Milloin mitäkin yllätyksiä

 Tänään on vaihteeksi pilvisempi päivä. Aurinkoisistakin päivistä ollaan saatu nauttia. Parina päivänä tuli käytyä kunnon lenkilläkin ja jalkakin on ollut parempi välillä. Nämä kuvat metsälenkiltä, jossa olin ihan yksin. Alussa oli vähän synkempää metsän siimeksessä. Mutta kuten tiedätte tykkään metsässäkin kävellä.

Mutta myöhemmin oli jo aurinkoisempaa kun pääsin pois metsästä.

Täältä lähti pikkutie kotiin päin. Kyllä oli hiki tuon metsälenkin jälkeen. Seuraavana päivänä mentiin isännän ja koiran kanssa lenkille, niin että ajettiin autolla erääseen tienhaaraan ja lähdettiin siitä kävelemään pienenmpää tietä, silloin oli tosi upea sää. Vaan ei tullut kuvia otettua ainoatakaan. Mutta mukava lenkki oli sekin.

Eilen oli taas kaupunkipäivä ja samoin huomenna, on kuntouttava. Miehelle tuli tänään leipäkeikka, hakea toisen kaverina leipää leipäkirkolle. 

 

Eilen oli kyllä erikoinen päivä kaupungilla, oltiin jo lähdetty kaupungista ja poikettiin kaupassa, lähdettiin ulos,niin pihalla oli upea turkoosi"amerikanrauta" ja ihailtiin sitä, omistajat, mies  ja nainen, olivat siinä myös ja juteltiin jonkun aikaa. Miehelläni ja auton omistaja rouvalla oli samanlaiset austraalialaiset lierihatut, niistä tuli juttua myös. Niistä se juttu oikeastaan alkoikin. No, sitten he lähtivät ja me kohta myös. Oltiin jo tulossa kotiin päin, niin sama auto oli tienposkessa konepelti pystyssä. No, pysähdyttiin tietysti siihen. Heidän auto ei lähtenyt käyntiin millään, ja sovittiin, että me haetaan kotoa ne piuhat, millä voidaan antaa virtaa heille. Heillä oli myös kännykät melkein tyhjät, niin otettiin toinen lataukseen meidän autoon, (he kysyivät voidaanko ottaa).

Kun oltiin meidän pihassa niin he soittivat siihen kännykkäänsä, että auto olikin lähtenyt käyntiin, että tavataan huoltiksella. Otettiin kuitenkin piuhat autoon vastaisuuden varalle. No, huoltiksella he saivat kännykkänsä ja antoivat vielä meille "palkan". Ja sanoivat, että käykää jätskillä, kun olivat itsekin ostaneet jäätelöt. Me ajelimme lähikauppaan ja ostimme jätskit ja söimme autossa. Läksimme kotiin päin ja juuri ennen kuin olisimme kääntyneet kotitielle, näin jotain turkoosia kauempana, ja sanoin miehelle: "Onko ne nyt tuolla?"... no niin oli käynyt, että auto oli taas sammunut. Eli kun ajoimme sinne, niin kaikkia alkoi jo naurattaa, vaikka olikin vakavasta asiasta kyse. Onneksi meillä nyt oli ne piuhat ja saivat sen verran virtaa, että pääsivät jatkamaan matkaa :)

 

Aikamoista seikkailua. Kerittiin jo ihan tutustua heihin, mukavia ihmisiä. Sanoivat, että kun Lahnajärvellä on seuraavaksi vanhojen autojen päivät, niin nähdään siellä :)

Aina sattuu ja tapahtuu.

Erakot

 

Kirjastossa silmäni osuivat hyllyyn näytteille pantuun kirjaan, Milla Peltosen:  Erakot  Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita.

Ja kuten sanottu ennenkin minussa on introverttinä vähän "erakon" vikaa itsessänikin, niin hetihän ajattelin, että tuo voisi olla mielenkiintonen kirja. Ja lisä mausteena oli kirjan upea kansi.

Nyt kirja on luettu, enkä tosiaan pettynyt. Kirja oli mielenkiintoinen  kokoelma erilaisten erakko-luonteisten ihmisten elämän tarinoista, alkaen lapin savottamiehistä  ja kullankaivajista , uskonnollisista erakoista ja monien eri asioiden vuoksi yksinäisyyteen haluavista ihmisistä ja heidän elämästään.

Kirjan takakannen tekstissä sanotaan:

"Suomi on erakkojen luvattu maa,mutta erakotkaan eivät ole niinkuin ennen. Tai ainakaan  niinkuin yksioikoiset käsityksemme heistä. Keitä ja mitä erakot ovat? Miksi he ovat valinneet elämän muiden ulottumattomissa, vai ovatko? Mitä he haluavat elämäntavallaan sanoa, vai haluavatko? Mitä erakkous meikäläisissä oloissa oikeastaan merkitsee?

