Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Menneen muistelua




Olin viisi-vuotias kun muutimme Pohjois-Karjalasta Karkkilaan, Ahmoolle, äidin ja isäpuolen kanssa. He olivat vasta menneet naimisiin. Ensimmäiset 1-2 yötä olimme Hotelli Rautaruukissa yötä, koska meillä ei ollut asuntoa tiedossa, vain isäpuolen tuleva työmaa.














Kuva hotelli Rautaruukista juuri 60-luvulta, me v.1962 muutimme.






Isäpuoli oli saanut työpaikan Höggforssin tehtaalta Karkkilasta. Hän lähti kyselemään asuntoa ja saatinkin siinä parissa päivässä hellahuone vuokralle. Jossa aloitimme elämämme. Hyvinhän me siihen mahduimme, kolme henkeä, kun P-Karjalassa oli sitä ennen ollut kahdessa pienessä huoneessa 5 henkeä: Ukki, mummi, eno, äiti ja minä. Että olimme vaatimattomaan asumiseen totuttu, niinkuin monet siihen aikaan. Entisessä kodissa ei ollut sähköjäkään, tuossa hellahuoneessa oli :)
Muistelen, että minusta oli hienoa, kun oli niin valoisaa :)






Kun parin vuoden päästä aloitin koulun Ahmoon kansakoulussa, niin silloin olimme jo muuttaneet samassa talossa olevaan kahden huoneen asuntoon, jossa oli tilava tupa ja pienempi kammari. En löytänyt eka- ja tokaluokan koulu rakennuksesta kuvaa, mutta tässä rakennuksessa kävin kolmannen ja neljännen luokan.
















Yläasteella eli silloisessa kansalaiskoulussa olin 7-9:n luokan täällä Karkkilan keskustan koulussa. Eli noin 4 km:n päässä Ahmoolta.
















Keskustasta on myös monia mukavia muistoja. Linja-auto asemalla odotettiin linja-autoa ja katseltiin vähän poikiakin :)




















Yleensä kuljin koulumatkan kyllä pyörällä, mutta huonon sään sattuessa pääsin välillä bussilla toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan kävelin.







Kesällä kävimme joskus kaupungin (tosin se oli silloin kauppala) uimarannalla pyörillä kaverien kanssa. Tämä kuva on otettu v.72, joten se oli juuri sitä aikaa.(Kuva kirjasta).















Tuolla ranta-kahviossa varmaan limut juotiin tai jäätelöt syötiin.







Ripille pääsin Karkkilan kirkossa vuonna-72 muistaakseni.















16-vuotiaana menin ensimmäiseen työpaikkaani, ompelimoon/vaatetehtaaseen, joka sijaitsi entisessä työväentalossa.
















Silloin olimme jo kaksi kertaa vaihtaneet asuntoa, mutta pysyneet kuitenkin samalla kylällä. Ja asuin edelleen kotona.







19-vuotiaana muutin pois Karkkilasta Vihdin Nummelaan, mutta myöhemmin kävin vielä vuoden asumassa Karkkilassa.







Sain tytöltäni joululahjaksi Karkkila-kirjan ja se taas herätti kaikki muistot :) Ja tyttökin oli kiinnostunut vanhoista ajoista. Tämän postauksen kuvat ovat Karkkila-kirjasta, Ahmoonkylä-kirjasta ja postikortista. Yritin kyllä katsoa, ettei niissä kielletä kuvien julkaisemista.





6 kommenttia:

  1. Kiva lukea muistelmia! Siinä omatkin muistot "herää". Nuo paikkakunnat ovat ihan outoja minulle. Paitsi ensimmäinen :)
    Pitää ihan muistella mikä olisi ollut minun ensimmäinen työpaikka. Ehkä lastenhoitoa päiväapulaisena ja siivousta. Talouskoulun jälkeen pääsin baariapulaiseksi. Enpä tiedä löytyisikö niistä valokuvia.

    VastaaPoista
  2. Eipä ollut silloin nettiä, kännyköitä ja muita nykyajan aparaatteja! Omat muistoni alkavat n. v-67 lähtien. Oli se aika sellaista tietyllä tavalla "viattomuuden aikaa"! Tietysti silloinkin raiskattiin, murhattiin, käytettiin huumeita, rikottiin, varastettiin, ryypättiin jne. Mä en enää uskalla yksin mennä keskustaan kävelemään myöhään illalla/yöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei tosiaan ollut. Meillä ei ollut edes lankapuhelinta, jos oli tarvetta (tärkeää asiaa) soittaa, piti mennä tien toisella puolella olevaan kauppaan (aukioloaikana) ja sieltä sai soittaa. Ja kun isäpuoleni myöhemmin sai sydänkohtauksen kotona illalla, niin äiti juoksi toiseen naapuriin soittamaan ambulanssia, tosin isäpuoli kerkesi kuolla. Olin silloin 12 vuotias ja siskopuoleni 4 vuotias. En tiedä uskaltaisinko enää itsekään mennä myöhempään illalla ulos, jos asuisin kaupungissa.

      Poista
  3. vanhoja "hyviä aikoja",mukava muistella,Ihana tuo sinun joululahj kirja!!
    (minä vaan en pysty,muistelemaan,,,,unohtaa olen yrittänyt 50 vuotta:)

    VastaaPoista
  4. Mukava lukea tätä. Joiltakin osin samantapaista kun minulle. Täytin sinä vuonna 6 vuotta, kun muutimme kauemmas sukuni ja synnyinseutuni maisemista länsisuomeen. Siellä asuimme ensin hellahuoneessa koululla joka oli sinä vuonna lakkautettu. Kun opettaja muutti pois, saimme isomman asunnon siitä. Kun tulin kouluikään muutimme kirkonkylälle ja siellä asuimme useassa paikassa. Ja nyt olenkin parikymmentä vuotta ollut ihan toisella puolella maata...

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)