Kiviä, kuistia ja lukemista

Erehdyin eilen kantamaan painavaa vesiastiaa vinossa...vaikka tiesin ettei selkäni kestä sitä. Tai no,olisi ainakin pitäny tietää, kun ennenkin on siitä selkä vihoitellut. Niinpä oli jo illalla selkä kipeä ja jomottava. Persgindolia laitoin yöksi ja otin nivelrikkotabletin, ja lisäksi Melatoniinin, sain nukuttua. Aamulla vielä Panadolia. Kyllä se nyt on jo aamun kipeydestä vähän vertynyt. Niinpä siivosin kuistin. Olikin jo pölyä kertynyt ja ylimääräistä roinaa, ja miehen työkalut pursusivat pienestä laatikosta. Vaihdoin hälle isomman laatikon työkaluja varten ja vein jotain pikkusälää pois, sellaisia mitä ei työkalulaatikossa tarvitse...autotalliin siis vein ne. Mies tykkää kuitenkin pitää laatikollisen työkaluja kuistilla, mistä saa nopeasti esim. sisälle, ettei tarvii autotallista asti hakea. Ymmärrän, itsekin niitä välillä käytän. Mulla on oma työkalupakki kyllä eteisen komerossa, mutta olen joskus lainannut miehelle jotakin, eikä ne ole palautuneet välttämättä takaisin, niin se pakki on melko tyhjä.





Yhtenä päivänä maalasin sydänkiviäni,ja toisena parantelin vanhojen kivileppisten maalauksia. Nyt ne ovat koristamassa "lyhtykaappia". jossa on tekokukka.











Kukkapenkissä olisi tosin vielä pari haalistunutta isoa leppäkerttua.






Iltalukemisenani olen nyt lukenut Anni Pesosen kirjaa: Sunnuntaivuosi puutarhassa.











Kirja kertoo perheenäidin välivuodesta puutarhanhoidon ja iltatähtivauvan merkeissä. Kantavana teemana on puutarhan ja ihmisen kasvu. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Kirjalla on annettavaa puutarhaharrastajille, perheihmisille sekä niille, joita kiinnostaa elämäntaito, pysähtyminen ja rauhoittuminen.
Kirjassa on myös runo-sitaatteja ja Mari Punakiven piirroskuvitus.




Kirjan kirjoittaja on harrastelijapuutarhuri ja kolmen lapsen äiti, joka toimii Nurmijärvellä seurakuntapappina.





Kohta täytyy mennä valmistamaan lounasta,tällä kertaa vain kuumia voileipiä, koska illalla menenmme makkaranpaisto-iltaan eli nuotio-iltaan.