Kukkia ja kirjoja

Tänään sain imuroitua, pikkuhuoneen jo ennen Sydämen asialla sarjaa,ja loput sen jälkeen. Yläkerran lakaisin eilen. Tänään olisi illalla srk, mutta mies menee sinne ilmeisesti  suoraan näytelmistä, niin en tiedä menenkö jonkun kyydissä tai sitten jos poika tulee jo tänä iltana, niin sitten ainakin jään kotiin.
Huomenna olen (olemme?) menossa katsomaan sitä näytelmää : "Laupias samarialainen".

(Malvat on oikeasti ihania liiloja,kuvassa näyttävät lähes valkoisilta).




En tiedä onko yöllä satanut, vai onko vaan niin kova kaste maassa, kun oli ihan märkää. Eilen sain tietää, että soppakirkko, (missä olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa) alkaisi jo parin viikon päästä, vaikka mulle ja työkkäriin oli ilmoitettu, että syyskuun alusta. Niinpä lupasin olla sen elokuun lopun ihan vaan vapaaehtoisena. Kun eihän se ole kuin ne torstaipäivät. Eikä vielä ole kuulemma tietoa onko edes joka torstai. Ja mitä tuon koronan kanssakin tulee... ettei tarvitse ruveta sopimusten kanssa sähläämään ja niitä uusia tekemään vielä.




Tässä lisää liiloja:

Äsken tuli viesti että Virpi Hämeen-Anttilan   uusin "dekkari" olisi kirjastossa haettavissa, en nimittäin sitä tiennytkään, että se oli ilmestynyt ja sattumalta vaan katsoin kirjaston sivulta, ja varasin, vähän aikaa sain sitä odottaa. ( Niitä Björkin rikosmysteereitä). Nimeltään Kalman kevät.
Nuo Björk-dekkarit on hyviä.



Nyt olen lukenut kirjaa "Rakas Gongoni", jossa Mirja Reinikainen  kertoo heidän elämästään  erityisesti Kongossa, jossa hänen miehensä työskenteli lääkärinä ja he olivat myös evankeliumin työssä. Tämä on myös hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Tykkään elämän tarinoista, ja lähetys-aiheisista.



Kun silloin aiemmin olin ostanut Annikki Sankarin kirjan "Huomenna kaikki on paremmin" Kasvihuoneilmiön euron hyllystä, niin nyt oli "pakko" tilata netistä, antikvariaatista,  sen jatko-osa "Pala omaa maata",, sen olen joskus nuorena lukenut, mutta pistänyt sen kirjan jossain vaiheessa poistoon. Vaikka nyt joudun siitä maksamaan 8 euroa postikuluineen, niin jos jaetaan ne noiden kahden kirjan kesken, niin eihän se tee kuin  4, 50 kirja...sillä lohdutin itseäni :D



No niin, lopetetaas taas tämä höpötys.  Leppoisaa päivän jatkoa ja hyvää alkavaa viikonloppua!

Uutta tarjotaan..

...blogia meinaan... vielä käytän vanhaa, kun on mahdollista. Entinen on parempaa, sanoisi varmaan  se vanha jäärä, mielensä pahoittaja :)

Ulkona sataa vettä, ja mies lähti taas kaupunkiin,ja Vivamoon. Toivottavasti sade menee ohi ennen näytelmää. Itsekin olen menossa näytelmää katsomaan viikonloppuna ystävän kyydissä. Ja vanhin poikanikin saattaa tulla silloin meille käymään ja ehkä myös Vivamoon, niinkuin ystävän tyttökin.



Kävin eilen kuitenkin keräämässä vadelmia hakkuuaukean reunasta, luultavasti oli yöllä silloin satanut,kun nyt ei tullut nuhaa. En kyllä mennyt pusikkoon, vaan keräsin reunoilta. Keittäisiköhän niistä vadelmakiisseliä tai vadelmahilloa, yhden rasiallisen laitoin aiemmin pakkaseen.
Kiisselin ja hillon keittoa vaikeuttaa kyllä se asia, että meillä on sokeri melkein lopussa, paitsi ruskeata ruokosokeria on, kai sekin kävisi. Olen nyt syönyt vadelmia aamu puuron kanssa.




Myös virkkausta on tullut harrastettua, niistä kirppis langoista.

Eilen huomasin, että tosiaan ei ole viime aikoina pitkään aikaan tullut käytyä kirppiksellä kuin kolme kertaa. Yhdessä ulkorakennuksessa olevassa kirppiksessä, yhdessä pihakirppiksessä ja yhdessä "normaalikirppiksessä". Pitäisi kyllä käydä, niin kauan kuin on mahdollisuus, ennenkuin korona-tilanne taas pahenee. Ja kierrätyskeskukseen voisi viedäkin tavaraa.



