...asioita joita ei koskaan tapahdukkaan. Kyllä, voin sanoa itsestäni, että olen liian kova murehtimaan ja huolehtimaan asioita jo edeltä päin. Jos täällä joku muukin on etukäteis-huolehtija, niin suosittelen lukemaan toisesta blogistani (Kotimatkalla), linkki oikeassa sivussa, miten huomasin sen eilis iltana taas turhaksi. Miehelläni taas on sellainen luonne, että aina toteaa vaan "kyllä se hyvin menee", mikä joskus ärsyttääkin minua, kun itse ajattelen kaikkia mahdollisuuksia ja vaikeuksia mitä voi tulla eteen...
Ei voi kuin huokaista opetuslasten tavalla: "Herra, lisää meille uskoa!" Kun Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä kumminkin :)
Luin kerran kirjankin turhasta murehtimisesta, vaan en enää muista sen nimeä. Sen oli kirjoittanut joku perheenäiti joka oli ollut kova huolehtimaan/murehtimaan kaikista asioista.
Ja miten paljon se vie omia, muutenkin vähäisiä voimavaroja, kun mietimme ja murehdimme koko ajan asioita, joita ei välttämättä koskaan tapahdu! Tällaista ajatusta on pyörinyt päässä eilis-illan jälkeen. Kun niin kovasti olin edeltä huolehtinut eilisen päivän kiireestä, yskästä, ja jaksamisesta....ja kaikki meni hienosti ja jouhevasti. Joten yritetään opetella vähentämään murehtimista kaikista asioista, sanon tämän ennekaikkea itselleni :)
Rentoa päivä (ainakin ajatuksen tasolla) kaikille :)
Täällä toinen huolehtija ja monen turhan murehtija! Ehkä sitä saa opetella koko iän... Olisi ihana joskus huomata, että osaisi olla ja ottaa vähän rennommin.
VastaaPoistaNiinpä... mutta kai se on luonteessa...äitinikin taisi olla vähän sellainen murehtija myös...
PoistaNiin minäkin olen tai olen ollut edeltäkäsin murehtija. Ennen töissäkin piti ottaa monet mahdollisesti tulevat ongelmat huomioon. Vaikka hyvinhän ne sujui.
VastaaPoistaNyt olen opetellut luottamaan, että kyllä se tästä sujuu.
Vaikeina aikoina mua helpotti seuraavat:
"Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes huolet"
"Tämäkin päivä menee ohitse, niinkuin menee ilo ja autuus"
"Sulje silmäs, sä hengität. Kyllä kaikesta sä vielä selviät"(Haloo helsinki)
Pitäisi oppia, että murehtisi vasta sitten kun/jos tulee vastoinkäymisiä, eikä etukäteen :)
PoistaNiin se sanassa on että "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi"fil.4;6 ja että "kiittäkää joka tilassa" Äitinä varsinkin tulee murehdittua lasten puolesta, jos heillä on jotain ongelmia, ehkä joskus murehdin lapsistani, mutta se vei turhaa energiaa itsessäni, kun loppujen lopuksi heillä ei ole mitään hätää, ehkä tällä hetkellä murehdin äidistäni, kun hän on täysin liikunta kyvytön ja kipujen kanssa vuoteen oma, ja myös yksinäinen ja masentunut, mutta olen jättänyt hänet Jumalan huolen pitoon, enhän mitään muuta voi tehdä, kun kaukana 500 km.päässä asun.
VastaaPoistaMonesti ajattelen sitä että me asumme hyvässä ,puhtaassa ja vapaassa suomessa, meillä on hyvä ruoka ja hyvä terveydenhuolto,meistä pidetään huolta vanhanakin sitten joskus sen uskon, kun olen käynyt aikoinani useasti venäjällä, niin kyllä osaa arvostaa suomea sen jälkeen,
ja kun katsoo tv.stä miten jatkuvasti mellakoivat ja räjäyttelevät ja on sotaa, niin kiitän Jumalaa että olen syntynyt suomeen vapaaseen maahan, jos alkaa kiittämään kaikesta siitä mitä meillä on,pienistäkin asioista, niin mielikin siinä kohentuu ja tulee todella kiitollinen olo.
No sori kun innostuin kirjoittamaan. Voimia jokaiseen päivääsi !
Totta puhut! Mukavaa päivää!
PoistaMinulla on kirja Huolena huolehtiminen, Anna-Liisa Valtavaara. Itselle oli tärkeitä aiheita eri pelkoja käsittelevät luvut. Huolehtijalla on paljon pelkoja. Hylkäämisen, torjumisen ja moittimisen pelko. Arvottomuuden pelko, vaivaksi olemisen ja avuttomuuden pelko. Epäonnistumisen pelko, hallitsemattomuuden pelko ja muitakin vielä lisää. Tuttuja ovat.
VastaaPoistaTuo olisi varmaan hyvä kirja, täytyypä katsoa jos kirjastosta löytyy :)
PoistaNäin on että Herralla on vahvemmat hartiat kantaa meidän huoliamme,
VastaaPoistaTahtoo vaan aina unohtua.
Huoletonta päivää.sinulle
Kiitos samoin sinulle Sylvi!
PoistaKyllä tulee aina välillä murehdittua/huolehdittua etukäteen. Jos on jotain murehdittavaa niin aamuyön tunteina sitä pääsee murehtimisessa mättämään murheita ja huolenaiheita pinoon oikein kunnolla. Aamulla sitten usein tajuaa, että tokkopa olisi ihan noin paljon kannattanut urakoida öiseen aikaan murehtimisessa. Meillä täällä Kainuussa on puolankalaiset ottaneet markkinointikeinokseen pessimismin. Se on semmosta hirtehishuumoria. Yksi heidän mietelauseistaan tulee mieleeni "Kun luulet olevasi pohjalla, huomaatkin olleesi välipphjalla." Pessimismi on huumorina kova huumorinlaji. Mietin tässä, että mitä kaikkea on tullut murehdittua elämänsä aikana... Kaikenlaista on. Hyvä ajatuksia kaikilla teillä Metsäntyttö, Emilie, pike, Kirsi, Sylvi ja Sesse <3
VastaaPoistaTaitaa olla varsinkin naisten vaiva...miehet yleensä ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne tulee, ilman etukäteis huolehdintaa...tietysti miehissäkin voi olla erilaisiakin tapauksia. Leppoisaa päivää tänään Tarja K!
PoistaTuo "välipohjalla" pistää jo ihan hymyilyttämään:) Mutta silleen se ajatus taitaa tosiaan usein kulkea...
Poista