Kirjoista: satua vai totta... ja pitkä matkakertomus

Muistatteko vanhan sadun/kertomuksen "Isä tekee aina oikein"? Se mulla tuli tänään mieleen, kun sen laskunmaksamis-ongelman kanssa eilen taistelin, niin mies sanoi silloin rauhallisesti: "Kokeile huomenna uudestaan, vika voi olla siellä päässä"... Itse ajattelin, ettei kai se voi yön aikana mihinkään muuttua...mutta niin vain kävi, että mies oli oikeassa, ei mitään ongelmaa ollut tänään maksaa sitä :) :) Jee!





Tänään piti tulla ystäväpariskunta käymään, no loppujen lopuksi tuli vain mies, vaimo oli joutunut lähtemään muualle. Tämä mies toi mukanaan pensasaitaamme uudet taimet talvella kuolleiden muutaman taimen sijaan ja muutaman ylimääräisen. Miehet istuttivat, minä kastelin.
Myöhemmin sitten tuli toinen ystävämies käymään koiransa kanssa, joten vierasluku oli kuitenkin se kaksi. Huomenna ollaan itse menossa käymään kahteen paikkaan, samalla reissulla. Ai ettei suomalaiset enää käy kylässä...ei pidä paikkaansa! Vaikka niin olen kuullut väitettävän.






Pientä maalaushommaa tehtiin saunassa tänään, eli vanhan padan yläpuolelta muuria maalasimme. Vesiliukoista maalia, pitäisi tunnissa olla kuiva, ja puolilta päivin maalasimme, joten suunnitelmissa illalla mennä saunaan.
Pitäisiköhän lähteä taas metsään katsomaan onko tullut mansikoita, loput edelliset mansikat vein tytölle torstaina. Mahtaisiko niitä vielä olla kerinnyt kypsyä lisää...






Aamupäivällä käytiin myös kaupoilla. Halpakaupassa oli kolme pakettia suklaapaloilla maustettuja keksejä 2 euroa ja tällaisia naposteltavia härkis-naksuja 4 pussia eurolla :) Hyvää ja halpaa :)













Kerroin aiemmin Raili Mikkasen kirjasta Unelmien varjot. Nyt sain jo toisenkin hänen kirjoittaman kirjan luettua. Eli Meren ja ikävän kiertolaiset.













Hyvä kirja. Kirja kertoo pietarinsuomalaisesta opettajasta Olga Mäkisestä, joka lähtee levottomasta ja nälkää näkevästä Pietarista vuonna 1918 lähes 800 koululaisen ja parinsadan aikuisen kanssa turvaan kesäleirille Uralin taakse.

Olga-opettajalla on takanaan ikävä tapahtuma, joka on tapahtunut ennen tätä lasten kesäleiriä. Se nousee aina hänen muistoihinsa, ja kirjassa kerrotaan takautumina myös siitä.

Matkalaisten on tarkoitus palata takaisin Pietariin syksyllä, mutta rata on poikki ja milloin minkäkin taistelevan armeijan hallinnassa. Lasten on hajaannuttava ohjaajineen kyliin ja pieniin kaupunkeihin kesävaatteissa ja rahattomina. He ovat jo hengenvaarassa.

Apuun tulee Amerikan Punainen risti, joka kokoaa lapset ja vie heidät Vladivostokiin. Sieltäkin on kohta lähdettävä. Loppujen lopuksi reissu kestää kaksi ja puoli vuotta, ennenkuin he pääsevät Karjalan kannakselle Halilaan, josta pikkuhiljaa lapset pääsevät koteihinsa tai sukulaisten luo. Tammikuussa 1921 Olga pääsee vihdoin takaisin omaan kotiinsa Pietariin.

Romaani pohjautuu tositapahtumiin. Suomi auttoi matkalaisia, mutta julkisuudessa heistä vaiettiin. (Teksti enimmäkseen kirjan takakannesta).




Hyvää viikonlopun jatkoa!