Muistoja

Kaiken masentavan (sairauden, laskujen yms.) jälkeen kaipaan jotain kaunista ja kivaa. Niinpä, ei kun kaivelemaan kauniita muistoja blogi-arkistosta...






Hangossa joskus useampia vuosia sitten














Joskus ikkunan takana oleva Unkarinsyreeni on ollut tosi iso...mutta kesä <3...







Vivamossa
















Busse (entinen koira) ja Rasmus


















Korkeasaaressa
















Kuin myös....


















Suomenlinnassa

































Kesää riippumatossa

















Kesäkahvit ulkona
















Kuin myös :)
















Toivottavasti kauniita, tulevia muistoja on tulossa!

Ensimmäisen kerran...

....tosiaan, ensimmäisen kerran moneen päivään heräsin silmät kirkkaina uuteen päivään, eikä "puolitangossa", kuten yleensä tän flunssan aikana. Joten tuli olo, että elämä voittaa! Jippii! Eilen illalla vielä pelkäsin, että tulee joku jälkitauti/uusiminen, kun koko ajan nenä vuosi ja lämpöäkin oli pikkuisen enemmän kuin normaalisti. Selkäkin oli jo paremmassa kunnossa aamulla, kun vaan muistaa olla "nöyrä" ja polvistua aina toisen polven varaan, jos pitää lattian rajasta jotain saada...eikä kumartua selällä.





Olin niin ihmeissäni/iloissani suht hyvästä olosta, että tietokoneelle tultuani jäin vaan tuijottamaan tätä etusivun kuvaa, että ompa kaunis kuva... :)











Jokohan sitä uskaltaisi ensi yöksi siirtyä omaan sänkyyn yläkertaan, mulla on ollut pikkuhuone "sairashuoneena", ihan tuon kovan yskän takia, etten häiritse miehen nukkumista. Mies menikin tänään kaupunkiin, hyvä hälle, kun miehet ei oikeen kestä sairastamista ja kotona oloa pitkään :) Minä en tuon epävarman selän takia, enkä muutenkaan heti halunnut lähteä "ulos kylmään maailmaan".




Mutta tällaisin tunnelmin tänä aamuna. Mukavaa päivää teille ystävät! Ja ps. kohta alkaa helmikuu...kevättä kohti!

Kyllä koettelee...

Kun keskiviikko-iltana alkoi tää flunssa, niin sen parissa sitä onkin mennyt loppuviikko. Torstai-iltana oli yli 39 kuumetta, ei oo vuosiin ollut tuommoista kuumetta, kun muutenkaan ei nykyisin helposti kuumetta edes nouse..vaan enemmänkin alilämpöä. Liekö ihan influenssaa meillä.
Torstainahan oli Kylätalo-tilaisuus, mies meni sinne, vaikka ei ilmeisesti ollut vielä kunnossa hänkään. Kävi vielä naapuri paikkakunnalta hakemassa yhden kaverin sinne ja laittoi kahvi-tarjoilut siellä.




Oli aika poikki, kun hän tuli kotiin. Oli iloinen kun toinen ystävä oli luvanut heittää kaverin takaisin sinne naapuri paikkakunnalle. Tuo varmaan pitkitti hänen flunssaansa, koska hän oli vielä "puolikipeä" sekä perjantain että lauantain, joten meillä on mennyt nää päivät enimmäkseen makaillessa.
Mulla on ollut joka päivä kuumetta ainakin illalla, ja tosi kova yskä, eikä mitään ole jaksanut tehdä. Puoli istuvassa asennossa joutunut yskän takia nukkumaan. Tänään tein ensimmäisen kerran ruokaa, tosin keitin vain makaroonia ja lämmitin pakastimesta sulatetun jauhelihakastikkeen. Mutta hyvää teki syödäkin välillä.












