Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

torstai 23. huhtikuuta 2020

Äidin jalanjäljissä :)




Eilen innostuin aloittamaan (huom. vain aloittamaan) vintin kevätsiivousta. Se menee talvella aina ihan sekaisin,kun siellä on niin kylmä, että jos jotain pitää hakea tai viedä sinne, niin haluaa selvitä urakasta nopeasti, ja tyontää vaan nopeasti tavarat jonnekin, tai penkoo komerosta kiireellä.
Nyt kun kevät aurinko paistoi, siellä oli ihan siedettävä lämpötila.



Siellä on neljä komeroa, joista aloitin, jotain pientä sain roskiin vietyäkin. Taas huomasin, että olen äidin jalanjälkiä seurannut: äiti virkkasi pieniä pyöreitä mattoja matonkuteista. Samaa tulee itsekin tehtyä. Tässä kuvassa kauimmainen matto on äidin virkkaama, muut minun. Asettelin riviin kuvausta varten :) (oli siellä toinenkin äidin virkkaama matto, mutta huonompikuntoinen jo, niin en sitä laittanut). Omiakin virkattuja on jokunen enemmän kuin nämä tässä.












Muuten olen taas neulonut, ja saanut aikaan jämälangoista tällaisen , mikä tämä sitten lienee, vaikka lämmin alusta istuimelle, nuken peitto tai jotain muuta. Ei pysty olemaan mitään käsillä tekemättä, jos ei neulo tai virkkaa, niin leikkaa matonkuteita, täyttää ristikkoja tai askartelee...levottomat kädet :)










Tekisin edes jotain järkevää! Mutta tää on mielenterveyden hoitoa :) Sain sentään imuroitua tänään. Mitäs te olette puuhanneet? Aurinkonen päivä tänäänkin ulkona :)







16 kommenttia:

  1. Tuollaisten mattopyörylöiden virkkaus on kivaa puuhaa. Olen joskus kokeillut sitä minäkin. Ylipäänsä kaikki käsillä tekeminen on hauskaa ja pitää tosiaan mieltäkin parempana. Minä saan olla tyytyväinen tänään siitä, että jaksoin varastossa muutamia vaatesäkkejä kaivella:) Aiemmin olen siinä kaaoksessa käynyt useammankin kerran vain kääntymässä ja tullut pois. Tänään oli täälläkin sopiva sää (ja kaiketi se mielentilakin) sopiva siihen. Nytpä roikkuu muutamat trenssit eteisessä, odottavat silitystä. Tuo sun neuletyöhän voisi olla pieni torkkupeittokin. Niitähän aina tarvitaan. Ja jos tuo on liian pieni, niin on helppo vähitellen jatkaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosiaan ihan pieni, ja nyt on sopivat langat lopussa. Ei ole päässyt kirppareille metsästämään lankoja.

      Poista
  2. Kivoja mattopyörylöitä Minunkin äitini virkkasi mattoja, yksi on meillä vielä Makkarabaarin mattona. Mitäkö tein tänään? Istutin 50 orvokintainta ja kuvasin huomenna 75 täyttävää puolisoa, kuvat lähetetään poikien perheille.

    VastaaPoista
  3. Hienoa kun ovat matot säilyneet. Ne on varmasti muistorikkaita.
    Jotainhan sitä on hyvä tehdä, olipa järkeväntuntuista tai ei. Mie oon neulonut sukkaa, mutta jotenkin tuntuu että ehkä pöly käy kurkkuun, kun vielä katupölyäkin on niin paljon. Ainakin kun kävelyllä käy välillä.
    Voi kun olen ajatellut leikata vanhoja lakanoita, kun ovat osittan hajonneet, kuteiksi ja virkata mattoa. En vaan saa aikaiseksi.
    Tuo sun neule on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löysin vinttiä siivotessani lisää matonteko tarpeita, eli tytöltä joskus saatuja vanhoja trikoolakanoita... vaan kun ei nuita mattojakaan ylettömästi tarvitse...katsotaan keksisikö niistä jotain muuta.

      Poista
  4. Kevätsiivous etenee verkkaiseen tahtiin, sivuvinttiin vuoro on vasta kesälämpimillä, mutta ei helteellä - silloin päättyy sivuvinttiinkin...

    VastaaPoista
  5. Samoin mun äiti myös teki pyöreitä mattoja, taitavat olla varaston lattialla, itse en ole tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä on tainnut monet tehdä ennen vanhaan. Äiti teki myös muovisia muovipusseista.

      Poista
  6. Se, että puuhaa sitä mitä tekee mieli, se on terveyden hoitoa!
    Sopiiko tähän Raamatun lause (meneekö oikein..): Autuas se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hyväksi näkee.
    Hyvä jos korjaatte tämän, jos en muistanut oikein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin noin se kai menee.. en minäkään muista sen tarkemmin.

      Poista
  7. Kaikki käsillä tekeminen on niin mukavaa, ja sanotaan, että käsien käyttäminen tekee aivoillekin hyvää.
    Ihanat nuo pyöreät matot, ja hauska yhtäläisyys äitiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niin monessa huomaa tekevänsä kaikenlaista mitä äitikin...käden työt on periytyneet.

      Poista
  8. :)Ihania muistoja:)
    "omena ei oo kauas puusta puonu",
    Käden työt terapeuttisia!
    (minulla kaikki käsityöt katkolla,mahatauti ollu riesana,monta viikkoa:(
    Oikein Hyvää viikonloppua!,Aurinko jokaiseen päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,paranemista sulle Liisa. Itselläkin on tänään ollut vatsa vähän huonossa kunnossa, ihmeen hyvässä on muuten ollutkin.

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)