Maalla ja kaupungissa

 

 Eilen illalla käytiin kaupungissa, ja tuli monta asiaa hoidettua samalla reissulla. Olimme tähdänneet siihen, että kerkisin hakea varaamani kirjan kirjastosta, ennen kuin se meni kiinni (aikaisemmin loppiais aaton takia). Seuraavaksi piti suunnistaa silmälasiliikkeeseen, ennen kuin se meni kiinni. Mulla on ollut molemmat korvantaustat kipeänä, kun lasien sangat on olleet niin "kireällä", nyt helpotti.

Seuraavaksi naapurisrk:sta piti hakea jaettavaksi ruokaa. Vielä oli noin tunti oman srk:n rukouskokoukseen joka on ainoana meidän srk:n tilaisuutena toiminnassa, (isossa tilassa,maskit päässä), niinpä soitettiin ystävä perheelle, ja poikettiin siellä viemässä ruokaa ja päästiin kahville samalla. Minä olen tosi paljon vältellyt vierailuja ja en ole kotiinkaan mielellään ottanut vieraita, mutta nyt uskalsin mennä kylään ja olla siellä ilman maskia.

Kun Jumalan kädessähän tässä kuitenkin viime kädessä ollaan. Ystäväni oli jo useamman kerran pyytänyt minua kylään, ja nyt vihdoin tuli sekin tehtyä. Ja samalla nähtiin heidän nykyinen rivitalo asunto. Aika pieni, mutta kiva asunto. Jopa isäntä tykkäsi siitä, vaikka onkin "entinen kaupunkilaispoika"  tykästynyt tähän maalla asumiseen. 

Ehkä sitten on toivoa, että kun ikää tulee lisää ja voimat alkaa hiipua, voidaan itsekin muuttaa johonkin rivariin esimerkiksi. Itselle kävisi kerrostalokin sitten, mutta isäntä haluaa rivariin, sitten tulevaisuudessa. Jos Jumala suo ja elämme, niinkuin sanotaan. Ystävä oli myös srk:ssa. Seurakunnan tilaisuuden jälkeen oli pitkästä aikaa ihan iloinen mieli. Muuten mieleni on nykyisin ollut varsin tasapaksu, ei iloinen, ei surullinen, vain "vaalean harmaa", mitään sanomaton.Ollaan varmaan monet huomanneet sen, että tämä aika vaikuttaa mielialaan.

Olen kyllä täällä maalla ja varsinkin tänä korona aikana erakoitunut, joten oli kiva jossain käydä, muuallakin kuin jossain kahvilassa. Mutta nyt palataan taas ruotuun. Eikä ruveta hurjastelemaan.

Hyvää loppiaista!