Tänä aamuna meni vielä selkä, kun kumarruin nostamaan käytettyä kissanhiekkaa sisältävää (täyttynyttä )pussia, riipaisi vain alaselässä oikealla puolella ja tuli olo, että meinasin pyörtyä. Jähmetyin siihen odottamaan kuinka käy, onneksi se pyörrytys olo meni ohi ja varovaisin askelin pääsin takaisin sänkyyn.
Siitä pikkuhiljaa olen yrittänyt selkää verryttää...varovaisin askelin edelleen joutuu "hiipimään"... Nyt siis tuo selkä vaivaa enemmän, kun flunssa ilmeisesti alkaa jo helpottaa pikkuhiljaa, ja yskäkin on jo vähentynyt. Onneksi, kun tuo yskiminen ottaa nyt siihen kipeään selkäänkin.
Mies meni jo pelaamaan sählyä, vaikka minä ajattelinkin onko se hyväksi, mutta oli ilmeisesti jo kyllästynytkin olemaan kotona :)




Onneksi oltiin käyty ennakko-äänestyksessä, kun nyt tänään en minä ainakaan olisi tän selänkään takia jaksanut lähteä äänestämään.




Mutta näillä mennään mitä on annettu. Parempaa teille :)

"Miesflunssa"

Niin se tuli mullekin se isännän "miesflunssa". Illalla kerkisin vielä käydä saunassa ja kokeilin jos sauna ja terva (löylyvedessä) olis auttanut,kun oli silloin jo vähän kipeä olo... vaan ei auttanut. Myöhemmin illalla palelin niin, että tuntui ettei mikään lämpö auttanut ja kun yskähän mulla oli vieläkin jonkun verran edellisestä flunssasta, niin ihan hirveesti alkoi taas yskittää. Menin kahdeksalta jo sänkyyn lukemaan, ylhäällä oli ollut uunissa tuli ja mittari näytti 20 astetta, minä palelin kahden peiton ja paksun aamutakin alla. Vähän yli 38 oli kuumetta ja aamullakin vielä saman verran. Yön nukkuminen oli pätkittäistä ja sellasta "horteista"...
Aamuyöstä oli kova päänsärky ja otinkin aamulla särkylääkkeen niin sain vielä vähän aikaa nukuttua. Ja nyt aamulla on luultavasti tuon lääkkeen takia ollut vähän parempi olo.













Tänään on Kylätalo-tilaisuus, mutta en nyt sinne pääse. Onneksi mies on parantunut, niin saa laittaa kahvipöydän siellä. Tai ehkä saa apua joltain naiselta myös.
Kun mies oli flunssassa, kerkisin kolme kertaa tehdä lumityöt, kun tietysti juuri silloin tuli kovasti lunta. Nyt ne lumet on paljon jo sulanut.
Ei tässä enempää nyt. Kuvat on eräältä päivältä Elmon kanssa metsälenkiltä. Kaunista untuvaista lunta!






Kaunis on myös joululahja-amaryllis. Jouluisen kolmen kukan jälkeen kasvatti vielä kaksi uutta kukkaa :)

Sekond hand-asuja matkan varrelta

Koska en osta juuri mitään vaatteita(sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta, ja niitäkin ostan joskus käytettynäkin), olen siis lähes "täydellinen sekond hand-ihminen", niin pitäähän sitä mainostaa :) Kirppikset on best! Joskus myös saan vaatteita, varsinkin tytöiltäni. Minulla ei tietysti ole juurikaan rahaa vaatteisiin käyttää, mutta jos olisikin, niin käyttäisin sen mieluummin muuhun ja ostaisin edelleen vaatteet kirpulta.
Sitäpaitsi paremmin saankin itseäni miellyttäviä ja omaan tyyliini sopivia kirppikseltä. Enkä omasta mielestäni pukeudu mitenkään erikoisen huonosti tai köyhästi. Jos joku ajattelee toisin, se hänelle sallittakoon. Väreistä tykkään ja ne piristävät minua.






