"Viekin mummo"

Pari blogi-ystävää kirjoittivat Viekin kylästä, joka on Pohjois-Karjalassa. Siitä tuli mieleen lapsuusmuisto. Isäpuolellani oli ollut luumätä jalassa lapsena/nuorena, joka ei meinannut parantua millään. Hän oli saanut itse tehtyä lääkettä tältä "Viekin mummolta", ja luumätä oli parantunut. Kolo vain jäänyt luuhun. Muistan kun hän kertoi, että pinseteillä oli pitänyt luun siruja kaivaa siitä jalasta. Isäpuoleni oli kotoisin Suhmurasta. Muistelen hänellä olleen jäljellä sitä rasvaakin, joka oli meillä hänen itsetekemässään vihreäksi maalatussa lääkekaapissa. Siellä olivat myös ne pinsetit. Isäpuoleni oli muutenkin kova säästämään kaikkea...niinhän sitä ennen varsinkin monet olivat, kuin myös äitinikin.













Katsoinkin sitten löytyykö vielä tietoa "Viekin mummosta" netistä. Ja kyllähän sitä löytyi. Ihan Wikipedian artikkelikin. Tiedot siitä.



"Viekin mummon" oikea nimi oli Anni Pölönen, hän eli vuosina 1889-1960. Hänen isänsä oli kuuluisa kansanparantaja "Aapo" Mikkonen (1845-1918)
Anni Pölönen toimi isänsä apuaisena sekoittamalla lääkkeitä luonnosta saatavista aineksista.
Isänsä kuoleman jälkeen hän jatkoi tämän työtä aina kuolemaansa saakka.


Anni Pölönen ji varhain leskeksi, hänen puolisonsa Paavo Pölönen kuoli v.-30. Heillä oli kahdeksan lasta, joista isänsä kuollessa vanhin oli 14 ja nuorin vuoden ikäinen.



Toisen maailmansodan aikana Varpasen kylä evakuoitiin ja he siirtyivät Kiuruvedelle, jossa Anni jatkoi toimintaansa.
Pölösen vastuuntunnosta kertoo se, että eräs hoidossa ollut miespotilas otettiin evakkomatkalle mukaan.



Sotavuosien jälkeen Pölönen asui lapsineen maatilalla , jonne hän oli muuttanut 1947. Pölöselle tulleet kirjeet (joissa tiedusteltiin vastaanottoaikaa tai pyydettiin lähettämään lääkkeitä) tulivat perille niinkin puutteelisella osoitteella kuin "Viekki asema, kaksi kilometriä asemalta vasempaan". Joensuusta päin tultaessa.
Kesäisin hänellä oli jopa 30 potilasta päivässä, ja vaikeimmat tapaukset saivat asua Pölösen luona pitempäänkin. Osa potilaista oli käynyt ensin lääkärillä, mutta tulleet Pölösen luo kun lääkkeet eivät olleet tehonneet, tai kun he eivät olleet halunneet esimerkiksi mennä heille määrättyyn leikkaukseen.
Potilaat olivat enimmäkseen maanviljelijöitä ja työläisiä, mutta olipa joukossa mm. kauppias, opettaja ja pastori.



Anni Pölösen parannuskeinot perustuivat sekä luonnon aineksista valmistettuihin omiin rohdoksiin että apteekin tuotteisiin. Apteekkilääkkeet olivat enimmäkseen kasvikuntaan perustuvia ja niitä Pölönen käytti omissa lääkesekoituksissaan. Hän hoiti enimmäkseen ulkoisia vaivoja, kuten ihotaudit, kuoliot, luumätä eli osteomyeliitti, reumatismi ja säärihaavat. Lastentautien listalla olivat maitorupi ja riisitauti. Osa lääkkeistä oli siis sisäisestikin nautittavia.




Kylän lapset keräsivät Pölöselle mm, pihkaa pientä korvausta vastaan. Muita tarvittavia aineita olivat esim. koiranheisipuun kuori, mali eli koiruoho ja sinänsä myrkyllisen näsiän marjat. Myrkylliset aineosat uutettiin spriin avulla.
Isompia leikkauksia Pölönen ei tehnyt, mutta hänellä oli kylläkin kirurginveitsi paiseiden yms. avaamiseen. Esim. juuri luumätää vastaan voide piti saada tikun avulla luuhun asti. Pinnalle levitettiin vielä toista voidetta.
Hänen tiedettiin myös iskeneen suonta ja auttaneen synnytyksissä.



Isänsä tavoin Pölönen joutui käräjille toimintansa vuoksi, mutta selvisi pienillä sakoilla, koska aina löytyi hänen puolestaan puhuvia todistajia.
Pölönen oli luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen, luottamusta herättävä.




Anni Pölösen esineistöä on Pielisen museossa instrumentteja ja apteekista hankittuja lääkepulloja.