Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Huolia ym.







Klikkaa isommaksi!


Nyt ei saa antaa valtaa masennukselle...vaikka kaikki menee vaan huonompaan suuntaan. Ojasta allikkoon tuli mieleen vanha sanonta. Olen lukenut lainakirjaa "Myöhään kukkivat kukat", se on Eira Pättikankaan kirja ja kirjoitettu pohjanmaan murteella. Sieltä bongasin tuon allikonkin. Kyllähän tuo sanonta on tuttu, mutten ole koskaan sen kummemmin ajatellut mitä allikko tarkoittaa... Se on jonkunlainen lammikko, lampare... luoma on joki ja tola on polku. Näin sitä viisastuu :)

Onhan meillä aihetta kiitokseen kumminkin, kun mies sai hyvät tulokset kuvauksista.
Ja ainahan sitä on jollain lailla selvitty kuitenkin, taas saa ajatella, että: "Saapas nähdä miten Herra taas auttaa tässäkin tilanteessa."



Tänään meillä kävi nuohooja, joka on tuttu mies. Oltiin hänen viimeinen paikka tältä päivältä, ja hän jäi kahville ja juteltiin pitkän aikaa, kun mieskin oli kotona.
Huomenna sitten kaupunkipäivä ja toivottavasti jotain piristävää sille. Kirjoittelenpa huomenna tälle jatkoa.




No niin, jatkan nyt tiistaina. Tänään oltiin kaupunki-reissulla ja kuinka ollakkaan meillä meni siellä melkein täysi työpäivä. Aamulla lähdettiin joskus 8n jälkeen ja takaisin tultiin vähän ennen neljää. Ilmankos jo väsytti.
Miehellä oli yhdeksältä hammaslääkäri, niin piti lähteä jo ajoissa. Miehen siellä ollessa kulutin aikaa kirjaston lukusalissa, jonka jälkeen kävin harhailemassa parissa "halpakaupassa" ja lopuksi menin kirppikselle, kun se aukesi. Kirppikseltä ostin vain dvd:n, jonka hinta oli 0,50 e, ja se oli puolen hinnan pöytä, niin sille tuli hintaa kokonaiset 0,25 e.

Sen jälkeen diakonia-ruokailuun, jossa mieskin jo oli. Ruokailun jälkeen jäimme vähäksi aikaa laulamaan yhteislauluja. Kävimme vielä toisella kirppiksellä, josta ostimme miehelle farkut 2 e ja mulle jakun 1 e. Haimme ruuanjakelusta laatikollisen ruokaa, jonka veimme eräälle miehelle. Istuimme siellä jonkun aikaa, kun hän kertoi vaikeuksistaan. Kyllä ihmisillä on vaikeata! Niiden rinnalla omat vaikeudet tuntuvat pieniltä. Vaikka aikamoiset taloudelliset ongelmat tässä on itselläkin, kun on noita ylimääräisiä hammaskuluja kummallakin... Täytyy vaan luottaa Häneen joka pitää huolen varpusestakin. Eräässä laulussa sanotaan: "... minustakin, varpusestakin huolenpitonsa on rajaton ja ajaton.."
Kuva vanhasta kalenteristani.










Eletään toivossa! Ps. Kotimatkalla- blogiini olen nyt aika usein kirjoitellut, mutta kun en osaa linkkiä siihen laittaa, niin yritän täällä muistutella, että sitäkin voi käydä kurkistamassa. Siellä on paljon Ensio Lehtosen "Ristin sana"-kirjasta päivän sanaa. Linkki oikealla lukemiston luona :)

4 kommenttia:

  1. Olen tässä viime päivinä ajatellut sitä myös, että monella on jotakin vaikeutta; yhdellä yhtä, toisella toista. Ne tahtoo vetää mieltä matalaksi, vaikka samaan aikaan on sellaistakin, mistä on kiitollinen.

    VastaaPoista
  2. Olet aivan oikeassa! Eikä päältäpäin aina tiedä millaisia vaikeuksia toisilla on...kun itsellä monesti pyörii vaan omat ongelmat päässä...

    VastaaPoista
  3. On niitä vaikeuksia, luulenpa että kaikilla on, vaikka kuinka näyttäisi hyvin menevän. Sulla on hienoa kun on puoliso jakamassa asioita ja pääsette noihin diakonia ruokailuihin ja muihin tilaisuuksiin.
    Mullakin tuli ongelmia "työkkärin" kanssa, kun en huomannut määräpäivää ja jäi joku kirjoitus tekemättä niille. Saa sitten nähdä tuliko karenssia miten paljon. Oli se leikkaus ja sairasloma viime vuonna, lääkärikuluja yms joten tuloja on ollut vähemmän.
    Mutta yritin "tolkuttaa" itelle että kyllä minä pärjään...viime viikolla olin jonkun päivän ihan paniikissa, valvoin öitä jne.
    Mutta pieniähän nämä vielä on.
    Toivottavasti teillä menee siellä parempaan suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie <3 Samoin sinulle parempaa!

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)