Ei tässä tämän kummempaa.

Virkkausta ja Baddinkiä :)

En uskaltanut lähteä vadelmia keräämään (vrt. edellinen postaus) , sen sijaan keräsin kypsempiä punaherukoita. Nyt on tullut pilvistä, niin jos sataisi, niin ehkä siitepölymäärät metsästäkin laskisi, niin voisi käydä katsomassa niitä vadelmia. . .



Käväistiin taas Lahnajärvellä kahvilla, siellä oli kauniita kukkia terassilla :)

Juotiin kahvit ja syötiin (entiseltä nimeltään ) neekerinsuukot, onko ne pusut vai mitkä nyt...

Virkkasin äsken neliöitä ja rupesi väsyttämään. Pitäsköhän juoda vielä mukillinen kahvia...



                                                       -  - - - - -



Tuohon asti kirjoitin eilen, sitten rupesi niin väsyttämään. Nyt ulkona on pilvistä, ja vähän märän näköistä, liekö satanut  yöllä.
Yöllä taas heräsin pari kertaa, niin vaihteeksi soi päässä kummallakin kerralla (ja edelleen) Baddingin laulu: "Kun sinut tanssiin hain, en tiennyt mitä sain. Soi biisi rytmikäs..."  Tuosta tuli tv:stä aiemmin, niin jäi soimaan mieleen,hyvä laulu kyllä :) Minun nuoruus ajoilta.



Pitäisiköhän kuunnella se You tubesta ja fiilistellä...jos se sitten lopettaisi soimasta päässä....


Mukavaa päivää!

Mitä ihmeen allergiaa...

Tänään menin metsään katsomaan onko metsässä mitään marjoja. Olihan siellä vanhalla hakkuu aukiolla vadelmia aika hyvinkin. Niitä aloin poimimaan ja sainkin kokeeksi mukaan ottamani muovikipon täyteen ja enemmänkin olisi ollut...
...mutta, mutta ..koko ajan oli ihan hirveä nuha, eikä ollut kuin yksi nenäliina mukana.



En tiedä mikä ihme siellä aiheutti allergiaa, hädin tuskin pystyin astian täyteen keräämään...menin kotiin ja nuha vaan paheni...aivastutti koko ajan ...loppujen lopuksi otin toisen allergia tabletin (aamulla olin jo ottanut). Mieskin oli tullut kotiin ja ihmetteli nuhaani, siinä vaiheessa olin vielä sanonut, että menen huomenna kerämään lisää vadelmia.

Nuha on edelleen,nyt kun kirjoitan, mutta allergialääke sen on jo vaikuttanut, ettei ihan koko ajan tarvitse nenää niistää. Nyt jo tuntuu, ettei kyllä kannata mennä sinne metsään kuitenkaan...kun niin kauan kesti tuo nuha....
Voi harmi, mielellään olisi kerännyt ne loputkin vadelmat pois.



Hoh-hoijaa, kaikkea sitä!

Yliväsynytkö?

Eilen tyttöjen äiti soittikin illalla, että tulee hakemaan tytöt jo silloin, kun suunnitelmat oli muuttuneet. Niinpä äkkiä tavaroiden kasausta,kännykän latausjohto oli näköjään jäänyt.


Tytöillä oli kolme keppihevosta mukana ja olivat jo heti edellispäivänä tultuaan tehneet pihalle esteradan tyhjistä ämpäreistä ja minun kasvihuoneesta kaivamista rottinkikepeistä (taisivat olla jostain vanhasta teltasta). Se oli kovassa käytössä. Välillä isompi tyttö laittoi maitokärryjen aisalle kaksi keppihevosta olevinaan vetämään ja itse veti siskoa niissä "hevosvaunuissa".

Kävimme myös tervehtimässä oikeita hevosia laitumen reunassa. Mies myös kävi tyttöjen kanssa kaupassa ja Kasvihuoneilmiöllä. (Minä sillä aikaa laitoin ruokaa). Miehestä oli iso apu.


Illemmalla kerittiin vielä käydä saunassa ja tytöt kävivät meidän pienessä joessa polskimassa. Ja sitten äiti jo soittikin.



Vaikka kaikki menikin ihan hyvin väsymystä/vatsavaivoja lukuunottamatta (itselläni), huokaisin kyllä helpotuksesta kun vastuu oli ohi. Ja näköjään kunnolla rentouduin yöllä, kun vasta vajaa puoli 10 aamulla heräsin lopullisesti. Harvinaista! Olin kyllä yöllä käynyt vessassa sekä silloin herännyt kun mies nousi ylös, mutta väsymys näköjään vei voiton.