Erakot kertoo yhteiskunnan "ulkopuolelle" vetäytyneistä yksineläjistä. Se tutustuttaa lukijansa omintakeisiin persoonallisuuksiin pohjoisen erämaissa, korpien kätköissä, kaukaisilla saarilla ja vuorilla, peräkylillä ja kaupunkien reunamilla. Se kurkkii menneisyyteen ja kulttuuriseen kuvastoonkin, mutta keskustelee ennen muuta suomalaisten nykyerakkojen kanssa. Ja kertoo heidän kiehtovat tarinansa."

Jos vähänkin kiinnostaa hieman erilaisten ihmisten tarinat  ja heidän elämänsä niin suosittelen!

Askartelua, nyhjää tyhjästä..

 Joskus aikoinaan ollaan saatu muun tavaran mukana tällainen Ikean muovinen alusta. Ei ole juuri paljoa tullut käytettyä, niin on ollut lähes tyhjän panttina.

Yhtenä päivänä katselin sitä sillä silmällä (askartelu silmällä) ja päätin leikata nuo pallokuviot irti, jos niistä keksisi jotain.

Tuo kun oli sen verran ohutta muovia, että hyvin pystyi saksilla leikkaamaan. Toiselta puolelta on hopean väristä. Vähän kärsinyt oli, mutta en antanut sen haitata.

Joskus halpis-kaupasta olin ostanut ohuita koukkuja. Tein reittimellä reiät aina pallon kumpaankin reunaan ja yhdistin pallot koukuilla toisinsa. Tällainen siitä tuli. (Kuvasin sen hengarissa vaatekaapin ovessa, että näkyy paremmin yksiväristä vasten).

Jos noita olisi ollut enemmän olisi voinut tehdä isomman, mutta ehkä tuon määränkin voi laittaa vaikka pikku ikkunaan koristeeksi. Mutta kiva, kun on tullut jotain askartelu inspistä, kun välillä olin täysin tyhjä ja saamaton.

Mukavaa pyhää teille!

Kipuja ja vanhaa kauneutta

 

Taas ollaan lauantaissa. Viikot menee yhdessä hujauksessa. Eikös se niin olekin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin elämä menee... onneksi on usko siitä, mihin se päättyy :)

Vaivat ei ainakaan vähene. Viime yönäkin sain ensin illalla hakea alhaalta särkylääkettä, kun iskiaskipu niin vaivasi, ja yöllä oli taas sellainen "tuikkiva" kipu jalkapohjassa, isäntä haki alhaalta mulle lisää särkylääkettä, muuten ei varmaan olisi saanut nukuttua. Aina ne vaivat usein tulee silloin kun yrittää nukkua. Täytyy viedä särkylääkettä yöpöydän laatikkoon, ettei tarvii yöllä alhaalta hakea,kun muistais.

No, on mulla välillä sellaisiakin aikoja, ettei mikään vaivaa, onneksi :) Eilen oltiin seurakunnassa, oli meidän auto täpötäysi. Ja maskit päässä oltiin seurakunnassakin. Mutta saatiin rukoilla yhden vanhemman naisen puolesta ja tavattiin pitkästä aikaa eräs toinen , nuorempi nainen, jonka puolesta oltiin rukoiltu aiemmin, sovittiin, että mennään hänen luokse kahville joskus.

Tänään siis isännällä sählypäivä ja muuten saunapäivä. Äsken syötiin pyttipannua. Nyt olisi hyvä sää käydä kävelyllä, mutta eilen ainakin oli tuo jalkapohja sen verran kipeä, että piti pian kääntyä takaisin päin.

Piristykseksi kuva, jonka otin eilen,kun pöydällä oli pesuvati (jossa pesin perunoita) ja yksi emali kansi, niin nappasin muut samantapaiset samaan kuvaan.

Vanhaa kauneutta <3 Hei vaan!

Farkku-jämien käyttöä

 Vielä oli huonompia, riekaleisempia farkkujen jämiä sekä parit miesten farkut, jotka olivat olleet työhousuina enemmän, joten niissä oli osaksi jotain tahroja. Halusin käyttää niistäkin siistimmät osat johonkin. Tuli mieleen kokeilu farkkumatosta.

Leikkasin tuollaisia kolmiomaisia tilkkuja, joista ompelin rinkulan. Keskustan peitoksi farkkupala, ja sen päälle entisten kirppistilkkujen pussissa ollut valmiiksi ommeltu tilkkupala piristykseksi. Saadusta kankaasta nurjalle kangas, ja niinikään saadusta kangaskaitale-rullasta mattoon reunakaitale.

