Aiemmin luettua

Tässä aiemmin luin kirjan "Vihan morsian. Tosikertomus."




Kirja kertoo Anna-Lena Joners Larssonin elämästä. Muistiin merkinnyt Jessika Devert.




Kirjoitan mitä kirjan takakannessa lukee:




"Nuori Anna-Lena kiertää maailmaa ja tekee muun muassa tarjoilijan töitä. Juhliminen ja kaverit täyttävät elämän , josta puuttuu suunta ja päämäärä. Kun hän rakastuu rocktähtenä pidettyyn Erikiin , tuntee hän kuuluvansa johonkin. Erikin mukana tulee äärioikeistolainen aate, johon Anna-Lenakin sujahtaa mukaan ajattelematta sen tarkemmin aatteen sisältöä. Hänellä on elämänsä mies, yhdessä he ovat staroja ja heidän ympärillä on ihmisiä, jotka ihailevat heitä.


Kun Anna-Lena odottaa ensimmäistä lastaan, tuntuu viha ympäröivän hänet. Kaikki heidän tuntemansa ihmiset elävät vihasta ja hän itse jämähtää neljän seinän sisälle vaikean raskauden takia. Hän tietää, että hänen kannattamansa ideologiat eivät kestä päivänvaloa, mutta suuntaa on vaikea pysäyttää, kun koko elämä pyörii äärioikeistolaisia ajatuksia kannattavien ihmisten parissa.


Ensimmäisen raskauden jälkeen tulee heti toinen. Anna-Lenasta tulee kahden pienen lapsen äiti, joka haaveilee tavallisesta äidin arjesta, jossa voisi jutella kurahousuista toisten äitien kanssa. Tämä toteutuukin, mutta yksin, ilman lasten isää. Anna-Lenan on käännettävä suunta ja aloitettava uusi elämä. Hän tuntee, että rakkaus täyttää hänet, kun hän löytää tavan auttaa muita. Ja kun aika on kypsä, hän haluaa kertoa tarinansa muille; miten valkoisen vallan liike sai hänet mukaansa ja miten hän löysi tien ulos, takaisin hyväksyvän maailmaan."



- - -




Viimeinen sysäys kirjan kirjoittamiseen tuli kun hän oli ystävystynyt erään Jesperin kanssa ja tämän ex-vaimo laittoi tälle viestin, jossa Anna-Lenan lapsia nimitettiin natsipennuiksi...silloin Anna-Lena hyväksyi erään toimittajan ehdotuksen, että he kirjoittaisivat Anna-Lenan tarinasta kirjan. Kaikkien tuli tietää, että hän ei enää kuulunut siihen liikkeeseen.




Anna-Lena sanoo:"Tunsin kuinka raivokas suuttumus paisui sisälläni ja oivalsin, että oli tullut aika nostaa se koko surkea, saastainen tarina pöydälle. Minä en edes enää pelännyt, sillä nyt ei ollut kysymys minusta vaan Torista ja Sveasta. He eivät saaneet joutua kärsimään siitä, että heidän äitinsä oli lähtenyt mukaan joihinkin täydellisen käsittämättömiin juttuihin."



Hyvä kirja tämäkin.