Hipsukin rentoutuu... Elmon peitolla.

Hipsu jo loppuaikana antoi tyttöjen silitellä itseään. Se sopeutuu vieraisiin lapsiin ilmeisesti paremmin kuin aikuisiin. Rasmus kyllä häipyi heti, kun tytöt tulivat. Liekö osansa myös punkkilääkkeellä, jonka olin laittanut ja jota se inhoaa.. Olikin jo monta päivää kotona.




Miehellä onkin tänään näytelmäpäivä. Punaherukoita pitäisi pikkuhiljaa ruveta keräämään, joko tänään tai huomenna. Minun suussani ne maistuivat väkeviltä, mutta tyttöset sanoivat että ne ovat hyviä, mun vatsa ei ilmeisesti tykkää hapokkaasta.

Hei vaan!

Vanhaa aikaa

Joskus ennenkin olen kirjoittanut jotain äidin entisestä muistokirjasta. Siinä on pääasiassa muistoja, lauluja ja jonkun verran piirroksia. Lapsena/nuorena jo  tykkäsin katsella äidin muistokirjaa ja sain sinne pari muisto-värssyäkin kirjoittaa :)



Nyt eilen katselin taas sitä kirjaa. Minusta on kiva muistella vanhoja aikoja ylipäätään. Tämä äidin muistokirja on 50-luvun alusta. Osassa lyijykynällä kirjoitetuista muistoista oli jo sanat niin haalistuneet, että vahvistin niitä entisen mukaan. Muutamia muistoja siitä:

Äiti muistaakseni kertoi, jos oikein muistan, että joku mies (savotan esimies tai joku vastaava oli unohtanut tuon tilikirjan heille, ja kun ei sitä koskaan hakenut, niin äiti oli poistanut siitä kirjoitetut sivut ja ottanut sen muistokirjakseen).

Äidin ystävät ovat muistoja siihen kirjoittaneet.

Nostalgiaa :)

Siellä on myös äidin ylös laittamia runoja ja muistoja muistiin kirjoitettuna, niinkuin tässä ylläolevassa.


Kiiltokuvia ei silloin vielä pahemmin ollut, niin kuvat on joko piirrettyjä, lehdistä leikattuja tai esim.kortista leikattuja niinkuin tuossa alimmaisena olevassa.




Jotenkin kaihoisaa muistella menneitä aikoja, elämä on ollut silloin ihan erilaista, ja toisaalta samanlaista...ei itse ihmiset paljon muutu, maailma vain muuttuu. Eikä välttämättä aina parempaan suuntaan.

Elämän yllätyksiä

Eilen sattuikin sellainen yllätys, että mulle oli jätetty face-bookiin soittopyyntö eräältä seurakunnan siskolta, ja kun soitin hänelle, multa kysyttiin voisinko ottaa heidän kaksi tyttöä viikonlopuksi hoitoon. Mulla tuli heti kauhea stressi, mutta lupasin kuitenkin. (En kehdannut kieltäytyä, kun ei ollut hyvää syytä). Niinpä jo eilen oli vatsa kipeä ja tänään maha sekaisin. Pahuksen vatsahermot!
 Lisää huolehtimista aiheuttaa se, että nuoremmalla on laktoosi intoleranssi, onneksi äitinsä toi hänelle varalta omaa ruokaa.



He tulivat illalla, joten en eilen mennyt seurakuntaankaan. Mies meni ja sai autoonsa kolme kyytiläistä sinne. Tyttöjen kanssa on mennyt ihan hyvin,vaikka väsyneitä tuntuvat vieläkin (klo 10) olevan, nuorempi kävi jo tosin aamu-palalla, mutta meni sitten takaisin sänkyyn isosiskon viereen.



Toivotaan, että kaikki menee hyvin huomiseen, kun äitinsä tulee heitä hakemaan. Sitten saa huokaista helpotuksesta, kun velvollisuus on hoidettu :)




 

Väsymystä ilmassa

Vaikka eilen sainkin keitettyä noita mehuja, niin itse asiassa olin eilenkin aika väsynyt. Mehujen laiton jälkeen join kahvia, sekään ei auttanut, vaan varmaan tunnin makasin "horroksessa" sohvalla, väsytti ihan mahdottomasti, mutta ei vaan uneen kokonaan osannut vaipua...se olisi helpottanut.



