Tunteesta toiseen...

... on tänään menty. Aamulla käytiin kauppareissulla, mutta sen jälkeen tulikin jotenkin masentunut ja ikävä olo, hermokin oli pinnassa, niin ajattelin onkohan ukkosta ilmassa. Vähän tihkui vettä välillä ja harmaata oli, mutta ei sen enempää kuitenkaan satanut.











Illalla oli tulossa vieraita, jotenkin oli sellainen olo, ettei sekään asia oikein huvittanut. Väsyttikin ihan tolkuttomasti, menin laverisohvalle makaamaan, tuntui etten oikein saanut untakaan, vaikka pienet päivätorkut olisi tehnyt hyvää, kai kuitenkin jonkun minuutin nukuin, kun havahduin omaan kuorsaukseeni.




Sen jälkeen jaksoinkin tehdä illaksi voileipiä ja vatkata vanljakastikkeen. Omenapiirakan olin tehnyt jo aiemmin, vaikka se oli pikkuisen kärvähtänyt, ja jouduin palaneemmat kohdat ottamaan siitä pois. Vessat kävin vielä pikasiivoamassa.
Mies oli lämmittänyt savusaunaa koko päivän pikkuhiljaa. Ystävä-pariskunta tuli, ja miehet menivät saunaan. Me vaimon kanssa jäimme sisälle juttelemaan, emme olleetkaan saunaan menossa. Juttelu ja rukous teki hyvää ja mielikin parantui.





Saunan jälkeen miehet laittoivat tulen rannan nuotioon, ja mekin menimme makkaranpaistoon. Elmokin oli tietty mukana kerjäämässä makkaraa. Makkarat syötyämme minä keitin pannukahvit nuotiolla. Kaadoin nokipannukahvit toiseen kahvipannuumme, ja menimme sisälle jatkamaan syöpöttelyä. Voileipiä ei kukaan enää jaksanutkaan syödä, mutta omenapiirakka kera vaniljakastikkeen maistui kaikille kahvin kanssa, lisääkin otettiin.




Eli päivän saldo oli kuitenkin plus-merkkinen, vaikka päivällä tuntui niin miinukselta. "Niinkuin päiväsi, on voimasikin" sanotaan, ja pitää paikkansa. Siunausta viikonloppuunne!