Rupesin katsomaan, koska me ostimme tämän talon...kaupat oli tehty 24.9.2010, eli yhdeksän vuotta tuli täyteen viime kuussa. Itse asiassa, vaikka olin odottanut ja toivonut, että pääsisimme omakotitaloon asumaan, muistan että ensimmäinen syksy ja talvi taisi olla vaikein. Tottumis kysymys, kun kaupungin lähiöstä, missä kaikki oli lähellä, muutimme tänne maalle. Oli pimeää, ei katuvaloja kuin vasta noin puolentoista kilometrin päässä,kauppa kahden kilometrin päässä, ja silloisessa työpaikassa piti ruveta kulkemaan bussilla, kun oli ollut lähellä kävelymatkan päässä. (Ja bussipysäkillekin, mistä meni sopiva bussi oli myös se kaksi kilometriä). Ystävätkin olivat "kaukana".
Mutta hyvä paikkahan tämä on ollut asua, ja välillä saanut "mökkihöperöityä" rauhassa :) Nyt voisi olla sopeutumista, jos pitäisi kerrostaloon muuttaa. Tuttujakin on tullut paljon, varsinkin miehen sosiaalisemman luonteen puolesta.
Talo oli osittain kalustettu, varsinkin keittiö oli melkein "valmis"...tältä näytti kun tulimme taloa katsomaan. Minusta tuo keittiö oli kaunis noinkin, mutta seuraavana keväänä se remontoitiin, kun oli niin epäkäytännöllinen.
Olohuoneessa:
Pikkuhuoneessa:
Jotain noista huonekaluista on meillä vielä, esim. tuo pikkuhuoneessa ollut sänky on ollut vintissä kesäpetinä, varsinkin silloin kun makuuhuone oli remontissa, niin mies nukkui siellä, ja minä pikkuhuoneen laverilla. Ja yksi keittiön ruokapöydän tuoleista on mulla tietokone-pöydän tuolina ja toinen ompelupöydän tuolina.
Tänä aikana on tehty keittiö-, makuuhuone-, ja olohuone-remonttia. Sekä savusauna-remonttia, eli kun entinen savusauna oli ollut puuvajana, niin se oli välillä grillikotana, ja sitten taas savusaunana.
Tämmöistä muistelua tänään.
Kiva muistelus. Talo on näyttänyt ihan kivalta silloinkin. Se on tosiaan monesti niin, että vaikka jotain odottaakin, niin tottumista vaatii silti. Meillä tulee täällä asumista tän kuun lopussa 21 vuotta. Omana on ollut vuotta vähemmän, sillä ensin tultiin vain väliaikaisesti asumaan. Mullahan oli niin, että kun olin täällä aiemmin vierailulla käynyt, tuuminut, että kiva käydä, mutta en haluaisi näin korvessa asua. Vaan kun oltiin väliaikaisesti asuttu täällä jonkin aikaa, alkoi tuntua, että haluttaisiin asua pidempäänkin ja niin päätettiin ostaa omaksi. Se oli silloisessa tilanteessa meille hyvä päästä tänne. Nyt on viime vuosina ruvettu kaipaamaan vähän muutakin, mutta jos täältä joskus muutamme, olen varma siitä, että ikäväkin tätä paikkaa tulisi. Jokaisessa paikassa on ne hyvät ja huonot puolensa. Hyvää asumista teille edelleen siinä talossanne:)
VastaaPoistaKiitos! Oli hyvä kuitenkin, että remontoimme,kun keittiön tiskipöydän alusta oli kostunut ja samoin makuuhuoneessa, kun paljastui, että katto oli vuotanut uunimuurin juuresta. Olohuoneen rikkinäinen muovilattia oli näytössä piilotettu muovimattojen alle. Mutta kaikesta on selvitty. Jos yksin joutuisi jäämään, niin sitten voisi kyllä haluta kaupunkiin, varsinkin kun ei ole ajokorttia. Tai yhdessäkin, jos kunto menee joskus niin huonoksi.
PoistaViihtyisän näköistä teillä siellä on! Minäkin muutin yhdeksän vuotta sitten (kesällä) kaupungista maalle. Me kylläkin asumme taajamassa, joten kaikki on aika lähellä. Täällä on kaunis luonto ja mukavia ihmisiä, mutta kyllähän parhaat ystäväni ovat edelleen kaukana, eri puolilla Suomea. Tässä iässä ei kai enää saa niin helposti läheisiä ystäviä...? Mutta ihan mukavaa täällä kyllä on.
VastaaPoistaTäällä tosiaan oli liilat ja tummemman violetit seinät olkkarissa ja rikkinäinen muovilattia, nyt on valkoiset seinät ja laminaatti lattia, jotain edistystä :) Ja keittiössä oli vain pieni viemäriallas tiskipöydässä, nyt on altaat ja tiskikone, joka on ollut mulle iso apu,kun olen saanut helposti käsi-ihottumaa... Nyt on siinä mielessä hyvä, ettei ole mitään välttämätöntä remontoitavaa :)
VastaaPoistaKyllä omakotitalo on parasta, koko lapsuuden asuin omakotitalossa myös, niin muistan miten erilaista oli asua,kerrostalossa ollaan asuttu myös turussa, niin en asuisi enää.Kodikasta teillä.
VastaaPoistaNuo ovat siis niitä huonekaluja, joita edelliset omistajat oli jättäneet, tuollaiselta näytti kun tultiin katsomaan näyttöä... nyt näyttää erilaiselta :)
PoistaYhdessä on kiva olla omakotitalossa, jotkut pärjää hyvin yksinkin. Onhan se aina ainakin vuosi opettelua "talon tavoille", mitä kaikkea pitää ottaa siellä huomioon ja remonttiakin tehdä.
VastaaPoistaJos olisi kaveri, voisi miettiä takaisin maalle muttoakin. Olisi luonto lähempänä ja marjametsään olisi ollut kaipuu. Nyt oli eka syksy ettei päässyt marjametsään :) En tiedä tottuuko tähän.
Kyllä uskon että totut, itse ollaan asuttu erilaisissa asunnoissa, ennen tätä taloa, ja kaikissa on ollut jotain hyvää :)
PoistaMukava lukea tätä juttua.
VastaaPoistaMinäkin muutin maalle yli 40 v. sitten, tykkään kovasti asua täällä pikku paikkakunnalla.
Omat hyvät ja huonot puolensa on kaikenlaisessa asumis muodossa :)
PoistaMukava muistelo:)
VastaaPoistaniin aika vierähtää....
Uuten kotiin/kotipaikkaa sopeutumnen ,ei käy käden käänteessä.
Minä ole asunnut maaseutu/taajamassa -v 82,ja tykkään.
Sinä oletkin asunut jo pitkään samassa paikassa!
Poista