Tällainen siitä tuli:

Tämä farkku-työ oli toinen niistä tilkkutöistä, jotka minulla oli kesken. Ajatuksen ja inspiksen tähän farkkujen kokeiluun matossa sain Oli aika- blogista, jossa oli farkkujen vyötärökaitaleista  tehty matto, tämä oli vaan helpompi versio :)

Historiaa

Huomenna tulee 10 vuotta siitä kun ostimme tämän pikkutalon. Tänään juuri löysin sopivasti netistä lisää tietoa tuosta ikivanhasta Turku-Helsinki tiestä, josta eilen oli puhe.

Tämä "kartta" oli mukana talon papereissa, ja kiinteistövälittäja siitä myös puhui, että tuosta joen yli ja meidän pihan poikki aikoinaan on kulkenut muinainen Turku-Helsinkitie.

 

 

 

 

 Etsin jo alkuaikoina lisää tietoa siitä, mutta en löytänyt. Tänään rupesin etsimään ja nyt löysinkin, olin etsinyt sitä tietoa väärällä hakusanalla. Olin etsinyt nimellä  vanha Turku-Helsinki tie , jolloin kone tietysti tarjosi vanhaa ykköstietä. Tänään aloin etsiä hakusanalla muinainen Turku-Helsinkitie ja sehän tärppäsi .)

Muinainen tie löytyi sieltä nimellä  Ylinen Uudenmaan tie. Siinä oli myös kartta. En saanut tekstistä kopiota, mutta kirjoitin ylös tärkeimmät asiat.

 

"Tie kaartaa lähemmäs Nummen kirkonkylää ja ylittää sen länsipuolella Hämjoen (eli meidän tontin vierestä menevän joen) nykyään jo metsittyneellä paikalla, Pääniityntien ja Heikkilänkulmantien välissä.

Ylinen Uudenmaantie on vanhin tunnettu paikallistie Uudellamaalla, siitä löytyy maininta jo vuodelta 1442." Se mainitaan "Keskiaikaiset ja Jaakko Teitin luettelossa olevat tiet."

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy se tie tuolla keskellä sellaisena nauhana, kerran otin kalliolta tuon kuvan. Tuolla kaukaisuudessa näkyy kirkonkylä kirkontorneineen.

Mulla tuli aiemmin kuva arkisto täyteen ja jouduin paljon poistamaan kuvia, osan laitoin muistitikulle, mutta ei sekään nyt toiminut. Osa on myös digikamerassa, joka piti pistää lataukseen. Harmittaa kun ei löydä kunnon kuvia.

Kymmenen vuotta siis tulee tässä pikkutalossa täyteen huomenna.

Hyvä tässä on ollut asua, vaikka ensimmäinen talvi meni totutellessa maalaiselämään ja varsinkin pimeyteen, kun täällä ei katuvaloja ole.

Mutta kaunistakin välillä oli :)

Tässä on kuulemma ollut joskus jotain kunnan asuntoja, ja esimerkiksi meidän ikivanha savusauna on ollut ainakin  kahden perheen käytössä, siksi siinä on kaksi ulko-oveakin, toinen meidän pihaan päin ja toinen takapuolella naapurille päin.

Meidän vintissä oli myös tooosi isoja valokuva-kopiota joissa tätä meidän taloa rakennettiin. Eli tämä ei ole alkuperäinen talo, mutta kuitenkin noin samanikäinen minun kanssani :)

Tällaista historiaa tänään. Huomiseksi sainkin yllättäen vapaa päivän, kun kuntouttavan (soppiksen) vetäjät on molemmat sairaana, niin sitä ei ole huomenna. Sen sijaan on kyllä Kylätalo-tilaisuus huomen iltana.

Syksyisiä mietteitä

On useamman päivän ollut liikkeellä jonkinlaista alakuloisuutta, johtuneeko alkavasta syksystä... ja tietysti monesta muustakin tilanteesta. Toisaalta usein ennenkin syksyllä on tullut alakuloa.

 

Itseäni piristämässä kävin metsäkävelyllä. Sieltä joitakin kuvia.

Kävelin siellä ikivanhalla Helsinki-Turku tiellä, vaikkei siltä näytä :)

Kovin on heinittynyt, mutta kyllä siinä vielä tien muoto näkyy.

Kaupungissa käytiin aamupäivällä, ruokailussa, ja minä kävin kirjastossa. Ruokailussa oli lihakeittoa ja minä lankesin ottamaan myös maksamakkara-kurkku voileivän, (kun oli niin nälkä), vaikka leipä oli ilmeisesti tavallista hiivaleipää. Ei kyllä vielä ole ruvennut vatsassa kiertämään.

Tänään mennään vielä saunaan ja huomenna onkin vapaa päivä eli koti-päivä ilmeisesti.

