Pilvistä sunnuntaita! (ja kesäaikaa)

Siirtelin jo illalla osan kelloista kesäaikaan, etteivät unohdu. Osa vielä mittaa talviaikaa. Talossa kun on aika monta kelloa :) Joskus oli olkkarissa 4 kelloa, nyt ei enää kuin kaksi :) Keittiössä ja pikkuhuoneessa molemmissa yksi, makuuhuoneessa yksi + kummankin kelloradiot, ja saunan pukuhuoneessa 1.(Se on isäntää varten, etteivät tv-ohjelmat (esim. urheilu) mene sivu suun...tai tässä tapauksessa sivu silmien.





Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta kesäaikaa. Mies on ollut viikonlopun näytelmä-harkoissa.Ulkona on harmaa, pilvinen sää. Aamulla taisi sataa vähän vettä, kun Elmon turkki oli märkä, kun tuli aamupissalta. Nurmikko on jo lähes sula. Eilen kuvasin kukkien alkuja kukkapenkistä.



















Elmon kanssa kävimme pienellä lenkillä eilen, nyt on saanut jo jonkun aikaa nastakengät vaihtaa isännän mulle ostamiin kumppareihin. Tie on jo jonkin aikaa ollut sula. Elmolla on hirveä, paksu talviturkki, se täytyy tässä joskus parturoida, mitä se inhoaa hyvin syvästi! Siitä ei yksin selviä.












Eilen näin ensimmäiset kaksi peuraa tuossa vastapäisellä pellolla, ne aina siinä keväällä viihtyvät. Hyvää kevättä ja kesäaikaa, vaikka en kellojen siirtelystä tykkääkkään.

"Minulla on oikeus minun omiin tunteisiin..".

Tänä aamuna putosin sellaiseen masennus-montuun, etten pitkään aikaan. Se alkoi jo eilen, kun huomasin, että taas mun yli käveltiin ja vielä syyllistettiin siitä, kun asiasta valitin. Eilen vaan ei ollut aikaa sitä surra, kun oli seurakunnan tilaisuus tulossa. Se meni ihan hyvin, olin painanut tunteet taka-alalle, mutta illalla kotona jo sängyssä ne vaivasivat, mutta onneksi nukahdin pian. Aamulla sitten ylösnöusu tuntui tahmealta, ja ne asiat vaivasivat mieltä, ei tehnyt mieli aamupalaakaan, vaan menin vuorostaan toiseen sänkyyn kahden viltin alle...väsytti ja masensi.




Muistin kun joskus Putous-ohjelmassa se joku henkilö sanoi, että "minulla on oikeus minun omiin tunteisiin"...ja itsestä tuntui, että minulla vain ei ole oikeutta omiin tunteisiin...että jos sanon omat tunteeni ne mitätöidään ja vaan syyllistetään, että en saisi olla sellainen. Onneksi tuo nykyinen mieliala-lääke on miedompi kuin entinen ja pystyi itkemään sitä pahaa, puristavaa oloa pois. (Entisen lääkkeen kanssa kuin ei pystynyt itkemään, vaikka kuinka paha olo olisi ollut, se oli hirveätä).

















Terapiassa sanottiinkin kyllä, että voi tulla sanomista, jos/kun tuon julki omia tunteitani ja mielipiteitäni, kun on totuttu siihen että tyydyn siihen mitä toinen (toiset) sanoo. (Että olen kiltti tyttö, miksi minut on jo lapsena opetettu, että olen aina työntänyt omat tunteet syrjään). Viime viikolla ei ollut terapiaa, kun terapeutti oli lomalla, onneksi ensi viikolla taas pääsee sinne. Ja ihanaa kun mulla on uskova terapeutti!






Vasta puoli 11-11 nousin ylös aamupalalle, kun ahdistus helpotti, eikä enää itketyttänyt. Onneksi mies ei ollut kotona, että sain rauhassa olla omien tunteideni kanssa :) Puhelimenkin olin laittanut äänettömälle. Herra antoi mieleeni nousta laulun:




"Tyhjänä heikkona vielä odotan henkeäsi, yksin en kestä mä tiellä, sytytä sydämeni.
Silloin mun sieluni kiittää sinua Jumalani, taivaiseen kuorohon liittää.
sävelet sydämeni."