Violetti tunika ja tummansiniset farkut kirppikseltä.

















Pinkki hame tyttären entinen, valkoinen pitsitoppi kirppikseltä, vaaleanpunainen trikoopusero on joko tytön entinen tai kirpulta.

















Turkoosi paljettikoristeinen toppi ja pitkä hame, kirppikseltä lähtöisin molemmat.


















Punainen pitkä neulepusero kirpulta, samoin farkut.
















Kirppis-asuja tämäkin.


















Hame itse tehty saadusta tunikasta, pusero luultavasti kirpulta, trikoiden/sukkisten tilalla violetit pitkät "kalsarit", säärystimet itse tehdyt ja villasukat jostain.(Koti-asu).



















Kirjailtu pusero ja rimpsuhame molemmat kirpulta. Tuo pusero ollut jo vuosia, sopii hyvin tähän hameeseen.

















Tässä tämä äskettäinen asu, pusero, pitsitunika ja farkut, kaikki kirppikseltä, saapikkaat kierrätyskeskuksesta vuosia sitten ostetut.















Ja loppuun asukuva omilta kuusikymppisiltäni viime keväältä. Hame, pusero ja toppi kaikki käytettynä ostettuja. Mustat kengät, jotka eivät tässä näy, ystävältä saadut.














Nautin edullisista ja kierrätetyistä vaatteistani :) Pahoittelen vain kuvien laatua...

Talvipäiviä

Tämän jutun kuvat eiliseltä.






Mies on joutunut oikein kunnon flunssan kouriin. Illalla oli lähes 39 kuumetta.
Sitä ennen aamupäivällä kerittiin tehdä vielä pitkä (noin tunnin) kävelylenkki ihan uusissa maisemissa. Polku kiemurteli pitkin pellon ja joen laitoja, siellä täällä oli pellolla ollut vähän vettä joka oli jäätynyt, ja räsähti rikki astuessa. Onneksi ei kuitenkaan suoranaista vettä ollut alla. Kun polku meni huonokuntoiseksi, mies ehdotti, että oikaistaan pellon läpi tielle. Minä en siihen suostunut, koska pelkäsin pellolla olevan vettä lumen ja jän alla, enkä halunnut, että joutuu märin jaloin menemään kotiin...
Niinpä menimme omia jälkiä takaisin. Oli ihan varmaan hyvä, ettei sinne pellolle lähdtty seikkailemaan, kun miehelle oli tuo flunssakin tulossa.



Autolla oli menty kaupan pihaan ja sieltä lähdettiin kävelemän, Elmo oli tietysti mukana.












Päivällä katsottiin se 0,25 e kirpparilla maksanut DVD "Räjähdys tunnelissa". Oli se ihan katsottava, eli suht hyvä. Miestä alkoi jo silloin väsyttää ja palella ja menikin sen jälkeen lepäämään.
Minä kävin illalla tekemässä vähän lumitöitä. Rasmuskin oli ulkona.













Nyt lähdetään kauppaan, mies on sen verran kunnossa ja haluaa itsekin kauppaan. Heippa!

"Viekin mummo"

Pari blogi-ystävää kirjoittivat Viekin kylästä, joka on Pohjois-Karjalassa. Siitä tuli mieleen lapsuusmuisto. Isäpuolellani oli ollut luumätä jalassa lapsena/nuorena, joka ei meinannut parantua millään. Hän oli saanut itse tehtyä lääkettä tältä "Viekin mummolta", ja luumätä oli parantunut. Kolo vain jäänyt luuhun. Muistan kun hän kertoi, että pinseteillä oli pitänyt luun siruja kaivaa siitä jalasta. Isäpuoleni oli kotoisin Suhmurasta. Muistelen hänellä olleen jäljellä sitä rasvaakin, joka oli meillä hänen itsetekemässään vihreäksi maalatussa lääkekaapissa. Siellä olivat myös ne pinsetit. Isäpuoleni oli muutenkin kova säästämään kaikkea...niinhän sitä ennen varsinkin monet olivat, kuin myös äitinikin.