Muutenkin,vaikka joskus innostun jotakin tekemään,olen yleensä aika väsynyt,pätkittäin jaksaa jotain tehdä, mutta ei kauaa. Tänä aamuna, niinkuin melkein joka aamu, aamupuuron ja kahvin sekä Päivän Sanan jälkeen kallistuin taas pikkuhuoneen laverisohvalle, päässä humisi ja korvat soi. Aamuisin ei jaksa juuri mitään, jos ei ole pakko. Sitten kun siinä jonkun aikaa peiton alla lepäilee.niin pääkin alkaa tuntua omalta. Onneksi, ettei koko päiväksi jää sellaiseksi "unteloksi".



Tänä aamuna tuli taas mieleen, joskus silloiseen Raamattuuni kirjoittamani laulun säe, jonka olin silloin kuullut Radio Deiltä.


" Herra, ota minun evääni,
viisi leipää ja kaksi kalaa.
Minä olen niin väsynyt,
vaikka tultasi tahtoisin palaa."



Sekä:


"Riittääko kun saat olla Jumalan vainiolla"...



Iltaisin on jalat/selkä vaivanneet, päivisin ne on suht hyvässä kunnossa, vaikka uutena vaivana polven "piiputtamisen" lisäksi on tullut kantapää-kipu samaan jalkaan. Siksi(kin) on lenkit nyt jääneet vähemmälle. Mutta tosiaan illalla, kun pitäisi nukkua, niin rupeaa kuuntelemaan niitä särkyjä ja kipuja...vanhuus ei tule yksin...Välillä otankin joko särkylääkkeen tai melatoniinin tai molemmat, harvemmin kyllä,mutta jos ei uni tule.


Tällainen vuodatus tänään, ehkä se taas tästä piristyy elämä :)  Varmaan tuo matalapainekin vaikuttaa, aamulla satoikin kovasti. Pirteämpää päivää teille!<3 br="">

Inkivääriä ja raparperia...

...niistä on tämä päivä tehty.


Eli kummastakin tein juomaa, miehelle inkiväristä, itselle raparperista. Samalla syssyllä puuhellalla  keitin itselleni kaurapuuron ja kuumensin vettä.

Melko viileää oli ilma ulkona,niin tulikin paloi hyvin. Hieman kuuma tuli sisälle silti, ja piti pitää keittiön ikkunaa auki. Inkiväärijuoma kun tarvitsee sen pari tuntia keittämistä.

Tässä raparperi-juomat vasemmalla, ja inkivääri-juomat oikealla. Eteisessä jäähtymässä.




Yhden kangas-maskinkin lisää kävin varalta ompelemassa yläkerrassa...jos se toinen aalto vielä Suomeenkin änkeää. Ja jos tulee maski pakko. Samalla huomasin, että vielä oli jäänyt nippu kortteja, joista minun piti leikata pojalle postimerkit, ennen kuin heitin ne roskiin.




Isännällä tänään vielä näytelmäpäivä, huominen esitys onkin peruttu. Ulkona harmaata ja tuulista, sisällä väsyttää ja päätä vähän jomottaa.
Aamulla sattumalta huomasin, että minussa oli punkki, ihan pieni, sain sen irti, vaikka oli takapuolella. Jotenkin se nipisti minua, muuten en olisi huomannutkaan.




Kissassa varmaan tullut sänkyyn. Meillä on punkkirokotukset ja kissoilla punkkilääkkeet, näköjään niitä voi silti tulla.



Eipä tässä muuta, väsyttää...

Ohi on...

...kirjeiden tuhous urakka nimittäin.



Tänään meni viimeiset "turhat" revittyinä roskiin. Kahden laatikon sisältö mahtui nyt yhteen, Kirjeet ja kortit samaan. Mitähän sitä seuraavaksi hävittäisi ?  :)

(Kuva joku vanha).


 Kirjeissä oli myös Haitilaisen  "kummilapseni" viralliset kirjeet, englanninkieliset, joista minä en koskaan välttämättä kaikkea ymmärtänytkään... mutta tuli kuitenkin yksinhuoltaja-äitinä tuettua myös Jean-poikaa täysi-ikäiseksi asti. Nuo monistetut kirjeet laitoin paperinkeräykseen. Usein siellä oli myös joku Jeanin tekemä piirustus tai värityskuva, pari hänen tekemää korttia säästin muistoksi :)
Mitähän hänellekin nykyisin mahtaa kuulua...aikuinen mies...




Muuten en mitään erikoista tänään ole tehnytkään. Mies oli näytelmissä ja en tehnyt ruokaakaan, vaan kaivoin kaapista voileipä-grillin ja tein itselleni kuumat voileivät lounaaksi. Myöhemmin kahvia, keksiä ja rahkaa.




Elmon kanssa pikkuinen lenkki, juuri silloin alkoi vähän satamaan, ainoa pieni sadekuuro tänään. Eipä tässä kummempaa. Mukavaa iltaa teille.

