Kun ei mene niinkuin pitäis!

Yhtenä päivänä kävimme miehen kanssa ajelulla puolitutussa naapuri-kaupungissa, piti lähteä sellaiselle "huviajelulle". Sanon piti, kun ei se oikein sellaiseksi muodostunutkaan....





Ensin mies hoiti matkalla ja siellä kaupungissa puhelimella asioita, jotka eivät millään meinaneet järjestyä niin kuin tarkoitus oli. Piti soittaa ja laittaa viestejä. Sitten hän ehdotti, että mentäisiin vielä kauemmaksi eräitä tuttuja katsomaan, joten minun piti puhelimesta laittaa navigaattori päälle, kun ei varsinaista navigaattoria ollut mukana. (Ja miehellä ei ole älypuhelinta). Mutta, kuten olen maininnut joskus, kännykkäni on mennyt surkeaksi nykyisin ja välillä yht`äkkiä jämähtää paikalleen, niin ettei sillä voi tehdä mitään...ei edes sammuttaa ja laittaa uudelleen päälle...(paitsi jos akku loppuu tai poistaa akun ja laittaa uudestaa), no siihen jäi navigointi! Ja juuri edelliselläkin kerralla se oli tehnyt saman tempun :( Sanoinkin miehelle, että pitää ruveta pitämään sitä oikeata navigaattoria mukana, että tuolla mun kännyn navigaattorilla ei tee enää mitään. Emme siis lähteneet kauemmas. Kahvilla ja jätskillä kävimme Hesessä. Mies oli jo hermostunut puhelin asioiden sujumattomuuden takia (ja varmaan tuon mun kännynkin takia) ja sanoi kohta , että lähetään kotiin.... minulla oli ollut odotuksia muustakin vaihtelusta, mutta lähdettiin ajelemaan kotiin.












Oli vähän harmistunut olo itselläkin, ja sitten näin taas kuolleen supin, jonka olin jo tulomatkallakin nähnyt... nyt vaan jonkun matkan päässä metsästä tuli peräkkäin kaksi pientä supia, poikasta... tuli heti mieleen, että olivatko ne sen kuolleen poikasia :( Ja tuli surullinen olo! Sitten tuli vielä mieleen ilmoitus kadonneesta kissasta siellä kotikulmilla ja ajatus siitä löytääkö se kissa kotiin ja miten huolissaan sen omistajat ovat... Eli rupesin jo kaiken maailman murheita kantamaan... Kun olimme melkein kotona, miehelle tuli varmistus, että hoitamansa asia oli mennyt niinkuin pitikin. Hän sanoikin, että nyt tuli helpotus, nyt ois huvittanut siellä kaupungissa olla pitempäänkin... Vaan sitten olimmekin kotona.




Ei vaan välillä kaikki mene putkeen, vaan tulee vastoin käymisiä ja harmituksia. Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Itse pitää vaan kaikista asioista ottaa murhetta.




Tämän kirjoitin jo aiemmin, eli oli luonnoksissa. Mutta laitetaan nyt tämäkin.