Katsoinkin sitten löytyykö vielä tietoa "Viekin mummosta" netistä. Ja kyllähän sitä löytyi. Ihan Wikipedian artikkelikin. Tiedot siitä.



"Viekin mummon" oikea nimi oli Anni Pölönen, hän eli vuosina 1889-1960. Hänen isänsä oli kuuluisa kansanparantaja "Aapo" Mikkonen (1845-1918)
Anni Pölönen toimi isänsä apuaisena sekoittamalla lääkkeitä luonnosta saatavista aineksista.
Isänsä kuoleman jälkeen hän jatkoi tämän työtä aina kuolemaansa saakka.


Anni Pölönen ji varhain leskeksi, hänen puolisonsa Paavo Pölönen kuoli v.-30. Heillä oli kahdeksan lasta, joista isänsä kuollessa vanhin oli 14 ja nuorin vuoden ikäinen.



Toisen maailmansodan aikana Varpasen kylä evakuoitiin ja he siirtyivät Kiuruvedelle, jossa Anni jatkoi toimintaansa.
Pölösen vastuuntunnosta kertoo se, että eräs hoidossa ollut miespotilas otettiin evakkomatkalle mukaan.



Sotavuosien jälkeen Pölönen asui lapsineen maatilalla , jonne hän oli muuttanut 1947. Pölöselle tulleet kirjeet (joissa tiedusteltiin vastaanottoaikaa tai pyydettiin lähettämään lääkkeitä) tulivat perille niinkin puutteelisella osoitteella kuin "Viekki asema, kaksi kilometriä asemalta vasempaan". Joensuusta päin tultaessa.
Kesäisin hänellä oli jopa 30 potilasta päivässä, ja vaikeimmat tapaukset saivat asua Pölösen luona pitempäänkin. Osa potilaista oli käynyt ensin lääkärillä, mutta tulleet Pölösen luo kun lääkkeet eivät olleet tehonneet, tai kun he eivät olleet halunneet esimerkiksi mennä heille määrättyyn leikkaukseen.
Potilaat olivat enimmäkseen maanviljelijöitä ja työläisiä, mutta olipa joukossa mm. kauppias, opettaja ja pastori.



Anni Pölösen parannuskeinot perustuivat sekä luonnon aineksista valmistettuihin omiin rohdoksiin että apteekin tuotteisiin. Apteekkilääkkeet olivat enimmäkseen kasvikuntaan perustuvia ja niitä Pölönen käytti omissa lääkesekoituksissaan. Hän hoiti enimmäkseen ulkoisia vaivoja, kuten ihotaudit, kuoliot, luumätä eli osteomyeliitti, reumatismi ja säärihaavat. Lastentautien listalla olivat maitorupi ja riisitauti. Osa lääkkeistä oli siis sisäisestikin nautittavia.




Kylän lapset keräsivät Pölöselle mm, pihkaa pientä korvausta vastaan. Muita tarvittavia aineita olivat esim. koiranheisipuun kuori, mali eli koiruoho ja sinänsä myrkyllisen näsiän marjat. Myrkylliset aineosat uutettiin spriin avulla.
Isompia leikkauksia Pölönen ei tehnyt, mutta hänellä oli kylläkin kirurginveitsi paiseiden yms. avaamiseen. Esim. juuri luumätää vastaan voide piti saada tikun avulla luuhun asti. Pinnalle levitettiin vielä toista voidetta.
Hänen tiedettiin myös iskeneen suonta ja auttaneen synnytyksissä.



Isänsä tavoin Pölönen joutui käräjille toimintansa vuoksi, mutta selvisi pienillä sakoilla, koska aina löytyi hänen puolestaan puhuvia todistajia.
Pölönen oli luonteeltaan rauhallinen ja ystävällinen, luottamusta herättävä.