Vielä on pari kukkaa juhannusruusussa :) Muuten ei paljon kukkia näy,muuta kuin jotain luonnon kukkia.

Mulla on pari käsityötä työn alla (tilkkutyötä), kun sais vaan aikaiseksi tehdä... "Nähdään!"

Kun päivä pilveen käy...

 ...näköjään on taivas nyt harmaantunut, niinkuin tässä itse kukin.

Isäntä tekee puita kaatuneesta puusta, minä katsoin "Kyläsairaalan" ja tein nakki-keittoa. Huomenna onkin taas kaupunkipäivä. Ja ruokailu kaupungissa, "Evästä päivään" tilaisuudessa.

Tilkkutyö odottaa yläkerrassa, vaan ei ole nyt sitä tullut tehtyä. Nilkka on nyt suurinpiirtein normaali, onneksi. Eilen kun tultiin kotiin, niin huomasin, että yhdet mökkiläiset olivat lähdössä pois, niin heti sen jälkeen Rasmus tuli taas kotiin...tuli epäilys, että sielläkö Rasmus viettää reissu päiviään...

Eilen käytiin entisessä seurakunnassa naapuri paikkakunnalla, oli ihan hyvä tilaisuus ja vaihtelua. Samalla poikettiin Lidlissä. Ei tässä nyt mitään järkevää kirjoittamistakaan ole, joten sanon heippa!

Nyt piiputtaa nilkka

 Eilisen päivän kun olin kokonaan kotona,niin illalla vielä niksahti nilkka, jotenkin löysät nivelsiteet ilmeisesti, kun on ennenkin käynyt niin yht´äkkiä. Illalla jo pidin nilkkatukea, ja aamulla laitoin voidetta ja nilkkatuen. Pääsin jopa kauppareissulle,vaikka meinasin ensin pistää vaan isännän kauppaan. Mentiin kuitenkin yhdesssä, kun aika hyvin jo kävelin.

Kaupan pihassa oli kirpputori järjestetty, mutta mulla tää loppukuu on sen verran tiukkaa, että en halunnut mennä edes katsomaan. Vaikka eräs nainen kaupassa sanoi, että siellä on hyviä löytöjä. Kirvelevin sydämin kävelin ohi...no ei sentään :)

 

Tämän päivän ruoka oli eilisen loppuja (muussia ja salaattia) ja lisäksi kurpitsaa, jonka mies toi eilen. (Valtava kurpitsa, kuin paksu pesäpallomaila). Sitä paistoin pannulla. Olen myös syönyt sitä raakana, hyvää niinkin. Pakasteesta sulattamastani jauhelihasta tein kastikkeen muussille. Hyvä ruoka oli tämäkin.

Tänään toin viimeisenkin kukan ulkoa kuistille/verannalle. Kumpi on muuten oikea nimi tuollaiselle umpi-kuistille? Vai riippuuko se nimitys siitä mistä päin suomea ihminen on...

Kyselee "Tyhmä maalta"...

Mukavaa lauantai päivää ja viikonloppua, aurinkoista sellaista!

Perjantaita ja aurinkoa

 "Myrskyn jälkeen on poutasää", niinkuin Kari Tapio lauloi.Täällä ei mitenkään hirveä myrsky ollut, tuuli vain puhalsi vähän kovemmin. Eilen oli kuntouttava työpäivä,onneksi vatsa oli paremmassa kunnossa. 

Pari yövierastakin on ollut lähiaikana, toinen oli asunnoton mies, ja toinen isännän kaveri,joka kysyi yösijaa,kun oli jatkamassa matkaa seuraavana päivänä, ja oli edellisenä yönä valvonut, niin ettei halunnut ajaa kotiin ja takaisin väsyneenä.

Harvemmin noita yövieraita on, mutta nyt oli pari lähes peräkkäin. Pikku huoneessa onneksi pystyy yksi henkilö nukkumaan, ja saa olla omassa rauhassaankin. Minä aina jännitän jonkun verran vieraita. Paitsi ihan vanhoja tuttuja ja omia lapsia. Introvertti mikä introvertti.

Kone pesi pyykit ja laitoin ulos kuivumaan.

Äsken katselin jääkaappia sillä silmällä, että mitä laittaisi ruokaa. Löytyihän sieltä makkaraa ja salaatti aineksia, pakasteesta piti sulattaa perunamuussia kuumenemaan ja makkaraa paistoin sen kanssa. Salaattiin laitoin kaikkea mahdollista, mitä löytyi: kurkkua, paprikaa eri väreissä, tomaattia, vesimeloonia ja salaattikastiketta. Salaatin lehtiä ei ollut, mutta ei se haitannut.

Hyvää oli, ja jälkkäriksi muutama vesimeloonin kappale.