Ehkä se tästä taas lähtee menemään. Eilen ostin tooosi pitkästä aikaa askartelulehden (uutena), sitäkin voisi jossain välissä katsoa, mutta ehkä pitäisi ensin panostaa imurointiin...vaikkei kiinnostaisikaan...
Mittari näyttää +12 ulkona ja nurmikko on sulanut paljon lisää eilisestä. Eilen huomasin jo kukkapenkissä tulppaanin alkuja ja yhden narsissin alun, samalla kun katkoin sieltä "talven törröttäjiä" eli kuivia kukan varsia.




Parempaa päivää meille kaikille!

Pääsiäistunnelmia ja "pälvikköjä"

Minä olen sisustanut pääsiäistä, eihän sihen ole kuin reilu pari viikkoa. Ja kun vaihdan tavaroita, niin ehkä innostun siivoamaan muutenkin. Mulla menee vähän takaperosesti tämä...ensin sisustan, sitten siivoan :)






Kana/kukko pulleroiset pääsivät kaapin päälle puu-munien kanssa.














Lisää kanoja löytyy keittiöstä...




























Kirjahyllystä löyty pinkkia...tykään tuosta lintu-lyhdystä.












Ulkona on tullut pälvikköjä....













Hipsun yksi lempipaikka on lintulaudan alla...pelkäsin, että se vaanii lintuja, mutta sitten näin pari kertaa hiiren tulevan lumikinoksen alta syömään siemeniä, niin selvisi, että niitä ne kissat vahtivat.














Toinen lempipaikka on kuistin tuoli.














Orkidea kukii edelleen ja siinä taitaa olla vielä kolme nuppua... joten jatkoa seuraa.












Liisan blogissa "Hopeinen kuunsilta" bongasin hedelmäverkko-kukkia, pitihän niitä itsekin kokeilla...lehdet pitäisi vielä tehdä... ja ehkä jatkaa harjoitusta...













Mukavaa viikonloppua :)

Huh helpotusta!

Tänään kävi sellainen pelästys, että yhtäkiä läppäri sanoi poks ja pimeni! Minä jo tosiaan pelästyin, että nyt jäädään ilman konetta, vaika laskutkin maksetaan nykyisin koneella... ja bloggaamaanaan ei pysty...
Laitoinkin Whats Appiin omaan perheryhmäämme viestiä, että nyt kone poksahti, että onko kellään ylimääräistä konetta... Vanhimmalta tytöltä tuli viesti, että heiltä saa ainakin lainaksi.







Moneen kertaan olin koittanut saada konetta päälle, mutta ei... Kuitenkin kun olimme välillä olleet asioilla, niin kotiin tultuamme laitoin koneen kokeeksi toiseen pistorasiaan ja ihme ja kumma...se meni päälle! En vieläkään ymmärrä missä oli vika. Mutta helpotus, että kone toimi!!







Illemmalla innostuin laittamaan vähän jo kotia pääsiäistä kohti. Ainakin kuistia lisää. Vaihdoin harmahtavat sivuverhot tähän ihanan väriseen kappaan...














...ja istuinurkkaukseen vähän keltaista...tuo pöydällä oleva liinakin on keltaruutuinen, vaikkei se oikein kuvassa näy. Tuolilla itse tekemäni tilkkupehmuste.















Myös keittiöön vaihdoin kevätverhot, vaikka ikkunat on vielä pesemättä. Pesen myöhemmin,koska nyt paistoi ilta-aurinko ikkunaan. Pitkästä aikaa laitoin nämä Maija Isolan Appelsiini-kangasta olevat verhot. Olenkohan kirppikseltä nämä joskus ostanut. Tuo limenvihreä on myös niin keväinen väri. Aika lyhyet ovat nuo verhot, mutta ei kai se keittiössä haittaa, on ne joskus ennenkin olleet. Aika pitkään olivat tässä välillä vintissä.














Huomenna onkin sitten taas työpäivä Soppiksella. Ja myös Kylätalo-tilaisuus sen jälkeen illemmalla. Joten touhukas päivä. Hyvää viikon puoliväliä!

