Tässä pikku-Sesse pienenä tuttavien Popi-koiran kanssa.
Onko teille lapsena opetettu iltarukous? Ja jos on,niin millainen? Olisi kiva kuulla... Oma äidin opettama iltarukous taisi olla tämä:"Jeesus mua suojele, heikkoa, pientä lasta. Voimallasi varjele hukkaan joutumasta." Ainakin tämä on minulle eniten jäänyt mieleen.
Pitipä oikein katsoa Eloni alkutaival-kirjasta äidin muistiinpanoista mitä siellä asiasta sanottiin. Yllätys,yllätys...siellä olikin sekä tämä "Levolle lasken Luojani , armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen korjaa sieluni", sekä toinen , jonka paremmin muistan lapsuudestani: "Tule Jeesus lapses lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä, horjuvaa, johda tietä oikeaa."
Iltarukous on lapselle tärkeä ja turvallisuutta antava. Minä pelkäsin lapsena ja vielä nuorenakin pimeää, välillä menin kokonaan peiton alle piiloon tai ainakin pidin silmiä kiinni. Olin kuullut kummitusjuttuja, ne olivat saaneet sen aikaan. Oikeastaan pimeän pelkoni hellitti vasta kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa, toiselle paikkakunnalle, jossa oli rivitalossa pihavalot ja katuvalot, joten ei ollut täysin pimeää yölläkään , niinkuin kotona maalla oli ollut.
ihana kuva,pikku Sessellä niin kauniit vaatteet.pitkiähousuja ei tainnu olla tuohon aikaan tytöillä?Paksut villadamaskit;).A-linjainen villakangas takki:)
VastaaPoistaKyllä iltarukouksen opin "pyhäkoulussa",Äiti ei sellaista meille opettanut,varmaan johtui hänen oman kodin kasvatuksestaan.
Minä omalle pojalle olen iltarukouksn opettanut...iltarukous on kuin pyörällä ajo...kun kerran opittu sen muistaa.Poikkeuksena iltarukous tietenkin sydämmessä,muistissa.🧡😊
Pimiää en ossaa
pelätä...sen läpi olen tieni kulkenut...🧡👩🦳
Mukavaa viikkoa!
Minäkin tykkään tuosta kuvasta. Äitini oli apulaisena tuossa talossa, ja minä olin mukana (asuimme siinä myös), Popi koira taisi olla paras kaverini, kerran äiti oli ihmetellyt mihin olin joutunut, niin olin ollut nukkumassa Popin kanssa koiran petillä :)
PoistaHei vaan! Ihana kuva sinusta pienenä. Meillä äiti opetti iltarukouksen; levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Näköjään vähän erilailla mutta eikös ole pääasia usko ja rukoileminen yleensä? Lisäksi sänkyni yläpuolella oli sellainen taulu jossa lapset kulkee sillalla rotkon yli ja enkeli suojelee; taulu on vieläkin sänkyni yläpuolella!
VastaaPoista- Airiina
Minäkin muistan tuon rukouksen samoin sanoin kuin sinä, mutta tosiaan "Eloni alkutaival"-kirjaseen äiti oli kirjoittanut vähän eri sanoin.
PoistaIhana söpo kuva lapsena, samoin vaatteet.Iltarukous oli ehkä se perinteinen, en muista.
VastaaPoistaTykkään itsekin tuosta kuvasta :)
PoistaLisään vielä; pimeää minä en ole koskaan pelännyt. Olen siihen tottunut pakosta, olin ainoa lapsi, vanhemmat yötä myöten töissä ja usein oli se huussikin siellä pihan perällä pimeässä johon vaan täytyi mennä! Mieheni taas pelkää pimeää vielä nyt aikuisenakin...on ollut lastenkotilapsi ja rangaistuksena aikanaan laitettiin yksin pimeään kellariin!
VastaaPoista-Airiina
Meilläkin oli huussi pihanperällä, niin kauan kuin lapsuuskodissa/kodeissa asuin.
PoistaIltarukousta en muista, mutta pyhäkoulussa tuli tutuksi ruokarukous.
VastaaPoistaPimeää olen pelännyt aina jollain tasolla. Pienenä sitä ulkovessaan menoa, aikuisena aamuyöstä aamupostia jakaessa juoksin välillä aika kovaa pimeiltä pihoilta pois, nykyäänkin säikyn helposti, mutta olen jo varmaan vähän karaistunut :)
Onhan se pimeys jollain lailla outoa/erilaista, kuin päivän valo.
PoistaVarmasti muistorikas kuva! Niin, tuohon aikaan eli-60-luvun alkupuolella ei ollut pitkiä housuja tyttölapsilla, villahousut oli mekon alla ja villaiset pitkät sukat-ja sukkanauhaliivit :) Muistan että vasta hiihtohousuja oli vähän vanhempana ja koulussa ehkä 2. tai 3. luokalla oli pitkät housut.
VastaaPoistaIltarukous oli tuo; Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos tilaltain en nousisi taivaaseen ota tykösi. Joskus pienenä pelotti, että mitä jos ei tilalta nousisi...
Pelkäsin pimeää, äiti läksi huussiin "isoon" navettarakennukseen pimeällä "kummiksi". Vähän myös pelkäsin lähteä pimeällä vanhempanakin töihin, pihasta kun piti mennä metsän halki. Sitten mietin että kyllä se kettu tai susi kai pelkää minua enemmän :)
Minä sain välillä lähteä pikku-siskon "mörönsyötiksi", kun hän pelkäsi.Meilläkin oli muuten aiemmin, kun vielä Pohjois-Karjalassa asuttiin, myös huussi navetta rakennuksessa.
PoistaLevolle lasken luojani, armias ole suojani. Sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Vähän erilainen loppu tässä lapsena oppimassani.
VastaaPoistaTuossa rukouksessa on näköjään erilaisia loppuja, mutta periaatteessa sama.
Poista