Anni Pölösen esineistöä on Pielisen museossa instrumentteja ja apteekista hankittuja lääkepulloja.

Talvimetsän jäljillä...

Koska mulla ei ole mitään kirjoitettavaa, niin esittelen vain jalan jälkiä metsästä. Elmon kanssa siellä poikettiin. Meidän ja naapurin sekä hänen koiransa lisäksi siellä oli kulkenut ainakin pupu...















Entäs nämä jäljet, olisiko hiiren jälkiä...kaksi pientä piipertäjää on mennyt kotiinsa mättään alle.

















Liekö saman lajin edustajia nämäkin...ainakin samanlainen päämäärä näilläkin, koloon mättään alle.














Ei kyllä paljoa ollut jälkiä lähimetsässä, ja vain pieni lenkki siellä tehtiin, mutta kiva oli metsässä kävellä. Sen verran vähän on lunta, että ei askel juuri upota. Hyvää alkavaa viikkoa!

Eilen

Tänä aamuna kun tulin alakertaan mies sanoi, että ulkona on 16 astetta pakkasta. No voi rähmä, kun mun pitää taas kävellä hammaslääkärille. Mun nenä on nuorena paleltunut ja se on arka kylmälle, siksi se on aina kylmillä ilmoilla punainenkin, mikä on ärsyttävää. Joskus kuulen siitä huomautuksiakin, että "sun nenä on ihan punainen"...vaan minkäs voit.
Mies lähti jo kaupunkiin, hällä on siellä hammasproteesien sovitus.



Eilen olin fysioterapiassa ja sain uudet liikkeet ja laitettiin kinestioteippi olkapäähän, "vetämään" sitä oikeaan asentoon. Tää on sellanen herkän ihon teippi, kun joskus tuli ärsytystä siitä normaali teipistä.





Illalla mentiin "isoon kirkkoon" Sanan ja rukouksen iltaan, ei olla siellä yleensä oltu, mutta ihan hyvä tilaisuus. Uskova pappikin, joka ei aina välttämättä ole itsestään selvyys... hän oli meitä sinne kutsunutkin joskus. Paljon oli tuttuja siellä.
Kirkko on kaunis. Sekä ulkoa, että sisältä.












Sammutin kännykän sisään mennessä, mutta tässä vanha kuva sisältä.













Hyvää päivän jatkoa teille :)

Huolia ym.

Klikkaa isommaksi!


Nyt ei saa antaa valtaa masennukselle...vaikka kaikki menee vaan huonompaan suuntaan. Ojasta allikkoon tuli mieleen vanha sanonta. Olen lukenut lainakirjaa "Myöhään kukkivat kukat", se on Eira Pättikankaan kirja ja kirjoitettu pohjanmaan murteella. Sieltä bongasin tuon allikonkin. Kyllähän tuo sanonta on tuttu, mutten ole koskaan sen kummemmin ajatellut mitä allikko tarkoittaa... Se on jonkunlainen lammikko, lampare... luoma on joki ja tola on polku. Näin sitä viisastuu :)

Onhan meillä aihetta kiitokseen kumminkin, kun mies sai hyvät tulokset kuvauksista.
Ja ainahan sitä on jollain lailla selvitty kuitenkin, taas saa ajatella, että: "Saapas nähdä miten Herra taas auttaa tässäkin tilanteessa."



Tänään meillä kävi nuohooja, joka on tuttu mies. Oltiin hänen viimeinen paikka tältä päivältä, ja hän jäi kahville ja juteltiin pitkän aikaa, kun mieskin oli kotona.
Huomenna sitten kaupunkipäivä ja toivottavasti jotain piristävää sille. Kirjoittelenpa huomenna tälle jatkoa.