Voiton puolella...

Kyllä on ihmeen paljon mennyt aikaa noiden kirjeiden ja korttien kanssa, kortit on käyty jo läpi ja ainakin puolet meni roskiin. Sellaiset kortit joihin on kirjoitettu sukulaisten kuulumisia (esim. äidin lähettämät ja joidenkin muidenkin) säästin. Ja tietysti lapsilta saadut.
Nyt on kirjeet olleet työn alla, kaikki entisten kirjekavereiden (joita mulla on elämässäni ollut paljon (ensin nuorena, sitten pienten lasten äitinä ja lopuksi yksinhuoltajana ollessa) menivät ja menevät roskiin, sukulaisten kirjeet säästän. Ihan siksikin jos lapsiani joskus kiinnostaa vanhat ajat ja suku. Niinkuin itseäni.
Vielä on muutama nippu kirjeitä laatikon pohjalla, joista en ole katsonut mistä ne on "kotoisin". En todellakaan jaksanut juuri mitään kirjeitä ruveta lukemaan, vaan jaottelin ne noiden omien sääntöjeni mukaan.

Tällaiset punaiset ruusut saimme eiliseltä vieraalta. Tänään oltiinkin kaupungissa. Hengailtiin vaan ja käytiin kirjastossa, torikahvilassa ja Lidlissä. Aamusta siellä ukkosti, jyrisi, salamoi ja satoi. Myöhemmin paistoi aurinko ja on paistanut täälläkin.



Että semmoista :)

Raivausta ja hävitystä

Aiemmin kirppis-kojusta ostamani pilkulliset kupit menivät mukavasti astiakaappiin roikkumaan, muutakin punaista sieltä löytyy.




Joskus aikoinaan saadut ja ostetut retro-mukit riippuvat keittiön seinällä koristeena.

Tänään soitti eräs yllätysvieras ja tuli käymään, eilenkin oli vieraita.



Minä rupesin eilen illalla käymään läpi kortteja, joita on saatu, niitä on tullut säilytettyä vuosikausia, iso laatikollinen nyt . Siellä on myös vanhoja kirjekavereiden , (joita en edes henkilökohtaisesti ole tuntenut) lähettämiä kortteja. Kaikki ihan vanhat (lapsuus ja nuoruusajoilta) kortit kyllä säästän ihan nostalgian ja muistojen vuoksi. Jos on hyviä muistoja. Huonot  muistot joutaakin romukoppaan.



Tuon valtavan korttilaatikon jälkeen olisi vielä joskus käytävä läpi melkein yhtä suuri kirjelaatikko. Vanhin poikani harrastaa filateliaa, hänelle otan merkit talteen.




Tänään mennään viemään metalliromua keräykseen, kun keräysauto tulee. Ei ihan kulmille, mutta siedettävän etäisyyden päähän.



Siivouspuuskat kannattaa käyttää hyödyksi :)

Tunnetko tien?

Katselin kännykältä aiemmin ottamiani kuvia, joita ei täällä ole vielä näkynyt. Kaksi tie kuvaa oli tullut lenkillä otettua. Minua on aina kiehtonut jotenkin tie-kuvat. Ja niitä on aika paljon tullut otettuakin.


Nämä tie-kuvat tuli otettua siksi kun, vaikka aurinko paistoi alkoi tummia pilviä kerääntyä taivaalle.

Meidän elämässämmekin voi välillä kertyä taivaalle niitä tummia pilviä, jotka saattavat saada aikaan tunteen, että uskallanko käydä enää eteenpäin tätä tietä... Mutta Jeesus on sanonut: "Minä olen tie, totuus ja elämä", joka hänen seurassaan kulkee, ei tarvitse pelätä.



Olipa tiemme aurinkoinen tai pilvisen harmaa, kun Herra on seuranamme kaikki on hyvin. Joko sinä tunnet tien?

Tätä pientä tietä pitkin, jossa lenkillä olin, pääsisi muuten vaikka mihin, jos tarpeeksi kulkisi ja jatkaisi matkaa vähän isommillekin teille...Sammattiin, Saloon ym. Samoin uskon tie voi alkaa jo pienestä uskon siemenestä :)


Valo paistakoon lempeästi sinunkin tiellesi tänään.

Hesan reissu ja Myllylammella

Eilen siis läksimme Helsiinkiin, kun miehellä oli kontrolli siellä. Kaikki oli onneksi ok. Olimme lähteneet jo ennen lounasta, niin tein meille eväät mukaan. Lisäksi mennessä syötiin jäätelöt eräällä kahvila paikalla.


