Ilo elää
Olet tervetullut ja kommenttisi myös!
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Kartalla perille ...tai sitten ei...
Eilen , ennen kuin läksimme sinne Karkkilan reissulle, niin katselin karttoja. Vieläkö teillä on paperisia karttoja, vai luotatteko vain nettiin ja navigaattorin karttaan? Itse käytämme kyllä navigaattoria jos vieraaseen paikkaan menemme, mutta mielellään katson kyllä paperikarttojakin. Karkkilaan mennessä ei kyllä karttaa eikä navigaattoria tarvittu :)
Eipä ole noitakaan tullut heitettyä pois :) Nuo kartat ovat vielä vanhemmassa muovikotelossa, jonka olemme joskus saaneet muun tavaran mukana, taitaa olla postipankin kotelo.
Meillä on myös joskus 90-luvulla kierrätyskeskuksesta, joka oli silloin vasta auennut, ottamani päältä savuvahinkoinen karttakirja. Päällystin sen kannet piiloon. Se on ollut ainakin joskus ennen autossa, vaan itseasiassa en nyt tiedä missä se tällä hetkellä on. Tallella kuitenkin. Sitäkin oli ja on ihan kiva katsella, vaikka tiet eivät varmaan enää pidä paikkaansa monessakaan paikkaa :) Miksi maailman pitää koko ajan muuttua?
Tuoltahan se kirja kaapista löytyi. Ei niin kaunis päältä...reissussa rähjääntynyt. Kirja on vuodelta 1984.
Tiekarttojen lisäksi siinä on muutakin tietoa. Esim. kasveista, linnuista ja kaloista...
Elämässä on kyllä tärkeätä olla oikealla kartalla :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä luotan paperilappuun kirjoitetut ajo-ohjeet:)
VastaaPoistaminä jatkan tuohon sinun kirjoitukseen.
....ja kartanlukija perillä kartasta:)
Sekin on totta :)
PoistaMeillä luotetaan vielä perinteisiin paperisiin karttoihin:) Kun viimeksi olimme sunnuntai-ajelullamme (partisaanimuistomerkkireissu), oli mulla kartta sylissä isännän ajaessa. Välillä sitä kartta pysähdyttiin tutkailemaan kun metsäteille lähdimme. Silti takaisin tultaessa, käännyimme vähän väärään suuntaan eräässä risteyksessä, mutta se ei haitannut, koska sitäkin kautta pääsi hyvin. Muutenkin meillä vanhoja karttoja säilytelty paljon. Niissä on jotain viehätystä:)
VastaaPoistaMeilläkin aiemmin kun ei ollut navigaattoria, niin jouduin olemaan miehelle kartanlukijana, ja varsinkin jossain Helsingissä se oli hankalaa, kun olen likinäköinen ja silloin ei vielä myöskän ollut kaksiteholaseja, niin piti ilman laseja katsoa karttaa ja laseilla tienviittoja...huh-huh . Meinas hermo mennä... :)
Poista