Mulla oli eilen vähän korva ja kurkku kipeänä, ja menin jo kahdeksan aikaan sänkyyn lukemaan . Yöksi otin särkylääkkeen ja sain oikein hyvin nukuttua. On se parempi nyt, tuntuu vaan niinkuin olisi pala kurkussa...ja limaa paljon. Toivottavasti menee ohi. Ei ehkä arvaa mennä srk:n tänä iltana...

 

Hei taas!

Ennen sateita

Sateita pitäisi olla luvassa, ja sen tuntee jo olossaan. Niin väsynyt on tänään ollut kahden pirteämmän (aurinkoisemman) päivän jälkeen. Lisäksi on eilisestä asti taas tuo vatsa vaivannut, sekin tekee olon väsyneeksi. Huomenna on kuntouttava, niin siihen pitäisi piristyä.

Nokoset otin sohvalla ja sen jälkeen vähän söin ja join päivän ensimmäisen kahvin (n.klo 14). Aamulla en uskaltanut vatsan takia juoda kahvia, vaan tyydyin teehen.

Eilen olin taas metsälenkillä, sieltä muutama kuva.

Pikku tietä pitkin menin ja metsäpolkua tulin takaisin. Nuo kallio ja metsä maisemat on niin ihania. Polvet, varsinkin vasen, vaan alkoivat vähän piiputtaa tullessa. Mulla on sitä varten sitä Voltaren Forte-voidetta, mutta kun en "koskaan" muista sitä laittaa. Eilenkin laitoin sitten lenkin jälkeen vasta.

Eilen olimme myös kaupungissa aamupäivällä. Pääsin pitkästä aikaa käymään kirppiksellä. Tosin en juurikaan mitään mielenkiintoista löytänyt, mutta ostin kuitenkin turkisvuoriset talvisaappaat vitosella.

Olivat varmaan siksi niin halvat, kun nahkan pinta ei ollut priimaa, mutta minusta olivat silti kiva. Niissä oli takana tällaiset nyörit...

....ja edessä kivoja remmejä. Siis vähän erilaiset kuin mun entiset, siksi niihin lankesin, vaikka tosiaan pinnan nahkassa oli jonkun verran vaurioita. Olivat jalassa mukavan tuntuiset, kun olivat matalakantaiset.

Isäntä osti sieltä taas jonkun sähkö-työkalun autotalliin. Eilen illalla rupesi eräs asia harmittamaan tosissaan ja sitä purkaakseni menin yläkertaan tekemään tilkku-työtä, ettei tarvinnut sitä harmittavaa asiaa ajatella. Keskittyminen johonkin mukavampaan hommaan auttaa hetkeksi unohtamaan ikävät asiat. Sellaiset joille ei mitään voi.

Tänne ei kai niin kovia sateita ja myrskyjä ole luvattu,kuin jonnekin muualle, mutta ilmeisesti sadetta kumminkin.

Heissan!

Kaikenlaista hyörinää tässä on taas ollut.

Eilen oli miehellä savusauna vieraita, sitä ennen oli osa heistä pelaamassa sählyä, ja sen jälkeen menivät saunaan. Yksi nuori nainen oli mukana, jonka kanssa me seurustelimme sillä aikaa kun miehet olivat saunassa. Jonka jälkeen neitonen kävi saunassa. (Minä en käynyt, vaan keitin sillä aikaa kahvit ym.)

Isäntä meni tänään lenkille ja oli laittanut kellari saunan lämpiämään, sillä aikaa kun olin nokosilla, joten tänään mennään alakerran saunaan.

Kaupungissa oltiin, srk:ssa, sekä tullessa käytiin Apsilla syömässä (ABC:llä), kun oltiin aiemmin saatu ystävältä lahjakortti. Sitten tosiaan mentiin molemmat päivä-torkuille. Siitä sitten heräsin ihan pöpperössä, kun mies pyysi, että lisäisin saunaan puita jossain välissä. Joten äkkiä kahvin keittoon piti nousta, että heräsi. En tiedä miksi olen ollut niin väsynyt nykyisin, lähes joka päivä olen päivälläkin lepäämässä ja aika usein torkahdan silloin myös.

Vitamiinejakin olen ostanut lisää, jos ne piristäisivät. Syksy ei ole vielä edes kunnolla alkanut ja minä olen jo ihan talviunille valmis. Pirteää syksyä teille kuitenkin :)

 Vielä tästä blogin uudistamisesta sen verran haukkuja, että kun uteliaisuudesta katsoin mitä siellä on, kun on jotain  lisätietoja, niin pelkkää englantia vaan... minä olen sitä aikoinaan koulussa vain kolme vuotta lukenut (kun siihen ikäluokkaan kuulun, ettei sitä ollut enempää), niin en tosiaan viitsi sitä sanakirjan kanssa ruveta lukemaan. Ehkä sen olisi voinut jonkun kääntäjän kanssa lukea, mutta en sitäkään ole koskaan käyttänyt.)