Pirteä pinkki

Tänään olimme kaupungissa ja mun ehdotuksesta kävimme myös kirppiksellä pitkästä aikaa. Paljon oli tavaraa, mutta harvemmin tuolta kirppikseltä löydän mitään. Yksi löytö tuli sentään tehtyä. Mulla kun on "harvinaisempi" kännykkä, jonka aikanaan ystävältä sain, niin en siihen ole kirppiksiltä löytänyt koteloa. Joten se aina liikkeellä ollessa hukkuu laukun uumeniin...josta sitä saa sitten kaivaa, jos se sattuu soimaan.
(Se on muuten Samsung Galaksi 4 S Mini).






Tänään sitten löysin sieltä kirppikseltä tämmöisen lompakon, jossa oli samassa kännykkäkotelo. Pirteän pinkin. Kolme euroa maksoi ja oli ihan uusi :)












Eli toisella puolella on paikka kännykälle ja toisella puolella paikka korteille, seteleille ja kolikoille. Kiva <3 Jos nyt kännykin löytyisi laukusta helpommin, sekä kokonsa, että kotelon värin puolesta.
Ei hukkaan mennyt sekään reissu.





Aurinkoinen päivä ollut, aamulla oli pakkasta kymmenisen astetta, iltapäivällä lämmintä noin 5 astetta ulkona, kuistilla 10 astetta.





Eipä tässä muuta kummempaa, kuin hyvää päivän jatkoa!

Kevät-mielialoja

Vanhasta, hävitetystä kalenterista otin talteen joskus tekemäni sivun. Se on nyt mun ilmoitustaulullani.












Tuo on talletettu silloin kun "majani ei tosiaankaan ollut rauhoitettu"... kaikkea muuta... eli silloin ennen.





Tänään kotiuduin taas koiravahdin hommista. Ja aamun lumisateesta huolimatta, iltapäivällä kirkastui ja tuli keväinen olo. Laitoin pyykit ulos kuivumaan ensimmäistä kertaa sekä katselin talven jälkeen sotkuista kuistia...tarttis tehdä jotain... ahdasta, sotkuista, linnunsiemen ämpäriä, sepeliämpäria, miehen pelikassia ja lenkkivaatteita....












Joten tuumasta toimeen. En vielä kuitenkaan laittanut sitä pääsiäiskuntoon, mutta vein talvea paossa olleen lyhtykaapin ulos, pois tieltä ja järjestelin ja imuroin kuistin. Nyt oli parempaa tilaa istuin paikallekin.




















Ulkona kurkistin paljastuneeseen kukkapenkkiin...sinne oli syksyllä unohtunut pieni koristesammakko.













Ei muuta nähtävää vielä.

Iltaseikkailu

Eilen olin kotona illan ja yön, ja mies oli täällä koiratalolla. Sitä ennen oltiin kyllä "seikkailemassa" ajelulla, kun miehen yksi kaveri oli kanootilla puromelontaa harrastamassa ja meidän piti hakea hänet ja viedä takaisin hänen omalle autolle, joka oli tietysti jäänyt sinne mistä hän oli lähtenyt kanootilla. Meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa mistä me hänet löydetään, muuta kuin kylän ja tien nimi. No, kylä ja tie löytyi, mutta tietoa ei ollut kummassa päässä tietä hän odottaisi. Ajelimme kyseistä tietä jonkun matkaa ja ajoimme sitten tieltä kääntyvän peltotien alkuun parkkiin. Mies soitti kaverilleen, joka sanoi ettei hän ole vielä edes päässyt tien varteen kun on ollut niin pusikkoista. Sovittiin että odotellaan ja hän katsoo kännykällä paljonko sinne on Kylätien-haarasta matkaa.





Kohta siihen pysähtyi auto, jonka kuski kysyi , että onko ongelmia? Isäntä sanoi hälle, että ei ole, että odotellaan tässä kaveria joka tulee kanootilla :) Toinen mies oli ihmetellyt, että ei täällä päin ole mitään kanootti paikkoja... mutta lähti siitä.
Meitä, varsinkin minua, rupesi hysteerisesti naurattamaan sen jälkeen, kun mietittiin, että mitähän se mies luuli...