No niin, jatkan nyt tiistaina. Tänään oltiin kaupunki-reissulla ja kuinka ollakkaan meillä meni siellä melkein täysi työpäivä. Aamulla lähdettiin joskus 8n jälkeen ja takaisin tultiin vähän ennen neljää. Ilmankos jo väsytti.
Miehellä oli yhdeksältä hammaslääkäri, niin piti lähteä jo ajoissa. Miehen siellä ollessa kulutin aikaa kirjaston lukusalissa, jonka jälkeen kävin harhailemassa parissa "halpakaupassa" ja lopuksi menin kirppikselle, kun se aukesi. Kirppikseltä ostin vain dvd:n, jonka hinta oli 0,50 e, ja se oli puolen hinnan pöytä, niin sille tuli hintaa kokonaiset 0,25 e.

Sen jälkeen diakonia-ruokailuun, jossa mieskin jo oli. Ruokailun jälkeen jäimme vähäksi aikaa laulamaan yhteislauluja. Kävimme vielä toisella kirppiksellä, josta ostimme miehelle farkut 2 e ja mulle jakun 1 e. Haimme ruuanjakelusta laatikollisen ruokaa, jonka veimme eräälle miehelle. Istuimme siellä jonkun aikaa, kun hän kertoi vaikeuksistaan. Kyllä ihmisillä on vaikeata! Niiden rinnalla omat vaikeudet tuntuvat pieniltä. Vaikka aikamoiset taloudelliset ongelmat tässä on itselläkin, kun on noita ylimääräisiä hammaskuluja kummallakin... Täytyy vaan luottaa Häneen joka pitää huolen varpusestakin. Eräässä laulussa sanotaan: "... minustakin, varpusestakin huolenpitonsa on rajaton ja ajaton.."
Kuva vanhasta kalenteristani.










Eletään toivossa! Ps. Kotimatkalla- blogiini olen nyt aika usein kirjoitellut, mutta kun en osaa linkkiä siihen laittaa, niin yritän täällä muistutella, että sitäkin voi käydä kurkistamassa. Siellä on paljon Ensio Lehtosen "Ristin sana"-kirjasta päivän sanaa. Linkki oikealla lukemiston luona :)

Kolmannet sukat

Eilen menin yläkertaan katsomaan kankaita, risoja farkkuja ym. aikeena tehdä jotakin kankaista. Ensin revin miehelle autotalliin rättejä vanhasta lakanasta ja rikkinäisestä verhosta, niitä aina siellä tarvitaan.
Kurkistin "lumppulaatikkooni", mutta ei tullut mitään ideaa siitäkään.





Päätin pienentää aiemmin tehdyt toiset unisukkani, koska niitä ei ole tullut pidettyä, kun ne ei pysy jalassa. Kun olin sen tehnyt, tuli mieleen, että lumppulaatikossa oli ollut tytön vanhan topin helmaosa,se oli sen verran kapea, että siitä voisi juuri ja juuri saada unisukat myös.
Niinpä tuumasta toimeen. (Nuo siniset on ne vanhat).

























Näistä tulikin parhaat, paljon pienemmät kuin kummatkaan entiset, eikä kuitenkaan liian pienet. Pysyy hyvin jalassa, voi pitää vaikka päivälläkin tarvittaessa.
Jos vaikka sattuu kaikki sukat olemaan pyykissä :)














Olen tyytyväinen :)

Nuutin tekosia ja vierailu

Jaaha, paha nuutti on vienyt eilen joulun pois! En olisi mokomaa muistanutkaan, ellei Emilie olisi blogissaan Hurahtanut siitä maininnut. Joulukranssin ulko-ovesta otin kyllä sattumalta eilen pois. Keittiön ikkunassa on vielä punainen, pitsinen enkelikappa alaverhona. Sen voisi kyllä poistaakkin siitä, kun muuten keittiössä on punavalko-ruudulliset sivuverhot. Kapan laitoin vaan joulutunnelman vuoksi lisäksi.