No se siitä. Eiliseltä pikku metsälenkiltä kuvattua, tosin nämä kaksi ensimmäistä ovat ihan tien vierestä. Oletteko muuten huomanneet, että syksyllä luonnossa on eniten keltaisia kukkia? Kauniita kyllä.

Asuukohan tässä joku?

Sitten metsään...

Syksyltä alkaa näyttää. Eilen oli kyllä ihanan aurinkoinen ja melko lämmin sää. Loppuun vielä puun ja kiven yhdessä muodostama "taideteos".

Heippa vaan ja viikonloppuja!

Tyhmää!!

 Joko teillä on vaihtunut uudenlaiseksi blogi? Musta tää uusi on paljon tyhmempi, en tykkää! Mutta kun tästä tulee vakituinen kerran, niin täytyy miettiä tottuuko tähän vai ei.... nyt ei ainakaan mua viehätä.

Tänään oli kuntouttava ja illalla on Kylätalo-tilaisuus. Eli muutaman tunnin päästä. 

Eilen toin suurimman osan ulkona olleista kukkasista sisälle ja nyt on joka paikka  täysi. Ulos jätin vielä ison muratin ja kuistille toisen lehtikaktuksista. Yksi juoru pääsi olkkarin ikkunaan.

Ja iso  kukka, jonka nimeä en nyt muista, olkkarin korkean kaapin päälle. Piispankaura se oli :) Miksihän nuo nimet tulee aina viiveellä.... Siitä ei nyt kuvaa ole.

Ei nyt innosta enempää kirjoittaa, halusin vaan tietää joko teillä on blogin ulkoasu vaihtunut? Katsoin esikatselusta, niin ei siinä ole paljon eroa, mutta kun tää kirjoitus puoli on niin outo :(

Kaikenlaista "haipakkaa" eli menoa/touhua

Ensin aamulla kaupunkiin, jossa meillä oli puhe vuoro ruokailun hartaudessa. Ruuan jälkeen vielä Heseen kahville, sitten kotiin. Mies kerkesi ottaa torkut, sitten tulivat vieraat , paristakin paikasta.
Maukkaita tuliaisia saatiin kahvipöytään, vaikken itse uskaltanut ottaa, kun ei ollut gluteenitonta, otin vain omaa kauraleipää. Kun meidän piti mennä vielä toisen kerran kaupunkiin yhteen tilaisuuteen... mutta sitä ennen oli miehellä kaverin kanssa tiilien haku keikka ja auto juuttui märällä pihalla mutaan.

Toiset vieraat olivat jo silloin lähteneet kotiin. Miehet taistelivat ikuisuuden sen kanssa, että kaverin liejuun jumittunut auto saataisiin pois ja minäkin olin loppuvaiheessa siinä mukana. Autoa työntämässä. Ja melkein koko ajan oli satanut. Kun auto vihdoin irtosi mudasta, isäntä lähti "lennosta" sinne toiseen tilaisuuteen ja kaveri koiransa kanssa kotiin. Minunkin piti alunperin mennä sinne tilaisuuteen, mutta ei sitten huvittanutkaan kiireellä rynnätä sinne.


Joten jäin kotiin ja mies haaveili, että lämmittäisin hälle saunan sillä aikaa. Niin kai sitä täytyy tehdä. Jos nyt  kohta menen sitä saunaa lämmittämään ja ehkä sinne tulee itsekin mentyä. Ja nyt illalla uskalsin jopa ottaa sellaisen kinkkutäytteisen sämpylän, (kun ei tarvitse enää mihinkään mennä), vaikka ei olekkaan gluteeniton.

Mutta olipahan päivä.

Tylsyyttä ja väsymystä

Mä en tiedä mikä minuun on iskenyt, kun tuntuu ettei mikään huvita. Ei osaa paneutua mihinkään, jos aloittaa jotain ei jaksa viedä sitä loppuun, kun tulee tunne, että mitä ihmettä varten minä tätä teen.
Mikään ei kiinnosta. Hetkeksi saattaa innostua jostakin ja samantien se menee ohi. Kaikki tuntuu vaan tylsältä.



Johtuuko se vaan noista korona-uutisista ja syksyn tulosta, siitä, että kaikki on jotenkin epävarmaa.
Ehkä se on "korona-väsymystä". Onko teillä muilla samanlaisia oireita?

Ja tänään on kuitenkin ollut aurinkoinen sää ja kävin kävelemässäkin syksyyn päin kallistuvassa luonnossa.



