Kirjoista: satua vai totta... ja pitkä matkakertomus

Muistatteko vanhan sadun/kertomuksen "Isä tekee aina oikein"? Se mulla tuli tänään mieleen, kun sen laskunmaksamis-ongelman kanssa eilen taistelin, niin mies sanoi silloin rauhallisesti: "Kokeile huomenna uudestaan, vika voi olla siellä päässä"... Itse ajattelin, ettei kai se voi yön aikana mihinkään muuttua...mutta niin vain kävi, että mies oli oikeassa, ei mitään ongelmaa ollut tänään maksaa sitä :) :) Jee!





Tänään piti tulla ystäväpariskunta käymään, no loppujen lopuksi tuli vain mies, vaimo oli joutunut lähtemään muualle. Tämä mies toi mukanaan pensasaitaamme uudet taimet talvella kuolleiden muutaman taimen sijaan ja muutaman ylimääräisen. Miehet istuttivat, minä kastelin.
Myöhemmin sitten tuli toinen ystävämies käymään koiransa kanssa, joten vierasluku oli kuitenkin se kaksi. Huomenna ollaan itse menossa käymään kahteen paikkaan, samalla reissulla. Ai ettei suomalaiset enää käy kylässä...ei pidä paikkaansa! Vaikka niin olen kuullut väitettävän.






Pientä maalaushommaa tehtiin saunassa tänään, eli vanhan padan yläpuolelta muuria maalasimme. Vesiliukoista maalia, pitäisi tunnissa olla kuiva, ja puolilta päivin maalasimme, joten suunnitelmissa illalla mennä saunaan.
Pitäisiköhän lähteä taas metsään katsomaan onko tullut mansikoita, loput edelliset mansikat vein tytölle torstaina. Mahtaisiko niitä vielä olla kerinnyt kypsyä lisää...






Aamupäivällä käytiin myös kaupoilla. Halpakaupassa oli kolme pakettia suklaapaloilla maustettuja keksejä 2 euroa ja tällaisia naposteltavia härkis-naksuja 4 pussia eurolla :) Hyvää ja halpaa :)













Kerroin aiemmin Raili Mikkasen kirjasta Unelmien varjot. Nyt sain jo toisenkin hänen kirjoittaman kirjan luettua. Eli Meren ja ikävän kiertolaiset.













Hyvä kirja. Kirja kertoo pietarinsuomalaisesta opettajasta Olga Mäkisestä, joka lähtee levottomasta ja nälkää näkevästä Pietarista vuonna 1918 lähes 800 koululaisen ja parinsadan aikuisen kanssa turvaan kesäleirille Uralin taakse.

Olga-opettajalla on takanaan ikävä tapahtuma, joka on tapahtunut ennen tätä lasten kesäleiriä. Se nousee aina hänen muistoihinsa, ja kirjassa kerrotaan takautumina myös siitä.

Matkalaisten on tarkoitus palata takaisin Pietariin syksyllä, mutta rata on poikki ja milloin minkäkin taistelevan armeijan hallinnassa. Lasten on hajaannuttava ohjaajineen kyliin ja pieniin kaupunkeihin kesävaatteissa ja rahattomina. He ovat jo hengenvaarassa.

Apuun tulee Amerikan Punainen risti, joka kokoaa lapset ja vie heidät Vladivostokiin. Sieltäkin on kohta lähdettävä. Loppujen lopuksi reissu kestää kaksi ja puoli vuotta, ennenkuin he pääsevät Karjalan kannakselle Halilaan, josta pikkuhiljaa lapset pääsevät koteihinsa tai sukulaisten luo. Tammikuussa 1921 Olga pääsee vihdoin takaisin omaan kotiinsa Pietariin.

Romaani pohjautuu tositapahtumiin. Suomi auttoi matkalaisia, mutta julkisuudessa heistä vaiettiin. (Teksti enimmäkseen kirjan takakannesta).




Hyvää viikonlopun jatkoa!

Kun ei raha kelpaa...

Eilinen oli "touhua täynnä", tänään sen sijaan en ole edes ulkona käynyt ja koko päivän on väsyttänyt.