Kun päästiin sairaalasta, niin mietittiin, että etsitään matkan varrelta joku mukava paikka, johon voisi mennä piknikille. No, meidät tuntien kävimme parissakin paikkaa,jossa luulimme olevan rannan, mutta toisesta ei löytynyt ja toisessa olikin joku mökki.



Loppujen lopuksi mentiin vanhalle tutulle (vuosia sitten) Myllylammelle. Jäätiin ylemmäs rinteeseen istumaan, kun rannassa ja alempana rinteessä oli uimareita ja auringon ottajia. Avasin pienen kylmälaukun ja kaivoin esiin voileivät, pullaa,keksiä ja termospullon...ja sitten kauhukseni huomasin, että olin unohtanut mukit...eikä se suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun niin kävi. Ensimmäinen kerta oli jo silloin kun miehen kanssa oltiin vasta ystäviä ja nuorempien lasten kanssa onkimassa.
Mies ei sitä kyllä muistanut. Ja siinä välissäkin taisi olla joku kerta sama moka.



Mies ei antanut mokoman asiaa haitata, vaan joi kahvin maitopullosta ja minä join purkista, jossa oli ollut sokeri :D Hätä keinot keksii. Ehkä sieltä Myllylammen grillikioskista olisi saanut kerjättyä/ostettua mukit, mutta menihän tuo noinkin.




Nyt kun Myllylammen rannasta osa on tiettävästi yksityisellä, niin ranta on pienempi kuin ennen. Ja rannan tontin rajalla on korkeat aidat. Ei taida olla enää sitä vanhaa tuulimyllyäkään...ainakaan minä en sitä nähnyt. Tässä vanha postikortti kuva Myllylammelta, en tiedä mihin maailmanaikaan otettu kuva.

Tuolla rannassa tuli aikoinaan paljon uitua ja tuolla tuulimyllyn takana olevassa kahvilassa käytyä vanhempien lasten ja ex-miehen kanssa, kun asuttiin siellä lähellä.




Että semmoinen reissu.Illalla sitten lähdettiin vielä seurakuntaan, siellä olikin melko paljon väkeä, meilläkin auto täysi. Minä olin varannut kirjastosta kirjan jota mentiin matkalla hakemaan, kun luulin kirjaston olevan auki klo 19:sta, ei ollut, vaan oli mennyt kiinni jo viideltä perjantaisin. Mutta sainpahan ainakin palautettua entiset kirjat palautusluukkuun. Täytyy ensi viikolla hakea se kirja.



Heippa vaan!

Lintuja ja kelloja

Aiemmin vintissä "rapistellessani" löysin tuon vanhan pienen hyllyn, ja tuli mieleen laittaa kaikki kuistin ikkunalla istuvat linnut samalle hyllylle, ja myös lasilinnut sisältä. (Meni sinne yksi jänökin :)

Nyt on lintujen ystävän tekolinnut samassa ja pihalla ilahduttavan paljon eläviä lintuja :)




Kun nyt kerran ryhmitellään, niin savikellot pääsivät pihapuuhun roikkumaan, isointa lukuun ottamatta.

Tai ehkä on väärin sanoa pihapuuhun, mutta kuitenkin pihatien reunassa olevaan tammeen, vaikka se periaatteessa onkin jo naapurin maata. Tuon ruosteisen lyhdyn mies oli laittanut sinne jo aikaa sitten.



Olen vähän kyllästynyt noihin vanhoihin koristeisiin, niin olkoot nyt ulkona. Isännällä on tänään näytelmän kenraaliharjoitus, huomenna onkin sairaalassa käynti niin, joutuu huomisen olemaan poissa.



Tein tänään raparperi-juomaa ja gluteenittoman raparperipiirakan, kyllä täytyy todeta, että olisi kaivannut vaniljakastiketta tai jäätelöä seurakseen, kun oli sen verran väkevää. Kun sitä kahvin kanssa maistoin. Muuten mureaa kyllä.

Raparperijuoma on jäähtymässä, niin kohta pullotan sen.  Torstaiset terveiset täältä!

Aurinkoa ja surullisia uutisia

Nyt on ikäviä uutisia viimeisen vuoden aikana tullut enemmänkin...eilen sain tiedon serkkuni miehen kuolemasta,hänet on jo haudattukin. He asuvatkin Ruotsissa. Serkun kanssa paljon oltiin yksissä lapsena ja nuorena, kun kesälomiakin usein vietettiin, tätini perhe ja meidän perhe, yhdessä Pohjois-Karjalassa. Serkkuhan nyt omistaa sen meidän suvun entisen mökin.(Jossa minä pienenä asuinkin).
Tosin ei hän ehkä tänä kesänä pääse sinne. Koronatilanteen takiakaan.




