Odotusta

Kukkaset odottaa kevättä. Niin minäkin. Orkidean suurin silmu pullistuu pullistumistaan, mutta ei taida tässä kuvassa näkyä, muitakin silmuja on.






Ulkona on taas pilvistynyt ja pikkuisen lumihiutaletta tulee taivaalta. Pienellä sauvalenkillä kävin, silloin ei vielä satanut lunta, mutta kylmä vastatuuli oli mennessä. Kävin kääntymässä erään mäen päällä, nyt olen yleensä siinä kääntynytkin, koska se mäki on ollut niin liukas. Takaisin tullessa oli kiva kun ei tuuli niin tuntunut, mutta kädet kyllä paleli kintaissa kun sauvoista piti kiinni.






Pääsin kotiin, niin eräs tuttava (entinen naapuri) soitti maraton-puhelun...tosin viimeksi oltiinkin juteltu joskus ehkä viime kesänä...varmaan joku 45 minuuttia puhuttiin, tai siis minä enimmäkseen kuuntelin :) Harvemmin nykyisin tulee noin pitkiä aikoja puhuttua puhelimessa. Silloin yksinhuoltaja aikoina ystävän kanssa joskus puhuttiin tuntikin ja mulla oli silloin tapana aina kävellä edes takaisin samalla.(Jos puhuttiin kännykällä, usein kyllä puhuttiin silloin lankapuhelimessa.) Nyt istuin vaan sohvalla.













Huomenna tehdään se sopimus kuntouttavasta työtoiminnasta, ja myös terapia on huomenna. Tuo terapia on kyllä paljon kaikkia vanhoja asioita tuonut mieleen, vaikka on vasta kaksi kertaa ollut. Mutta uskon, että niiden käsittelystä on hyötyä.






Torstaina on taas Kylätalo-tilaisuus, niin käytiin aamupäivällä laittamassa siitä ilmoituksia ilmoitustauluille tänne ja naapurikylään, jossa kävimme myös kahvilassa. Ei tässä sen kummempaa.