Tois puol jokkee

Tänään alkuillasta kiertelin syksyisessä metsässä, polulla ja pikkutiellä. Sieltä kuvattua. Meidän jokemme toiselta puolelta.












Lehtikuusia tuossa metsässä en ole koskaan oikein huomioinutkaan, mutta nyt metsässä oli ollut jonkunlainen harvennushakkuu ja nuo keltaiset lehtikuuset oikein pistivät silmään sieltä koivunrunkojen keskeltä...














Tuolla vesi iloisesti kuohui siltarummun alla.















Ruohoinen, lehtien peittämä pikkutiekin oli mukavan kirjava.













Tuosta olisi päässyt maantielle, mutta minä käännyin takaisin.















Takaisin tullessa kiipesin kaikkien kaadettujen puunrunkojen yli ihmettelemään ylhäällä kalliossa näkyvää aukkoa, jota en tiheämmän metsän aikana ollut huomannut...onko se kenties luola...





















...vähän tuli mieleen, jos siellä on vaikka ilves päivälevolla...







Sadekatoskin oli paikalla.















Takaisin tullessa huomasin, että nyt runkojen takaa näkyi meidän talokin ...sinne siis suunnistetaan, enää ei kuitenkaan pääse suoraan joen yli, niinkuin entisen sillan aikaan,vaan pitää kiertää uuden sillan kautta.












Joen vartta kulkiessani, joku sanoi "moi" juuri kun taiteilin pahimman kapean ja liukkaan paikan yli... kauemman naapurin rouvahan se sieltä tuli koiran kanssa, tiesinkin, että hänkin kulkee näitä samoja polkuja. Yleensä ei kyllä satuta samaan aikaan. Minulla ei ollut Elmoa mukana, koska Elmo oli tehnyt stopin ja kääntynyt alkumatkasta jo takaisin kotipihalle. Koira-kaveri emäntineen tuli kuitenkin meidän tienhaaraan (jossa Elmo istui odottamassa emäntäänsä), että koirat saivat moikata ja leikkiä vähän aikaa.




Semmoinen metsä-seikkailu.