Koska en eilen "päässyt" seurakunnan 30-vuotisjuhlaan, niin tänään olimme miehen kanssa seurakunnan toisessa tilaisuudessa eli ehtoolliskokouksessa. Pääsimme ystävän kyydillä, niin ei miehenkään tarvinnut ajaa. Hänelläkin on nyt taas muutama vapaapäivä...ja kohtahan ne näytelmät, missä hän on mukana, loppuvat.
Kotiin tultuamme näin pihassa pikkuisen söpöläisen, pienen ruskean hiiren jolla oli tumma raita selässä.
Katsoin netistä ja se oli ilmeisesti koivuhiiri. Se on rauhoitettu. Tämä kuva netistä.
Ja tässä toinen söpöläinen ruohosipulin kukassa.
Voileipä-grillillä tein kuumat voileivät meille. Leipää, margariinia, paistettua jauhelihaa, metvurstia, paprikaa, juustoraastetta ...eli kaksi leipäviipaletta vastakkain ja täytteet niiden väliin. Käytin siinä saatua maustettua leipää, joka ei muuten ole niin hyvää.
Lupiinejakin taas "hävitin" poimimalla uudet lupiinit ja koiranputkia peilariin.
Tässä vielä pari kuvaa sinisestä makuuhuoneesta. Piti vaihtaa sänkypeitto ja tyynyt.
Tässä näkyy paremmin edesmenneen anopin virkkaama sängynpeite.
Eipä tässä tämän kummempaa. Hyvää pyhäpäivän loppua ja alkavaa viikkoa!
Ihana söpöläinen pikku hiiri.
VastaaPoistaKaunis ja seesteisen värinen makuuhuone!
Sininen sopii hyvin makkariin :)
PoistaSinäkin olet löytänyt saman lupiinien tuhoamisohjeen. Maljakossa niitä on kiva ihailla.
VastaaPoistaKaunis sängynpeite. Tuollaista ei ihan joka hetki näe.
Mulla on edesmenneen anopin tekemiä virkattuja juttuja useampiakin...ne sopii hyvin kesään.
PoistaMukavalta vaikutti sunnuntai! Ainakin täällä oli vielä inhimillinen ilma, ettei liian kuumaa. Saa nähä miten käy tällä viikolla.
VastaaPoistaOn ne nuo virkatut peitot arvokkaita, on mennyt eräskin tunti niitä tehdessä. On mullakin yksi en tiedä kuinka vanha. Oli jo reikiä siinä ja joskus korjailin sitä.
On niissä ollut kova homma, anoppi harrasti sekä virkkausta että kanavatöitä.
PoistaIhan gobeliini makkarin seinällä. Noita ei taida enää mistään saada ostettua. Minäkin tahtoisin tuommoisen ison, ei ole kuin aivan pieni jonka veljeni toi aikoinaan merillä seilatessaan.
VastaaPoistaTuo gobeliini on minusta ihana. Aikoinaan kun äiti osti kesämökin, niin tuo gobeliini oli tullut mökin mukana. Oli haissut tupakalle, mutta kun äidillä oli ollut talven kylmällä vintillä orren päällä, niin tupakanhaju oli lähtenyt. Minä sain sen sitten äidin kuoltua.
Poista