Hoitokoira lähti eilen kotiin ja samantien Rasmuskin ilmestyi kotiin. Hipsu oli ollutkin koko ajan kotona, mutta vain yläkerrassa tai ulkona. Hyvin ne jo vanhasta muistista palasivat normaaliin, kun huomasivat että vieras koira oli lähtenyt.



Katselin kangas palojanikin, mutta ei vaan mikään käsityö kiinnostanut. Tämän pikku pussukan kännykkää varten tein jo aiemmin, ettei tarvitse sitä ikivanhaa vyötärölaukkua pitää kännykän takia lenkillä.
Tähän mahtuu just sopivasti kännykkä ja avaimet. Minä kun en osaa pitää kännykkää takataskussa, niinkuin nuoriso...

...Ja  hihnan saa hyvin olkapään yli, niin pysyy itsestään paikallaan. Tää on siis ihan lenkkejä varten tehty.

Huomenna onkin lähes koko päivä täynnä kaikenlaista "ohjelmaa", osin kotona, osin muualla.
Näillä mennään.

Muistoja nuoruuden 70-luvulta

Metsäntyttö oli blogissaan kirjoittanut ja kuvannut omaa nuoruuttaan. Minä olen vähän vanhempi,mutta itsellekin tuli tuosta mieleen muistella omaa nuoruus aikaa 70-luvulta.


Miten silloin pukeuduttiin, ja sisustettiin ym. Tai ainakin meillä. Lapsuuskodissani asuin vielä tässä vaiheessa, vaikka melko pian muutin omilleni.

Tässä siskon kanssa saunan edustalla. Itselläni päällä musta-punainen lyhyt samettitakki ja siniset suorat housut,kumisaappaatko olisi jalassa, siltä vähän näyttäisi. Tuossa aika lyhyet hiukset.

Tässä sama takki ja sen alla keltavihreä neulepusero. Alaosassa turkoosi hame, sukkahousut ja muistaakseni tummanruskeat nauhalliset "kävelykengät". Ja vähän pitemmät hiukset.

Meidän kotitalon yläpuolelle oli istutettu männyn taimia naapurin toimesta, tämä kuva otettu siitä rinteestä. Tuossa on tuo kaunis peilikirjailtu violetti pusero, jonka olin jostain lehdestä tilannut. Tummanruskeat samettihousut olivat jääneet lahkeista pikkuisen lyhyeksi, (olivat muuten koulun kässä-tunnilla aiemmin tehdyt), niin niitä olin jatkanut  itse farkkukankaalla. Jalassa sinivalkoiset tennarit.


Sitten siirrytään sisätiloihin.

Siskon kanssa meidän keittiössä. Kodissamme oli vain keittiö ja kammari (olohuone),jossa myös nukuimme. Tuossa kuvassa minulla on myös lehdestä tilattu kirjailtu tunika, ja vaihteeksi vaaleansiniset farkut. Siskolla äidin tekemä kimmeltävä hame  t-paidan kanssa. (Ja upeat hiukset!)

Tässä olohuoneesta minun omasta nurkkauksestani. Takanani on öljykamiina, joka keittiön puuhellan kanssa lämmitti parihuoneemme. Anttilan uusi ohuempi kuvasto oli tullut. Kirjahyllyni olin tilannut aikaisemmin Anttilasta. Pöytä oli minulle mieluinen, kun se oli kaunis ja siinä oli kaarevat jalat. Tosin ei sitä tuossa paljon näy, kun pöydälläni oli jo silloin tapana helposti kaikella täyttyä, niinkuin nytkin :) Kynttilöiden takana olevan "lippaan" olin tehnyt kansakoulun puutyö tunnilla.
Yllä musta neulepoolo ja tykkäämäni turkoosi vetoketjullinen villatakki. Taitaa olla myös mustat suorat housut.

Viimeisessä kuvassa olemme myös olohuoneessa, Takanani on minun itse ostamani lipasto, joka myöhemmin oli omassa kodissanikin vuosien ajan. Sen päällä näkyy mm. siskon sähköurut (jotka myöhemmin olivat minun lapsillani), sekä äidin kynttilöitä, maljakoita ja pikkumankka. Sen vieressä näkyy siskon koulupöytä. Koulupöydän takana näkyvät kirjavat verhot äiti sai sen asunnon entiseltä asukkaalta, josta tuli myös meidän ystävämme ja vierailupaikkamme (hän muutti kerrostaloon,oli vanhempi mukava nainen).
Olen tuossa pelaamassa pasiannssia. Ylläni on aiemmassakin kuvassa näkynyt kelta-vihreä neulepusero, sen seurana vihreät pitkät helminauhat ja tummansininen hame. Näissä kahdessa viimeisessä kuvassa oli myös uudemmat iso kehyksiset silmälasit.


