Harmaata ...

Kuva vanha





Tänään taas vatsa huonossa kunnossa aamulla, piti lähteä miehen kanssa kaupunkiin, vaan annoin suosiolla periksi kun vatsassa möyrysi. On ikävää kun joutuu olemaan vatsan orja :(
Tuon vatsan kanssa pitää varmaan ruveta pitämään vielä tiukempaa ruokavaliota :(





Mutta yksi iloinenkin asia! Sain vihdoinkin aikaiseksi sen, että tilasin ajan sairaanhoitajalle (muistitestistä) ja muistilääkärille, sekä labrat kuuluu siihen myös vielä. Olen tyytyväinen tuosta. Ja se oli kiva myös, että eräs ystävä soitti ja puhuttiin pitkään puhelimessa. Muutenhan tässä onkin ollut kaikenlaisia huolia ja rukousaiheita, kiitos Herralle, Hän vastaa aikanaan.





Ulkona sumuinen päivä, linnut nauttivat lintulaudan antimista. Itse söin aamun toisen kaurapuuron, ja "vihanneshöystöä",(en kuitenkaan yhdessä:),kun en uskaltanut oikein muuta syödä, ja toisaalta ei olla käyty vielä kaupassa. Mennään myöhemmin kun mies tulee kotiin.




Yöllä tuli mieleen sängyssä vanhoja runoja,joita kirjoittelin nuorena vihkooni kirjoista ja lehdistä, muistin yöllä jotain ulkoakin...nyt en muista niin katson vihkosta:
En tiedä kuka on runon kirjoittaja, mutta sopii hyvin tähän harmaan sumuiseen päivään:



" Päivä on taas laskenut merien taa
niin harmaana ja itkeneenä.
Monien päivien hidas virta
on ollut pitkä tuokio
alkua ja loppua vailla.

Sydämeni on surullisena
kääntynyt pois
ja valmistunut odottamaan hetkeä,
jolloin aurinko jälleen palaa,
jolloin sen puna virtaa
kevätmullan ylle.
Olen valmis odottamaan
hetkeä, joka on tuleva,
jolloin kaikki tuulet puhaltavat villisti."




Mutta tämä alempi on Risto Rasalta:



"Katson ikkunasta
kun varpusen poika kylpee.
En ajattele ikäviä,
älä sinäkään."




Ei ajatella ikäviä, tunteet on tunteita, mutta huomenna voi olla hyvä päivä :)