Eilen olimme synttäreillä Hesassa, mieheni isosisko täytti 70 v. Ei kyllä häntä uskoisi niin vanhaksi, on niin nuorekas. Valitettavasti hänen miehensä oli huonommassa kunnossa. Menimme miehen veljen ja vaimonsa kyydissä, niin ei tarvinnut Hesassa ajamisesta murehtia.
Vieraat tulivat kahdessa "löysissä" niin me olimme aikaisemmassa vuorossa, niin ei muita vieraita ollutkaan samaan aikaan, kuin me neljä. Sisarukset saivat rauhassa jutella ja me puolisotkin. Tosi ihanat tarjoilut olivat, alkupalaksi saimme karjalanpiirakoita ja munavoita sekä ihanaa piirasta, juomana kotikaljaa ja limsaa. Sen jälkeen heti kahvia ja kahta erilaista täytekakkua sekä pullia. Kakutkin olivat erityisen maukkaita: vadelmatäytekakku ja suklainen juustokakku, nam!
Eilen kokeilin hameen kanssa tuota asua, mutta päädyin kuitenkin farkkuihin, ja se oli ihan sopiva asu, kun miehen veljen vaimollakin oli farkut ja tunikapusero. Päivänsankarilla vain oli mekko.
















Tänään käytiin kahvilla ( isot kupit kahvia + kurpitsa/homejuustotortut, yhteensä 2 e kahdelta ) ja sen jälkeen kaupassa. Kotiin tultua oli vuorossa ruuan laitto. Olimme pari päivää sitten saaneet ison laatikollisen "härkistä",osan siitä olin pakastanut, mutta kahdeksi ateriaksi olin jättänyt sitä jääkaappiin. En tietääkseni ollut koskaan sitä maistanut enkä ollut siitä ruokaa laittanut. Makaroonilaatikkoa härkäpavuista ja makaroonista laitoin, kyllä siitä ihan maukasta tuli! Lisäkkeeksi säilykepaprikaa ja raejuustoa.
Samassa uuninlämmössä paistoin raakasämpylät.








Näin sitä päivä on taas iltapäivässä, mies katsoo hiihtoa. Hällä onkin joulutauon jälkeen ensimmäinen sähly-ilta tänään. Itsellä ei ole tullut edes kävelyllä käytyä pariin-kolmeen päivän, kun on muuta touhua ollut. Syytä varmaan olisi käydä, eikä vaan herkutella :) Vaan niin lyhyt on talvinen päivä, eikä katuvaloja mailla halmeilla. Pitäisikö sitä Elmon kanssa vielä kävelylle lähteä, pari tuntia vielä valoisaa aikaa. Mukavaa päivää teille toivottelee Sesse!

Maalaiset kaupungissa eli "ummikot ulkomailla"

Taas on Hesan reissu takana. Mies sai ainakin toistaiseksi "puhtaat paperit" melanooman suhteen, mutta kolmen kuukauden välein seurataan ensimmäinen vuosi. Toisena vuotena sitten harvemmin jne. Mutta kiitos Herralle noista tuloksista.




Muuten reissu oli yhtä "hankala" kuin edellinenkin. En kehtaa edes kertoa mitä möhläyksiä taas teimme. Sanoinkin miehelle, että me ollaan Hesassa kuin ummikot ulkomailla :) Takaisin tullessa kyllä käytiin hyvien uutisten kunniaksi ostamassa take away-kahvit (meillä oli kotoa otetut pullat kassissa ja juotiin autossa pullakahvit. Maalaiset tosiaan!) Lisäksi käytiin vielä Hesessä syömässä minipehmikset.





Huomenna on taas meno Helsinkiin, mutta tällä kertaa miehen siskon 70-vuotis päiville, jonne pääsemme miehen veljen kyydissä. Alkumatkan vain menemme omalla autolla. Ajattelin laittaa sinne tämän asun, joko hameella tai farkuilla, mikä piti silloin itsenäisyysjuhliin laittaa.





