Tällainen katsaus minun 70-luvultani :)

Harmaan päivän piristystä

Tänään on välillä satanut vettä, tai välillä ollut muuten vaan harmaata.


Tuli mieleen vintin rappusista ottaa tuo vanhempi (makrameella päällystetty) "purkkivalo" esiin. Yritin etsiä siihen valkoisella johdolla olevat valot, mutta en löytänyt.


Otin sitten toisen samanlaisen purkin ja  koristelin sen pitsillä ja pitsirusetilla. Sisäänsä se sai vaaleanpunaiset valot ja kasan läpinäkyviä helmiä.

Tykkäsin tuosta vaaleanpunaisesta, mutta tuohon vanhaan täytyy kyllä saada ainakin valkoisella johdolla oleva valo. Ja tuo makrameekin on ihan harjoitus tekele aiemmilta vuosilta. Mutta tulipahan jotain värkättyä. Ehkä teen tuosta vanhasta vielä myöhemmin ihan toisenlaisen...

Mies lähti sählyyn ja minä menen kohta kellarisaunaa lämmittämään. Hyvää saunapäivää teillekkin, ja valoa alkavaan syksyyn!

Koiria ja kukkia

Tänään meille tuli hoitokoira viikonlopuksi hoitoon. Sama "vanha tuttu" tyttökoira kuin ennenkin.

Ulkona sataa vettä. Toin pari kasvia ulkoa jo kuistille, ja pari Amaryllistä/Ritarinkukkaa kellarista sisälle. Toisessa oli jo lehden alku näkyvissä.

Ikkunalauta ja kaapin päällys alkaa taas täyttyä.



Autolle täytyy vielä yksi korjaus-operaatio tehdä, sitten toivottavasti saadaan olla sen puoleen rauhassa. Onneksi saatiin koiranhoidosta maksu jo ja lisäksi  eräiltä toisesta syystä lahjakortti ihan lahjaksi :)
Isäntä meni käymään korjaamolla, että saa tietää koska voisi autolle sen operaation tehdä.



Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Matoja Hipsulla ja omenissa...

Huomenna taas kuntouttavaan. Ei kuitenkaan ole Kylätaloa, niin vähän kevyempi päivä. Olen tänään lukenut vanhaa Jules Vernen kirjaa, jonka löysin aiemmin jätepisteeltä. Sellainen seikkailuromaani. Julkaistu vuonna 1960. Minä olen silloin ollut kolme vuotias :) Ihan hyvä kirja, niinkuin oli se Matka maan keskipisteeseenkin, jonka olen jo nuorena lukenut.



Hipsulla on matoja, käytiin apteekista hakemassa matolääkettä, täytyy antaa molemmille kissoille.

Tuo on vanha kuva Hipsusta.



Sain melko kuivaksi pyykit ulkona kuivatettua, loppu kuivatukseen toin sisälle, kun on mennyt pilveen. Oli tytön pyykkejäkin pesussa. Voisi hälle viedä ne huomenna, kun kaupunkiin mennään.
Kasvihuoneesta olen tuonut jo kurkun ja kaksi paprikaa sisälle, ovat jo osaksi syöty. Kurkku on ollut erityisen maukas :)



Omenoita olen kerännyt puun alta, ja tänään tein omenakiisseliä. Syötiin sitä jälkkäriksi, mutta huomenna voi syödä sitä aamupuuron kanssa. (Se tehdään omenaraasteesta).
Minusta kyllä tänä vuonna on aika vähän omenoita ja osa matoisia.


 Eipä tässä tämän kummempaa.

Hieman huolestuttavaa..

...on kun korona on alkanut taas levitä.


Vasta yks päivä oli , että yksi korona tapaus oli täällä, tänään sitten oli jo lehdessä , että 40 on altistunut koronalle. Alkaa näyttämään siltä, että melkein pitää ruveta kohta maskia pitämän.
Tänään oltiin Evästä päivään ruokailussa, sekin oli sellainen "riisuttu versio". Mutta erittäin maukasta kanakeittoa saatiin :)


Siellä ruokailussa yksi tuttu latasi mulle sen Korona Vilkku-sovelluksen, kun en eilen illalla saanut sitä itse ladattua.



Nämä kukat on seurakuntatalon kukkapenkistä kuvattu.

Ulkona on nyt kaunis, aurinkoinen päivä. Käytiin kaupunki reissun jälkeen hakemassa taas tiilejä. Kyllä niitä ainakin yhdeksi kerraksi vielä on. Isäntä käski  pistää saunan lämpiämään, minä sitä nyt vahdin. Pyykitkin sain nyt ulos kuivumaan, kun on aurinkoista. Aurinkoa teillekin!