Muratin olen siirtänyt ulkoa eteisen kaapin päälle. (Katoin muuten kuvasta, että mikä tonttu siellä takana seisoo :D (Se olikin sämpyläpussi).
Pari kiireistä päivää on tässä ollut ja lisäksi puolen päivän "masis" eli masentunut olo...ja lisäksi on tänään vatsakin vähän vaivannut. Eilen meillä oli palaveri "töissä" ja tänään oli sitten varsinainen työpäivä. Eilisen palaverin (uusien säntöjen) takia mua ahdisti eilen,kun ajattelin mahdanko muistaa niitä puoliakaan. Illalla oli sitten Laulusiskojen harkat, vielä sielläkin alussa masensi, mutta kyllä se sitten alkoi helpottamaan.
Tänään sitten työpäivä soppiksella, nyt illalla olisi vielä srk:n "nuotioilta", mutta sen jätin väliin, kun olen ollut väsynyt ja vatsa vaivaa. Mies meni sinne ja se onkin enemmän hänen heiniä... Kutsulaput postilaatikkoihin jaoimme kyllä yhdessä jo toissapäivänä. Olikin kiva sää silloin kävellä raikkaassa syys säässä. Onneksi siellä on tänäänkin hyvä sää heillä.
Miehellä on myös viikonloppuna sellainen kurssi juttu, eli minä saan ilmeisesti olla ihan vaan itsekseni ne päivät. Ihan kiva, jos vaikka jaksaisi jotain tehdäkin :) Se hemmottelu-päivä ei vielä huomenna olekaan, vaan myöhemmin...saa sitten nähdä menenkö...
Sitä mattoa olen solminut kuistin "penkille", punaisen rikkinäisen yöpaitani leikkelin suikaleiksi, sekä yhden puserosta jääneen pinkin hihan :) Lisääkin materiaalia pitäisi etsiä. Olen myös edelleen virkannut sekä lukenut. Tällä hetkellä on kesken lukemista kolmekin kirjaa, kun on tullut otettua aina mielenkiintoisemmalta tuntuva kirja käteen. Tällä hetkellä se on kansalaissodasta kertova Martti Linnan: Kaksi hautaa saarella.
Yleensä olen tykännyt enemmän lukea naisten kirjoittamia kirjoja, mutta tämä kuitenkin kiinnosti minua kun kirjastosta sen löysin. Olen nyt iltalukemisena sitä lukenut sängyssä.
Kirjan takana lukee näin:
"Syksy 1917. Kymiyhtiön paperikoneet seisovat, eikä kuntien hätäaputöitä riitä Kymenlaaksossa kaikille. Maija Rasilainen rakastuu Venäjän armeijasta palanneeseen komeaan Aleksei Osipoviin.
Talvella syttyy sota punaisten ja valkoisten kaartien välillä. Keväällä Aleksei huomaa komentavansa koko punaisten Savon rintamaa. Kun rintama pettää, Maija ja Aleksei alkavat epätoivoisen pakomatkan kohti Suomenlahtea ja Pietaria.
Kaksi hautaa saarella on romaani erilaisuudesta, toivosta ja rakkaudesta."
Hyvää viikon jatkoa!
Onpa harmi kun masentaa, miten ihmeessä sua piristäis jotenki. Uskotaan että ne työn uudet säännöt oppii hyvin, jos muistia helpottaa niin kirjoita ne paperille. Ois ollu hemmottelupäiväkin sulle hyväksi. Jospa sinnekin pääset jonain päivänä.
VastaaPoistaHyvää kirjaa lukiessa ainakin vähän omat asiat unohtuu, kun vaan löytäis sellasia niin hyviä kirjoja, mullakin on ollut hankala niitä löytää.
Oli ainakin aurinkoa tänä päivänä ulkona.
"Asioilla on tapana aina lopulta järjestyä" Sellasen kortin lähetin tänään. Uskotaan niin!
Työpäivä meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka yksi työntekijöistä olikin sairaslomalla. Mulla on vaan paha tapa ottaa paniikkia aina uusista asioista...mies ei ymmärrä sellaista yhtään..."mutta meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin"... minä menisin mieluiten aina samaa turvallista latua tai raidetta.
PoistaMielenkiinnolla odotan kaunista uutta tilkkumattoa!
VastaaPoistaUudet työsäännöt muistiin paperilapulle .Älä turhaan pelkään,,,aina uusi jännittää/pelottaa.
Sydänlämpöiset loppuviikon terveiset,sinulle Sesse!
Kyllä matossa menee varmaan aikaa...oisko yks neljäsosa vasta tehty...Minä menisin aina mieluummin samoaa latua kuin ennenkin :) Kiitos samoin sinulle Liisa!
PoistaMuratti on kaunis. Olipa siellä hauska "tonttu" takana! :) Kiinnostava kirja tuokin. Minun on tullut vieläkin luettua liian vähän kansalaissodasta.
VastaaPoistaMinuakin masensi tänään. Liian helposti sitä lannistuu milloin mistäkin. Mutta toivotaan parempia päiviä ja ilon hetkiä meille molemmille!
Minä menen aina paniikkiin kaikesta uudesta... mutta kyllä se sitten helpottaa... Ulkona on kaunis aurinkoinen päivä, matot oli ulkona ja imuroin :) Iloa ja rauhaa sinulle :)
PoistaKirja nimeltä: Inkerin Lilja oli todella hyvä ja puhutteleva.En ole sen jälkeen laittanut ruokaa roskiin(jos en juuri ennenkään)
VastaaPoistaSiinä äiti makasi kovassa kuumeesssa ja lapsille piti saada ruokaa.Mitään...siis mitään ei enää ollut.Isä oli siperiassa.
Äiti muisti että ullakolla oli risat nahkakengät,pyysi lapsia etsimään ne ja keittämää nahanpaloja tuntikausia vedessä,
Eivät he pystyneet vatsakivuilta sitä lientä juomaan.
Kirjalla oli onnellinen loppu,ettei se aivan surullista ollut lukea ja tositarina.
Onko virkkuulangat riittäneet?
Kyllä on ollut kovia kohtaloita, sota-aikoina varsinkin... No hyvä, että oli onnellinen loppu! Aina toivoisin lukiessani, että olisi kirjalla onnellinen loppu, että jäisi hyvä mieli...sitä kuitenkin eläytyy kirjan henkilöiden kohtaloihin. Kyllä vielä on virkkuulankoja ollut, kun lanka on ohutta, niin pienessäkin kerässä on yllättävän paljon :)
PoistaVielä on sen verran lämmintä, että muratti viihtyy viileässä eteisessä (niinkuin sämpylätkin :), talvella eteinen on pakkasella...
VastaaPoistaToi kaksi hautaa vaikuttaa kiinnostavalta, en oo ennen bongannut missään. Pitää ottaa nimi ylös.
VastaaPoistaAina kannattaa poimia kirjan nimiä ylös, niin löytää kirjastostakin.
Poista