No, sitten kaveri soitti, että on tienvarressa kanootin kanssa noin parin kilometrin päässä ja haettiin hänet ja vietiin omalle autolleen, joka oli noin kahdeksan kilometrin päässä.Sillä hän lähti sitten hakemaan kanootin ym.tavarat tien poskesta.
Silloin oli iltakin jo lähes pimennyt, että hyvä kun kaverikin pääsi pois pusikoista. Hän lähti kotiinsa saunomaan ja me menimme myös omaan kotiin saunaan.













Saunan ja jätskin jälkeen mies lähti tänne talolle ja minä kohta nukkumaan. Rasmus oli tullut sisälle ja mun viekkuun nukkumaan, kehräsi ja nuoli minua (kun oli saanut "äidin" kotiin :) Hyvin nukuin muuten, mutta yöllä Rasmus halusi ensin syömään alakertaan ja sitten ulos. Aamulla Elmo herätti mut jo puoli seitsemältä.






Aamusta mies haki sitten mut ja kaupan kautta tultiin tänne ja vuoro vaihtui. Kerittiin kyllä katsoa täällä yksi filmi ja käydä koirien kanssa pienellä metsälenkillä, ennenkuin mies lähti kotiin, hänellä on vielä sähly-vuoro. Aurinko paistaa kirkkaasti, mutta tuuli on tänäänkin ollut kova ja kylmä, niinkuin eilenkin. Kuvat tuosta "lenkki-metsästä". Jos maan osittaista lumipeittoa ei katso, niin näyttää keväiseltä.

Koiria ja kirjoja

Tänään olen taas täällä koiratalolla. Pilvistä ja harmaata näyttää nyt ulkona olevan. Eilen istuttiin miehen kanssa tuossa suojaisella terassilla kahvimukit kädessä, vaikka tuuli oli kova ja kylmä, mutta siihen aurinko paistoi ihanasti ja lämmitti.



Olin siis yön jo täällä ja nukuinkin tosi hyvin, vaikken ollutkaan kotona. Äsken katsoin Yle areenasta Kekseliästä nikkaria. Onko tuttu ohjelma teille? Tykkään siitä, kun on vähän erilaista elämää, melko omavaraista ja kaikkea erikoista. Yhden jakson nyt katsoin, mutta seuraavassa jaksossa oli porsaan teurastusta, niin en sitä halunnut katsoa. Eilen katsoin myös kaksi jaksoa. Tuo on vähän samanlainen sarja kuin Tanskalainen maajussi. Meillä kun kotona ei näy tv:ssä Yle Areenaa, ja tietokoneen ruutu on sen verran pieni, että harvemmin tulee siitä katsottua.





Illalla olimme myös seurakunnassa. Yhtenä päivänä sain sen netti-divarista ostamani kirjan "Vinoon varttunut tyttö". Sitä olen lueskellut. Kertoo Karin Enhrnrooth´in elämää lapsuudesta ja nuoruudesta... olen vasta puolivälissä kirjaa, niin ei siitä sen enempää. (Kun olen omaa lapsuuttani ja nuoruuttani käynyt myös läpi. Lukenut edesmenneiden vanhempieni kirjeitä ja muita papereita, niihin paneutuen. Ja samalla käynyt asioita terapiassa läpi).













Tämmöistä tänään.

Pieniä siunauksia :)

Tänään olin ekan viiden tunnin päivän työtoiminnassa. Hyvin meni tutussa paikassa, tuttujen ihmisten keskellä :) Ensiviikolla sitten taas. Tässä välillä onkin muuta hommaa.






Minä olen saanut monta pientä ilon pisaraa, Taivaan Isän hemmottelua, viime aikoina. Niinkuin aiemmin kerroinkin, kun voitin ne villasukat arvonnasta, sitten kynsikkäät/kämmekkäät ihanalta vanhalta tädiltä...ja tänään sain uuden "Päivän sanan", Hilja Aaltosen Päivähartauskirjan, ilmaishyllystä. Kun uutta olin toivonutkin, ja ehkä rukouksessakin muistanut asiaa. Kun olin kyllästynyt noihin vanhoihin päivähartauskirjoihin, joita olen jo useampana vuonna samoja käyttänyt.















