller. Nautin siitä matkasta, kun kuski soitti usein samaa kasettia, josta tuli laulu: "Tyttö istui autossa, ol auton ovi lukossa, tuulia, tuulia tuu..kesäyö on lemmen taikaa, lupausten kult-aikaa, varo ettei sydäntäsi vie tuulia-tuulia tuu..." Minä sain lisäksi istua etupenkillä jo silloin, kun tulin helposti huonovointiseksi. (Sama vika on vieläkin). En tiedä eikö niitä alkuaikoina ollut vielä matkatabletteja, kun usein linja-autoissakin voin huonosti. Se pilasi ne automatkat.








Katson tuolta vanhoista kuvista tänne kuvitusta. Nuo kuvat on tosiaan vähän uudempia, kammarin kuvassa on esimerkiksi eri tuolit, mutta tuo ihana pöytä hapsuliinoineen kuitenkin.






Tässä vielä vähän vanhempi kuva vuodelta-76, viimeisiä kesälomakuvia niistä lapsuus-ja nuoruusaikojen kesälomista. Istun sen tuvan verholla peitetyn vaatenaulakon edessä. Minusta tuo verho oli kaunis, siksi varmaan halusin, että kuva otetan tuossa. Tässä olen jo 19. En vielä tiennyt, että puolentoista vuoden päästä tuosta olen jo naimisissa ja pikkuisen pojan äiti.













Tällaista menneiden muistelua tänään.