Itsellä edelleen on yskä ja kurkku tuntuu "paksulta". Illalla on srk:n tilaisuus ja ostin askillisen kurkkupastilleja sitä varten, jos yskittää. Eilinen kylätalon tilaisuus meni ihan hyvin, meitä oli 15 henkeä, joka oli aika paljon, kun oli eka tilaisuus joulutauon jälkeen.
Ulkona paistaa aurinko, vaan aika viileää on ollut. Sekä ulkona että sisällä. Ei olla vielä käytetty öljyä lämmittämiseen, puita vain.
Työ- ja elinkeinotoimistostakin ne soittivat yhtenä päivänä, ja löysässä hirressä roikutaan edelleen...eli ei vielä(kään) tiedä koska se kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu alkaa... Mutta katsomme! Tänään oli kuitenkin rahapäivä ja sen kunniaksi ostin ristikkolehden :)

Lukemista

Olen lukenut iltalukemisinani Katri Vuorisen ja Reijo Ruotsalaisen kirjaa: Kaasu pohjassa, Elämästä voi selvitä hengissä. Kirja kertoo Reijo Ruotsalaisen lievästi sanottuna vauhdikkaasta elämästä, ennen ja jälkeen uskoontulon.














Kirjan takana lukee:



"Reijo Ruotsalainen on mies, joka on lapsuudestaan lähtien juossut kahdesta ovesta yhtäaikaa - niin kiire hänellä on aina ollut. Usein on tanner tömissyt ja männikkö rytissyt , kun metsään on menty ja lujaa.
Sieltä Reijo on kuitenkin aina rämpinyt pystyyn: milloin rutussa on ollut auto tai moottoripyörä, milloin on ollut kolhuilla koko mies. Niistä on selvitty laastareilla, huumorilla ja pohjalaisella luonteella, mutta rikkinäiseen sydämeen olikin sitten vaikeampi löytää apua.
Tänä päivänä Reijo voi kuitenkin todistaa, että apu tulee ylhäältä."






Kirjan lainasin kirjastosta ja olen nyt jo loppupuolella lukemisessa.





Kohta täytyy lähteä kävelemään kohti hammaslääkäriä, menen kävellen kun mies lähti jo aamulla kaupunkiin. Mulla on purentakiskojen sovitusta ilmeisesti. Illalla on joululoman jälkeen ensimmäinen Ilosanoman ilta Kylätalolla. Meikäläisen pitäisi aloitta tilaisuus, tänään on meidän veto vuoro. Naapuri-paikkakunnalta tulee uskoontulostaan kertomaan mies, jolla elämä on tainnut olla yhtä vauhdikasta kuin Reijo Ruotsalaisella. Mutta Jeesus pelastaa kaikenlaisia ihmisiä, vauhdikkaita ja vähemmän vauhdikkaita kun vaan haluaa ottaa hänet vastaan sydämeensä. Itse kuulun niihin vähemmän vauhdikkaisiin :)





Siunausta ja iloa päiväänne <3 Kirjasta myös Kotimatkalla -blogissani.

Huhtikuu

Metsäntyttö oli blogissaan laittanut kuvia huhtikuusta vastatessaan haasteeseen. Minä en vastaa enkä haasta ketään, vaan laitan vaan kuvia huhtikuulta. Eräässä kalenterissani luki , että huhtikuu on kuukausista julmin... minulle kyllä huhtikuu taitaa olla toukokuun lisäksi parhaita kuukausia. Kevät <3






























Siinä kuvia huhtikuulta parilta viime vuodelta. Ei kuitenkaan unohdeta, että huhtikuussa voi myös sataa lunta tai räntää, vesisateesta puhumattakaan. Mutta nämä kuvat on kauniinpia, ei sitä sateella tule kuvattua :)