Väsymystä ja kukinnan iloa

Perjantai ja siivouspäivä taas kerran. Onneksi on jo loppusuoralla, kun istahdin tähän koneelle välillä ja söin samalla toisen aamupalani eli kahvikaakaota ja kaksi pientä palaa gluteenitonta leipää paahdettuna, kera margariinin.(Miksiköhän muuten gluteenittomat leivät on yleensä paljon pienempiä kuin tavalliset?) Nyt olen oppinut kyllä vahingosta, etten enää laitaa kahvimukia tietska pöydälle, kun se silloin kerran kaatui, onneksi siitäkin selvittiin silloin säikähdyksellä. Nyt nostan jakkaran vierelle pöydäksi, missä voin pitää kahvimukin :) Eteinen ja kuisti pitäisi vielä imuroida. Sitten saa riittää.













Eilen olin illalla olevinaan ihan "loppu", kun oli ollut työpäivä ja kylätalo-tilaisuus. En jaksanut/muistanut edes kylätalo-koria tyhjentää, aamulla vasta huomasin, että siellä oli vielä maito ja mehutölkit.. En tiedä miten olinkin niin väsynyt, enkä sängyssä meinannut saada kuitenkaan unta.













No mutta, nyt on päivä uusi. Aamullakin vielä tuntui, etten jaksa ruveta siivoamaan, varsinkin kun oli ajatus, että on "pakko", kun mies oli kutsunut vieraan huomiseksi. Kyllä kuitenkin piristyin ja imuroin samantein yläkerran makkarinkin pitkästä aikaa. Ja kyllä sitä latautuu jotenkin, kun saa olla yksin välillä... introvertit tarvitsevat sitä yksinäisyyttä, omien ajatusten kanssa oloa välillä. Miekkoseni on kaupunki reissulla.













Kuvat on kaktuksestani, joka alkaa kukkia kauniisti, kaksi ylimmäistä on jokunen päivä sitten otettuja, vähän pimeänä ajankohtana. Viimeinen on otettu tänään, valoisampi kuva, vaikka täällä on harmaata ja sataa vettä. Leppoisaa viikonlopun alkua!