Me syötiin äsken ja nyt alkoi väsyttämään, mies menikin nokosille. Eipä mulla taida mitään kirjoittamista ollakkaan. Jos nyt jonkun julkaisettoman kuvan tähän liitän mukaan.
Leukemiaa sairastava ystävä on nyt sairaalassa lisätutkimuksissa, hänen puolestaan rukoilimme,kun on vaikeat,kivuliaat  tutkimukset tänään.

Mutta kaikesta huolimatta kesä kauneimmillaan ja aurinko paistaa. Lempeätä kesäpäivää!

Kuvia kesästä ja säästä

Tänään käytiin taas Lahnajärvellä kahvilla, mies on tykästynyt siihen paikkaan :) Eikä ihme, on siellä niin kauniit näkymätkin. Tänään kävimme myös siellä uimarannan puolella ja pääsin kuvaamaan kauniita kesäkuvia :)

Kyllä kesä on niin kaunis  <3 p="">

Sorsia oli paljon tuolla järvellä, mutta eivät uskaltaneet tulla lähemmäksi,

Loppuun tämän kauneuden vastapainoksi, pilvisiä kuvia pihasta eräänä päivänä ennen ukkoskuuroa.

Pihatieltä, aurinko vielä paistoi tuossa kuvassa.

Tämän jälkeen menimme Elmon ja kissan kanssa sisälle...ja kohta tuli vettä ja ukkonen jyrähteli.



Kesä on monimuotoinen.

Sateen keskellä väriä luonnosta ja mukeista

Nyt on täydellisen harmaa, sateinen päivä...sääli käy isäntää ja muita näyttelijöitä Vivamon Raamattukylässä,,,heillä on siellä harkat.
Itse en ole taas juuri mitään saanut aikaiseksi, äsken tein itselleni aikaiseksi lounaaksi munakkaan lihapullilla ja juustoraasteella. Ja lattiat lakaisin aiemmin, ei huvittanut ruveta imuroimaan.

Laitetaan tänne piristeeksi eilen otettuja kuvia...

Loppuun oikein kunnon piristys, ainakin väreiltään :) Käytiin eilen Kasvihuoneilmiöllä ja tavattiin siellä samalla (sovitusti) eräs seurakunnan tuttu nuori mies. Kasvihuoneilmiön pihan toisella puolella oli kaksi kirppismyyjää kojuineen, minunhan oli tietysti "pakko" päästä siellä käymään.
Ja ensimmäiseksi silmäni tarttuivat näihin neljään mukiin/kuppiin, joita minulla oli ennestään yksi kotona. Mutta huomasin, että eihän mulla ollut lainkaan (no euro oli) rahaa lompakossa, vaan vain kortti. Miehelläkään ei ollut,mutta hän keksi, että käy kysymässä siltä tuttava-mieheltä, olisiko hällä lainata se yhteensä kolme euroa, jonka mukit maksoivat. Ja hänellä sattui olemaan :)

Nyt minulla sitten on viisi kaunista pilkku-mukia. Kuvassa uudet.



Jos siellä sataa, miten aiotte viettää sadepäivän?

Aamulla

Näin aamulla vielä aurinko paistaa komeasti :) Meninkin juomaan toisen aamukahvi mukillisen "omaan" aurinkoiseen nurkkaukseeni. Siinä oli jopa lämmin. Kännykkäkin piti hakea ja ottaa muutama kesäinen kuva.

Muratti on viihtynyt hyvin ulkona ja saanut seurakseen kivi-kissan.Tosin myös oikeita eläinkavereita oli minulla seurana.

Hipsulle maistui sadevesi... ja Elmolle aurinko

"Rentunruusut" kukkivat...

...ja tammi viheriöi sinistä taivasta vasten. (Tosin ei niin kirkkaana värit tule kuvaan ,kuin oikeasti).

Mukava oli viettää aikaa auringossa kahvi-mukillisen verran  hyvässä seurassa. Kävin vielä kasvihuoneessa ottamassa pari kuvaa, molemmissa kasveissa on jo kukat tulossa, mutta saa nähdä kerkiävätkö muuta tehdä, ne on kyllä ruukuissa, joten otan ne varmaan sisälle, sitten kun tulee liian kylmä.

Hei vain ja mukavaa kesä-päivää!

Ei tämän kummempaa

 Kuva tytön ottama Kalajoelta, lomalta. (Toivottavasti häntä ei haittaa kun lainaan) <3 br="">


Eilen oltiin siellä Helsingissä.. reissu meni ihan hyvin, mutta tuloksista mies saa tietysti tietää vasta myöhemmin. Takaisin tullessa käytiin Lidlissä sekä ABC:llä , mies tarjosi mulle hampurilaisen (gluteenittoman) ja itselleen tietysti myös syötävää.


