Tytön päiväkirja Tsetseniasta.
Lainasin viimeksi kirjastosta tämän kirjan. Oli aika rankkaa luettavaa toisaalta, mutta niinkuin miehelle sanoin, että meillä on helppoa (koronasta huolimatta), kun vertasi tuohon luettuun.
Kirjan takasivulta:
"Kun Polina Zereptsova oli neljätoista vuotias, toinen tsetsenian sota alkoi. Sota oli jo kolmas tytön elämässä. Hän haavoittui pommituksessa ja joutui jäämään Groznyiin äitinsä kanssa, kun muut lähtivät. Oli vuosi 1999. Keskellä sotaa Polina Zerebtsova janosi tietoa ja elämää, rakastui, opiskeli karatea ja kirjoitti runoja. Hän merkitsi kokemukset päiväkiraansa. Sodan sirpaleet kertoo nuoren naisen tunteista, pelosta ja surusta keskellä piiritystä ja nälänhätää. Raaka tuho ja eloonjäämistaistelu limittyvät unelmiin tavalla, joka valaa uskoa inhimillisyyteen myös äärimmäisissä olosuhteissa."
Tammikuun alkaessa v. 2000 Polina kirjoitti päiväkirjaansa:
"Hyvää uutta vuotta! Leivoimme kaksi päivää perätysten, yhden pienen leivän kumpanakin päivänä. Söin sen, kuuman ja raaán ja huusin. "Herkullista!". Sitten me palasimme jauhoveteen joka on sekoitettu mukiin sipulin kanssa. Minua ällöttää.
-Sipuli on välttämätöntä ikenille , äiti sanoo. Muuten menetämme kaikki hampaat.
Kaikki hampaani heiluvat ja ovat tummentuneet hieman. Pääasiassa me vain makaamme suojapaikassamme koko päivän ajan. Aikaisin aamulla, kun ei vielä ammuta, menemme kaivolle kävellen mahdollisimman lähellä taloja. Kaivon ja kotimme välissä on yksi talo. Vieressä kulkevat ihmiset haukkuvat ja riitelevät kanssamme. Vettä ei ole paljon, ja siinä on roskia..."
Aika rankkaa luettavaa toisin paikoin, eläinten ystävänä sekin kun kissat kuolivat nälkään ja koira haavoittui ja kuoli :(
Vaikea käsittää miten ihmiset taistelevat hengestään hirvittävien koettelemusten keskellä, ja tuokin sota on ollut 90-luvun ja 2000-luvun taitteessa.
Ainakin saa olla kiitollinen, että on rauha!
Huh, kyllä heillä on ollut tosi rankkaa. Minulla on tämä kirja hyllyssä ja olen lukenut sen joskus, mutta en muista enää paljoa. Pitäisikin lukea tämä joskus uudestaan. Kyllä varmasti siinä huomaa, että on meillä kuitenkin nyt helpompaa, vaikka onkin vaikeat ajat.
VastaaPoistaNiinpä..
PoistaNiin, aamulla tuli taas Syyrian sodasta tv:n uutisissa, ei ole helppoa sielläkään, vielä korona siinä lisänä. Unohtuu täällä se että asiat vois olla vielä pahemmin.
VastaaPoistaViimeksi luin minäkin Pasi Pekkolan kirjan Huomenna kevät palaa, jossa oli useamman sodan traumoista Suomessa. Miten pitkään ne kestävätkin.
Nyt ei taas ole oikein sellaista Hyvää luettavaa, ei aina jaksa hyvin synkkiä kirjoja lukea. Pitää koettaa varata kirjastosta jotain kevyempää.
Hyvää alkavaa viikkoa, vaikka räntää sataa :)))
Täälläkin pyryttää lähes vaakatasossa... mutta kevättä kohti mennään, hyvää viikoa sinullekkin :)
PoistaTotta, saa olla onnellinen että on rauha. Uskon, että kirja on aika rankkaa luettavaa. Olen katsellut tätä kirjaa kirjastossa, mutta ei ole ollut sellainen hetki, että olisin jaksanut lukea näin rankkaa tarinaa. Mutta tärkeä kirja tämä on.
VastaaPoistaTärkeä kyllä, ei muuten osaisi ajatellakaan miten vaikeaa voi elämä jossain sodan keskellä olla.
Poista