Tänään ajettiin pientä tietä, kukat kukkivat pientareilla, kapea tie toi muistoja lapsuudesta/nuoruudesta, kun Pohjois-Karjalan mökille tultiin kesälomaa viettämään. Tuli haikea ikävä niihin aikoihin, kun oli nuori, eikä huolet painaneet.. koko elämä edessä.
Mutta nyt on nyt. Ei kannata liikaa jäädä kiinni muistoihin. Vaikka
laulussa sanotaankin: "Muistoissa, muistoissa ihana on elää.."
Tämmöiset tossut tuli aiemmin virkattua.
Huomenna on isännällä kontrolli-käynti Hesassa, haluaisi minut mukaan matkaseuraksi. Vaikka mun täytyy varmaan odotella ulkona sen aikaa, kun ei suositella ylimääräisiä ihmisiä mukaan.
Ja kuulemma laittaa lisää kolikkoja parkki-automaattiin tarvittaessa.
Saatetaan tietysti ottaa samalla matkailun kannalta tuo Hesan reissu.
Onpa kivan näköiset tossut! Kyllä menneisyydessä on niitä aikoja, joita kaipaa. Mutta nyt on nyt tosiaan. On se kiva käydä vähän ajelulla välillä ja voi tosiaan ottaa matkailun kannalta tuollaisen kontrollireissunkin.
VastaaPoistaNiinpä tuli Hesassa käytyä.Isännällä meni sisällä noin 20 minuuttia, jonka ajan istuin ulkona penkillä.Takaisin tullessa käytiin Nummelassa kaupassa.
PoistaMinullakin on ikävä lapsuuteen jostain syystä, ollut jo joitakin vuosia. Juuri varmaan tuo huolettomuus, minkä mainitset.
VastaaPoistaTällä hetkellä on tosin haikeus siitäkin, että juhannus alkaa olla ohi ja jo kuukauden päästä illan pimenemisen huomaa. Ääh, eikä sitä pitäisi ressata, mutta kun en yhtään tykkää pimästä vuodenajasta, eikä hämärissä illoissakaan ole mitään hienoa, kun yhtä hyvin ne voisivat olla valoisatkin ;-) On niin ihanaa, kun on valoisaa läpi yön. Nyt täytyykin siis yrittää nauttia tästä kaikin tavoin! En vedä edes verhoja kiinni, jotta saan maksimaalisesti nautittua valoisaa kesäyötä.
Ihanat tossut. Toivottavasti reissu sujuu hyvin!
Reissu meni ihan hyvin, tuloksista (jotka toivottavsti ovat hyvät) kuulee parin päivän päästä..
PoistaMullakin on ollut sellaista muistelua ja haikeutta lapsuus,- ja nuoruusmaisemiin, länsirannikolle. Eilen rupesin jopa kuvalliseen muisteluun, kun yritin kuvaa piirtää Pomarkun helkuntaisrk:n rukoushuoneesta sellaisena kuin sen lapsuudestani muistan. Mieleen oli jäänyt varsinkin siniset verhot ja valkoiset puupenkit. Mutta 70-luvun jälkeen on muutoksia aika ajoin tullut ja tekemäni kuva, joka vielä on kesken, on varmasti sekoitus eri aikakausilta ja väärinmuistamisista. Mutta on edes joku kuva:) Kivat muuten nuo sun tossut, kesäiset:)
VastaaPoistaNiin kai se on, että kun ikää tulee lisää, niin muistoiksi muuttuu monet asiat.. sekä hyvät että huonot. Tossut tein aiemmin ostamastani pinkistä langasta, ja tuli mieleen tehdä vähän erilaisella virkkauksella :)
PoistaNiin sitä kyllä joskus, useinkin, muistelee menneitä aikoja lapsuudessa. Olihan sitä huoletontakin aikaa, mutta kyllä sitä oli huoliakin. Vaan enää ei niiden huolien syytä ehkä pidä niin suurena. Ah, ns Kultainen nuoruus :)))
VastaaPoistaJotenkin entisille kotiseuduille tekee mieli mennä, voi jos pääsisi lapsuuskotiinkin käymään. Onhan ne seudut muuttuneet niin paljon, ettei entisiksi ehkä tunnistaisi.
Meillä minun serkkuni omistaa sen äidin kotimökin, josta on paljon kivoja muistoja, eli periaatteessa olisi mahdollisuus käydäkin, vaan matka on pitkä.. ja serkku asuu ruotsissa, niin en tiedä miten näin korona aikaan siellä onkaan..
Poista