Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Lämpöä

 Iltaa! Kun en osaa olla kirjoittelematta, niin kirjoitan...mihin milloinkin: päiväkirjaan, blogiin, joskus runo-vihkoon... nytkin täytyy tehdä "tikusta asiaa"...tai oikeastaan villasta.

Viimeksi kuntouttavassa ollessani, eräs vanhempi täti (siellä vapaaehtoisena auttamassa) tuli ja kysyi minulta, että onko meillä kotona viileää.. Sitäpä juuri usein on, jonka myönsin, niin hän kaivoi muovipussista harmaan ponchon ja sanoi, että toi minulle <3



Hän on niin kultainen leskirouva muutenkin ja auttavainen siellä kuntouttavassakin. 

 

Minä olin Elmon kanssa kävelyllä päivällä. Elmo oli oikein innostunut ja vaikutti, että oli tyytyväinen kun lähdettiin lenkille, joskus taas on ihan laiska ja haluton lähtemään lenkille. Voihan vanhalla koiralla olla sellaista, ettei aina huvita, kun itselläkin välillä on. Äsken isäntä lähti pelaamaan sählyä, kerkisi muutaman tunnin olla kotona ja ottaa nokoset. Miehillä se on helppoa tuo nukahtaminenkin :)

Mutta teille toivottelen hyvää illan jatkoa ja virkistävää unta,kun sen aika on.


8 kommenttia:

  1. Onpa kaunis poncho ja ihana rouva, kun sinulle sen toi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuu itse tietääkseni rivitalossa, niin siellä on kuulemma lämmintä muutenkin :)

      Poista
  2. Oi miten ihana lämmin lahja! Onneksi olkoon!
    Kyllä se on hyvä lahja sekin, jos nukahtaa kun pääsee pitkälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin lahja :) Minä aina ihmettelen kun mies nukahtaa niin äkkiä...

      Poista
  3. Sydämmellinen -rouva!
    noin kauniin lämmikkeen sait!

    VastaaPoista
  4. Voi että mikä ihana yllätys sinulle, kun sait noin hienon ponchon! Se on tosi lämpimän näköinen. Ihanaa Jumalan huolenpitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä lämmin :) Herra antaa usein ihania lahjoja!

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)