Nythän mulla on ollut käytössä "Jumala puhuu"-kirja, joka oli aikoinaan myös sellainen "lahja", kun se löytyi jätepisteeltä, oli jätetty siihen näkyville, olikohan siinä jotain muitakin kirjoja tai lehtiä...en ole varma.











Rasmus ja Hipsu olivat molemmat yön ulkona, ja Hipsu jo aamulla odotti oven takana, sittenhän me lähdettiinkin kaupunkiin ennen kuin Rasmus kerkisi tulla...eikä ole vieläkään tullut...mussukkani <3. Sillä voi tosin kyllä olla kevättä rinnassa. Toivon vaan, että tulisi kotiin yöksi, kun aamulla taas lähdetään menoihimme.

Mitta

Tänään luin juuri sopivan runon Fasebookista:






Mitta


Lähdin lapsuuden kodistani,
selässäni reppu
ja repussa mitta.
Sillä mittaan itseäni.
Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.
Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.
Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin.
Silloin tajusin,
mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli:
Ei riitä.
Vein sen takaisin
ja äitini hämmästyi:
Ei se ole virheellinen.
Se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.



Arja Laurila











Tuota uutta mittaa etsitään terapiassakin, siksi tuo runo niin sykähdytti sydäntäni. Monessa suvussa on usein kulkenut se sama mitta aina vanhemmilta lapsille ja taas eteenpäin. Mutta se on väärä mitta! Rikkimennyt ja vanhan aikainen. Siihen ei kannata uskoa. Uskotaan mieluummin Jumalan mittaan, että jokainen ihminen on arvokas...olipa terve tai sairas, nuori tai vanha, työssä käyvä tai työtön, masentunut tai iloinen... meistä jokainen riittää, ihmiselämä on itsessään arvokas. Tätä yritän itsekin opetella.




Muista että Sinä olet arvokas! Ja minäkin olen :)

Joko nyt?

Joko nyt alkavat mininarsissit kukkimaan... todellakin... kukkaa rupesivat pukkaamaan puolihämärän eteisen kaapin päällä, niin pakkohan ne oli siirtää kuistille, että saisivat vähän valoa. Vaikka kuisti on vielä ihan talviteloillaan ja varsin ikävän näköinen. Pääsiäiseksi piti se siivota, vaan ehkä sitäkin pitää aikaistaa jossain välissä. Tuskin kuitenkaan tulee enää niin kovia pakkasia, että ne kuistilla paleltuisivat.











Toisin paikoin on jo sulia paikkoja, kun vettä on satanut taas tänäänkin jonkun verran. Jopa meidän pihassa on jonkusen verran sulaa, vaikka tämä on varjon puolella.







Asiasta toiseen, löysin kirjastosta kirjan:











Tiedän kyllä olevani introvertti ja tehtyäni kirjan testin, huomasin että olen sitä hyvin selvästi. Introverttiutta pidetään usein kielteisenä piirteenä, mutta tässä kirjassa on asiaan positiivisempi näkökanta. Johtuen ehkä siitä, että kirjan on kirjoittanut itsekin introvertti Sylvia Löhken.





Itse tunnistan hyvin esim. sen, että jos on paljon ihmisten kanssa tekemisissä, sen jälkeen kaipaa latautumis-aikaa...yksin oloa ja hiljaisuutta. Niinkuin usein esim. kaupunkipäivän jälkeen, varsinkin jos reissulla on mennyt monta tuntia ja erilaisia ihmisiä ja tapahtumia ollut koettavana.





Varmaan siellä ruudun takana on muitakin introverttejä, jotka tunnistavat asian. Mutta mukavaa loppupäivää sekä introverteille että ekstroverteille :)

Huonoa oloa ja jaksamisongelmia

Tänä aamuna taas "tökki" kaikki ja samoin isännälläkin, ja semmoinen alakulo taas laskeutui mieleen. Lähdettiin sitten myöhemmin kahvila- ja kauppareissulle, se vähän lauhdutti mielialoja. Ostin samalla taas ison kangaspalan, joka oli euron tarjouskorissa.






