Teltalla ja erilaisia oloja

Juhannus on loppusuoralla. Vaihtelevat säät olivat, mutta juhlateltta pysyi pystyssä ja väkeä oli runsaasti, joka tuotti lämpöä telttaankin :)












Aika suunnitelmien mukaan meni Juhannus. Torstaina olimme kokousteltalla ja mukanamme oli eräs vanha täti seurakunnasta. Perjantaina miehellä oli vielä näytelmä, mutta minä pääsin erään seurakuntalaisen kyydissä. Ennen kahta jo lähdin kotoa tien varteen, kolmelta alkoi ensimmäinen tilaisuus, seuraava tilaisuus alkoi viideltä, sen alussa jo mieskin kerkesi sinne, ja viimeinen tilaisuus alkoi klo 19. Kotona oltiin joskus vajaa 9:n maissa, jolloin olin jo väsynyt, menin 10 maissa sänkyyn ja nukuin lähes 11 tuntia! (Öistä vessareissua lukuunottamatta :)






Mies tuli herättelemään aamulla puoli 10, kun tänään alkoi ensimmäinen kolmesta tilaisuudesta klo 12. Tosin läksimme jo noin puoli 11, ensin kaupunkiin, jossa olimme vähän aikaa ja sitten hakemaan yksi henkilö kyytiin, ja sitten teltalle.
Ensimmäisen tilaisuuden loppupuolella mulle tuli huono, huimaava ja pyörryttävä olo...pyysin mieheltä auton avaimet ja menin autoon istumaan, jätin oven auki että sai happea. Ajattelin johtuuko se verensokerin laskusta vai mistä? Autossa oli karkkia ja energiajuomaa, niin otin niitä ja hengittelin sisään puhaltavaa tuulta, niin alkoi tulla vähän parempi olo.






Sitten mies tulikin autolle ja sanoi, että ystävät olivat pyytäneet meitä kylään ja heille syömään. Mies työnsi mulle puhelimen sanoen että jos mulle sopii. No, päätettiin lähteäkkin sitten ystäville kylään. Pikkuhiljaa olo parani, ja saimme erinomaisen aterian (Paistettua peuranlihaa, uusia perunoita, sienikastiketta, salaattia. Jälkiruuaksi rahkaa sekä kahvia kera itsetehdyn kääretortun).





Voi että! Itse olin vieläkin väsynyt ja aina tunnen huonommuutta energisen ja aikaansaavan ystävän rinnalla. Totesinkin hänelle, että mulla ei vaan ole niin paljoa elämänvoimaa...





Sieltä läksimme kaikki yhdessä vielä sellaiseen hoivakotiin katsomaan erästä yhteistä tuttavaa, joka siellä on. Olin halunnut, että mennään omalla autolla, että päästään sieltä sitten suoraan kotiin. Kello olikin jo lähes puoli kuusi kun oltiin kotona.
Kotiin tultua makasin vähän aikaa sängyllä, kunnes menin lisäämään puita saunaan, jonka mies oli sytyttänyt ennen kuin lähti lenkille. Siinä toinen henkilö, jonka energisyyttä "kadehdin". Kyllä välillä ajattelen, että mistä tämä väsynyt ja saamaton olo. Kuitenkin esim. kilpirauhaskoe sekä verensokeri olivat ihan normaalit.





No, ei kai me olla kaikki samasta puusta veistettyjä, jokainen on oma yksilönsä. Toivottavasti teilä oli mukava Juhannus!