Luettua ja muutakin

Ulkona aurinko paistaa ja tuulee. Elmon korvatkin menee päätä myöten kun tuolla nurmikolla tuulta vasten seisoo :) Olin kitkemässä sitä pensasaidan alkua, selkään otti vaikka istuin jakkaralla kitkiessäni. Molemmat, Elmo ja Hipsu olivat seurana. Ramuskin on tullut taas kotiin, oli useamman päivän pois välillä. Kesäreissuillaan...





Vielä taivas on aivan sininen, huomiseksi kai luvattiin sadetta/ ehkä ukkostakin.







En ole vähään aikaan käynyt kirjastossa, niin aloin lukemaan omasta hyllystäni kirjaa vuodelta 1935. Alja (Aleksandra) Rahmanova : Avioelämää punaisessa myrskyssä, venäläisen aviovaimon päiväkirja. Jostain saatu kirja muiden kirjojen mukana. Olen sitä nyt parina iltana lukenut, ja kun tykkään kyllä päiväkirja-tyylisistä kirjoistakin, niin tuntuu ihan hyvältä. Sängyssä illalla olen sitä lukenut.

















Päiväkirja merkinnät alkavat syyskuun 13 pv vuonna 1920 ja siitä kirjakin alkaa.





" Yksinäiseen, surulliseen elämääni on saapunut ihme. Rakkauden ihme... kaikki tuli niin perin juurin odottamatta, kaikki on niin ihmeellistä, epätodellista! En jaksa sitä vielä lainkaan uskoa, pelkään uskoa onneen, minua kammottaa onni...
Olen muuttunut kovin hiljaiseksi ja nöyräksi. Ajattelen vain saksalaistani..."






Nyt olen edennyt kohtaan, jossa rakastuneista tulee aviopari 7.2.-20



" Tänään olivat kirkolliset vihkiäisemme. Päivän juhlatunnelmaa ja iloa vähensi se, ettei isäni ollut läsnä tilaisuudessa. Hänestä emme muuten ole pitkään aikaan saaneet tietoja. Kirkkoon oli kokoontunut paljon väkeä, tovereitamme kirjastosta (Alja/päiväkirjan pitäjä oli kirjastossa työpalvelussa), kuuntelijoita pitämiltäni luennoilta, ja sitten aika paljon pakolaissiirtokuntamme asukkaita. En kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katselin vain koko ajan Otmaria (miestä) ja ajattelin vain häntä.
Vihkimisen toimitti eräs hyvin vanha pappi, joka kaikesta päättäen suoritti tehtävänsä hyvin hartaasti ja osanottavasti. Hän piti aluksi melko pitkän puheen, jossa hän selitteli avioliiton merkitystä. Lopuksi hän pitkään kättämme puristaen sanoi: - Teitä erottamassa on monta seikkaa: uskonto, kansallisuus ja äidinkieli, mutta olkoon rakkautenne niin suuri ja kestävä, että se pystyy yhdistämään teidät koko elämänne ajaksi."





En tiedä miten heidän käy, mutta ainakin elämä 20-luvun venäjällä oli köyhää ja raskasta, tähän luettuun mennessä heidän oli kuitenkin tarkoitus jäädä venäjälle.







Ennen tuota kirjaa luin Aune-Inkeri Björkströmin kirjan Rikotut rajat, joka kertoo lapsuusaikaisen hyväksikäytön, insestin, uhriksi joutuneesta "Marjasta" ja hänen terapiastaan ja asian selvittelystä aikuisena.













Tuo kirja tuli meille kristillisen tarjous-kirjapaketin mukana, jonka joskus tilasimme. Pelkäsin sitä aloittaessani, että jos se on liian ahdistava, mutta vain joku kohta oli ahdistavampi. Kirjan takakannessa luki, ei alle 18-vuotiaille.
Kuitenkin kirjan loppuun mennessä asiat olivat muuttuneet valoisemmksi.






Kun tulin ulkoa sisälle laittamaan itselleni ruuan, Elmo söi loput ja meni taas ulos. Hipsu löysi itselleen mukavan paikan kuistin kaapista :)













Mukavaa päivää!