Sitten olikin vuorossa ruoka-aika. "Hyvä ruoka, parempi mieli."
Minä olen näköjään ruvennut noudattamaan tällaista "lautasmallia"....suurin osa kasvista ja yhteen kulmaan muuta ruokaa. Tänään oli hapankaalia, punajuurta, eilistä salaattia ja pakastimesta eilen sulatettua muussilaatikkoa. Juomaksi omaa punaherukkamehua.Jälkkäriksi muutama pähkinä.
Tuo muussilaatikko ei kauhean hyvin sovi mun vatsalle, siksikin sitä otin vähemmän. Huomaan sen nytkin,kun vatsassa kuplii...













Eilen kävivät "Muruset" eli kaksi tyttöäni ja tytöntyttö. Kiva oli heitä nähdä ja jutella <3





Ulkona sataa räntää, vettä ja mitä milloinkin. Harmaata ollut taas monta päivää. Tosin mua ahdistaa kevään tulokin, kun mies suunnittelee mitä kaikkea pitäisi kasvattaa....kun mun hommaksihan se kuitenkin jää ...enkä varsinaisesti ole mikään viherpeukalo...mies sitäkin vähemmän.




Heitin entiset siementen loput roskiin, kun ne olivat niin vanhoja...eivät viime keväänäkään enää kunnolla kasvaneet. Kasvi"kaapistakin" eli pikkuruisesta "kasvihuoneesta" on särkynyt talvella yksi lasi...onneksi niitä on laittaa tilalle. Kyllä se luultavasti jonkinlainen kasvatuskaipuu tulee yhdessä kevään kanssa, jos entiset merkit paikkansa pitävät, mutta mulle aiheuttaa paineita etukäteen puhuminen (miehen) kun tulee tunne niinkuin olisi PAKKO kaivella, istuttaa ja kasvattaa.... ja oma jaksaminen on vähissä...



Toivotaan, että mielialakin paranee kesään mennessä, että taas jaksaa :)

Pyhäpäivän rauhaa

Eilen askartelukaapin jälkeen kurkistin omaan "takki-komerooni", ja laskin, että siellä oli 11 takkia (!!) ...osa ohuempia kevättalven takkeja, joita en ole vielä pitänyt ja tietysti talvitakkeja. Päätin vihdoin raivata sieltä pois ainakin rikkinäiset. Eli tytön vanhan toppiksen (hänen yläaste-ajaltaan :)), jota olen pitänyt "työtakkina" piha yms.hommissa sekä toisen takin jossa oli kainalossa selkäpuolella paikka.





Ennen roskiin heittämistä otin kyllä niistä talteen tarpeelliset: toisesta ehjän vetoketjun, toisesta "turkikset", kuminauhan, napit yms. Ne on kuitenkin käyttökelpoisia hamsterille.











Aamulla pää oli taas niin "muistamaton", että kun piti käydä pannuhuonetta katsomassa ja tehdä pieni toimenpide siellä, (kun mies ei ollut kotona) niin tuntui, että teinkö sen oikein...soitin sitten miehelle varmuuden vuoksi. Miksiköhän varsinkin aamuisin pää on niin "hupelo"...





Kävin taas Elmon kanssa sauvakävelyllä, piristykseksi, aika huono keli oli kyllä...vettä, jäätä ja loskaa. Onneksi oli nastakengät. Tänään tulevat vielä käymään "Muruseni", kiva nähdä tyttöjä :)





Hipsu oli aamulla taas "yläilmoissa".

















Sunnuntain jatkoja!

Raivaus-päivä

Mies on vaihteeksi näytelmä-harkoissa ja minä sain jatkaa rauhassa eilen alottamaani askartelu-kaapin siivousta. Mutta sitä ennen, heti aamulla huomasin, että nyt se on tapahtunut, orkidean suurin silmu on poksahtanut auki!












Sain tuon orkidean ystäviltä viime kesänä, ja onneksi olen saanut sen pidettyä hengissä :)






Askartelukaapista saain heitettyä turhaa pois, ja laitoin tuunaamiini laatikkoihin (muistatte varmaan ne joulun suklaarasiat) kaikenlaista pientä säilytettävää. Heitin myös pois vanhat kalenterikirjani, koska mulla on päiväkirjaa pidetty samoilta ajoilta, niin niissä on laveammin selitetty samat asiat. Tämän yhden jätin, kun siinä on niin kauniita kuvia, että siitä voisi ottaa kuvia vaikka kortti-askarteluun.