Illaksi meitä oli kutsuttu yhteiskristilliseen hartaus/kahvi hetkeen...se oli niinkuin pihaseurat. Naapuri-kylässä. Oltiin osa ajasta sisällä ja suurin osa ulkona,kun ei satanut, vähän viileä sää vaan oli, mutta kaikki saivat tarvittaessä takkeja ja peittoja. Sellaista tää suomen suvi on... Minä olinkin ottanut kyllä takin, kun ei ollut varmaa,onko se sisällä vai ulkona, ja inhoan palelemista. Miehellä ei ollut, kun tuli suoraan autokorjaamolta hakemaan minut, onneksi sai sieltä lainatakin. Minäkin sain  "lainapeitteen" jaloille. Meidän yhdet ystävät olivat myös siellä, ja tietämättä meidän tulosta, ystävä rouva oli leiponut sinne tuliaisiksi gluteenittoman mustikkapiirakan :) Minäkin sain siis herkutella!



Nyt taivas on taas mennyt enimmäkseen pilveen, aamulla vielä paistoi aurinko, ja nytkin jostain pilven reunalta. Heippa!

Komeron siivousta ja ruokakokeilua

Tänään kävin läpi astiakomeroa, sain sieltä vähän tavaraa pois ja huomenna lähtevät eteenpäin :) Meillä on huomenna isännällä kontrolli-kuvaus Hesassa ja pyysi minua mukaansa.



Tänään isäntä oli käymässä yhden seurakunnan leirillä, tuttuja tapaamassa. Minä mietin mitä laittasin ruuaksi, kun en taaskaan ollut muistanut ottaa pakasteesta mitään sulamaan... Mutta ei hätä ole tämän näköinen :) Jääkaapissa oli vielä entisen perunamuusin loput, päätin kokeilla tehdä siitä perunalättyjä. Siksi kokeilla, kun ei sattunut olemaan yhtään munia, ja ajattelin, että onnistuuko se ilman munaa.


Eli laitoin siihen perunamuusin lisäksi gluteenittomia jauhoja sekä ohutta emmental-raastetta. Ja paistoin lättypannulla rasvassa. Hyviä olivat varsinkin lämpiminä. Eli näköjään onnistui ilman kananmunakin.



Tämän verran oli vielä jäljellä..

Mieskin tykkäsi :)



Ulkona on tänäänkin ollut tosi vaihteleva sää, vuoronperään sataa ja paistaa. En ole ulkona ollutkaan, muuta kuin pihalla käynyt. Mutta näihin tunnelmiin...

Kaikenlaista mietettä

Kuva vanha.



Luin tänä aamuna päivän sanasta Hilja Aaltosen runon:



"Mitä varten Jumala luonut on,
kesän maisemaan sudenkorennon?
Mikä tehtävä sillä? Näin kyselen,
kun katselen haurautta siipien.

Samoin minäkin - heikot siipeni on -
monen mielestä outo ja tarpeeton.
Olen reittilennolla päivän vaan,
sudenkorennon lailla sen lentää saan."



Jotenkin minua kosketti tuo runo, koska jonkinlainen alakuloisuus on iskenyt sydämeen, kun ikäviä uutisia kuulimme eräästä rakkaasta "siskosta", hänen sairautensa on uusinut...



Itsellekin tuli mieleen taas, että ei tosiaankaan kukaan tiedä päiviensä märää, muuta kuin Isä yksin, Onneksi kuitenkin saamme olla Hänen kädessään. Ja Hän voi antaa niitä elonpäiviäkin jokaiselle
tarpeen mukaan.


Itselle tuli vaan entistä enemmän vimma yrittää vähentää tavaraa vintistä ja muualta, koska emmehän mekään tiedä päiviemme määrää. Miehelläkin on taas tulossa kontrollikäynti Helsingissä. Toivotaan että kaikki on hyvin.


Sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmä tuuli on. Harmaat pilvet ajavat toisiaan takaa taivaalla. Illalla katselin ennen nukahtamista, kuinka naapurin puolella (meidän rajalla) oleva koivu huojui ja heilui joka suuntaan. Makuuhuoneen ikkuna oli auki ja tuuli puhalteli sieltä. Lopulta sitten nukahdin, yöllä heräsin ja piti rukoilla ystävän ja omien lapsien puolesta. Aamulla oli jotenkin raskas olo. Mutta tässähän päivä on mennyt, romppeitten kanssa painiessa, hiki päässä :)