Nyt askartelukaappi näyttää ihan sopivan tilavalta. Ei siellä tietenkään kaikki askartelujutut mahdu olemaan, mutta ne jotka on, ovat siististi. Toistaiseksi, hmmm :)













Olen jo ison muovikassillisen kohta saanut ihan turhaa roskaa pois askartelupöydältä ja -kaapista. Nämä kreppipaperit tarjoan oman srk:n pyhäkouluun, jos tarvitsevat...tai sitten annan pois Roskalava-ryhmässä.















Jätin kyllä itsellekin vähän, jos tulee jotain kokeiltua, mutta kun en enää ole pyhäkoulu-opena, niin ei tarvii niin paljoa.






Leena Lumin blogissa oli viimeksi kirja-esittelyssä Karin Ehrnroothin kirja: Vinoon varttunut tyttö. Kiinnostuin siitä, mutta kirjastossa ei ollut, kun katsoin koneelta. Onneksi katsoin koneella muuten hakuna, niin löysin sen divarista ja tilasin heti, kohtuu hintaan sain. Tai saan, kun ensi viikolla se varmaan tulee.







Jos jois päiväkahvit ja jatkais raivausta. Elmon kanssa kerkisin jo käydä sauvalenkilläkin. Ja sitä ennen paistoin kakluunissa Elmolle ja mulle makkaraa :) Se oli lounas, jälkkäriksi kahvi-kaakao kiisseliä vadelmahillon ja kauramaidon kera.










Mukavaa päivää itsekullekin!

Taulujen tarinaa

Meille on kertynyt paljon tauluja. Osaksi siksi kun miehen äiti on tehnyt käsitöinä paljon kanava/ristipisto-tauluja eläessään ja niitä tuli sitten perintönä meille. Silloin kun asuimme isommissa asunnoissa, niitä oli paljon esilläkin, mutta täällä "pikkutalossa" on enimmäkseen vaan pieniä tauluja. Niitä on saatu, ostettu kirppikseltä ym.






Tänä aamuna, kun istuin "pikku-huoneessa" eli entisessä tytön mini-huoneessa/alkovissa lukemassa Päivän Sanaa, niin katselin vieressä seinällä olevaa puutaulua, joka on mulle sellainen kevät-taulu. Jotenkin niin tykkään tästä...vanha puukaappi, kukkia vanhoissa astioissa... Kirppislöytö aikoinaan.













Kirppikseltä on löytynyt muitakin tauluja... esimerkiksi nämä. Nämäkin on jo vuosia pysyneet meidän seinällä, isommassa asunnossa keittiön seinällä, täällä olkkarissa. Eikä haittaa minua, vaikka toisesta puuttuu lasi.


















Täällä Peppi Pitkätossun talossa kaikki on vähän heikun keikun...






Tämän taulun sain entiseltä työ/lenkki-kaverilta:













Nämä on saatu Roskalava-ryhmän kautta. Menin hakemaan sieltä nojatuolia ja mukaan tarttuivat myös nämä.















Tämä seinälautanen on tullut talon mukana...














Tämä taas kierrätyksestä ilmaiseksi silloin kun olin siellä töissä... lajittelija harmitteli kun se oli vähän rikki reunoista ja kysyi haluaisiko joku sen itselleen...no minä tietysti halusin ihanan ruusu-taulun :)














Sen kaveriksi tein itse isosta postikortista toisen ruusu-taulun.













Keittiöstä löytyy mm. miehen ostama seurakunnassa myytävänä ollut tuohitaulu...










...sekä mun Kasvihuoneilmiöstä ostamani "huoneentaulu", joka niin hyvin kuvaa tämän talon elämää :)











Tällaisia höpötyksiä ja kuvituksia tänään. Vintissä on varastossa tauluja, joita voi aina vaihtaa välillä muun sisustuksen/vuodenaikojen mukaan... aika paljon kyllä nykyisin on pysynyt nämä samat. Mutta esim. ensimmäinen puutaulu tuli taas seinälle kevään myötä. Minusta on kiva, kun lähes kaikilla tavaroilla on joku tarina/muisto, ettei ne ole vaan kaupasta ostettuja.




Vesi tippuu räystäistä, pilvistä on. Mukavaa kevätpäivää!