Tosin satoi puoli päivää vettäkin.
Eilen olin kaupungissa, ensin tyttöä auttamassa siivouksessa, sen jälkeen hartaudessa ja soppakirkossa. Muutama tunti kotona ja sitten illalla hartautta pitämässä päihdeongelmaisten toipumisasuntolassa. Ihan hyvä tilaisuus olikin. Ystävät mukana siellä, osansa kantoivat hartaudesta.






Tänään vain kotona, sisällä. Mieskin kotona, niin ei tullut siivottuakaan. Uusia perunoita ja porsaankyljykset, sen jälkeen muffinssi kahvit. Yksi nuori mies oli tänään kylässä, huomenna tulossa toiset vieraat. Lukemista, Doc Martin ja vähän ompelua. Tavallisuudesta poiketen ei seurakuntaakaan tänään, ovat lastenleirillä.
Ystävä soitti. Laskut tuli maksettua. Yksi lasku vaan ei suostunut maksettavaksi, ei nettipankki suostunut hyväksymään viitenumeroa,vaikka kolme kertaa yritin. Soitin siitä firmaan, vaan ei oikein apua tullut asiaan, netistä neuvottiin apua hakemaan omasta palvelusta, vaan en sen salasanaa enää muista, kun en sitä ole käyttänyt. Otti päästä! Mies ehdotti, että yritän maksaa uudellen huomenna, teen niin, vaan tuskin se miksikään on muuttunut. Kun ei raha kelpaa...






Nyt ulkona paistaa aurinko, vaan kohta pääsee nukkumaan :) Tai siis lukemaan ensin. Eipä tässä muuta, kuin hyvää viikonlopun alkua!

Pihalla ja kuistilla

Kun kerran kesä on, niin täytyy kait sitä ulkonakin kuvata, vaikka meidän piha ei todellakaan ole mikään edustuspiha :)




Rapun pielestä












Tuulen suoja-nurkkauksesta















Luonnon kukkaa, horsmia, ovat "lisänä rikka rokassa" meininkiä :) Kasvavat iiriksien, täpläimikän ja maa-artisokkien takana.














"Kasvitarhasta"





Avomaan kurkkua













Hernettä













"Kasvikaapissa"





Kesäkurpitsaa














Tomaattia













Onhan tuolla tarhassa/kaapissa myös retiisiä, valkosipulia, lehtisalaattia, ja toivonsa menettänyttä paprikaa sekä nahistunutta yrttiä...







Kuistilla sentään jotkut kukkivat... tämän mummon vanhat pelargoniat ikkunalla...




















Lehtikaktus on pusertanut yhden kukan...













Tulilatva ei enää kuki...













Ja käsityö odottaa kuistilla tekijäänsä.














Aikaisemmat käsityöt pikkulinnut on päässeet muiden kavereiden seuraan.













Että sellaista :)

Aamu mietteitä ja aivastuksia

Taas tänäkin aamuna oli kauhea nuha ja kurkku kipeä, pitäs varmaan ottaa allergialääke illalla, eikä aamulla. Täytyykin sitä kokeilla ensi yöksi. Mies kun haluaa, että ikkuna on auki päivät yöt kesällä makkarissa, ja minä vielä nukun ikkunan vieressä, niin siitä tuo nuha varmaan johtuu. Mutta kokeilempa tuota illalla ottamista ensi yöksi, jos muistan :)





Aamupala, kaurapuuroa mansikoilla













...ja kahvia ja ruisleipää













...sen jälkeen Päivän sanaa ja Raamattua. Normi aamuohjelma.






Mansikoita kävin taas illalla keräämässä lähimetsässä. Vaikka minusta oli silloin ikävää,kun aukkohakkuuta sinne tehtiin, niin ainakin mansikat on lisääntyneet. Se hyvä puoli.





Marketta blogista "Rakkautta ja maan antimia" esitteli blogissaan Tellen taidemyllyn. Se on ihana pieni vanha myllyrakennus, jossa on tauluja esillä. Ihastuin sen myllyn tunnelmaan ja ajattelin, jos olisikin joku paikka jonka vois sisustaa esim. puutarhamajaksi. No siitä se ajatus sitten lähti...





Koska mulla ei ole isoa sellaista, niinpä sisustin puulaatikosta pienen majan vintin pöydälle.






























Aina välillä on kiva kun lapsettaa :) Nuo "timantit" olis voinut ottaa kyllä pois tuosta tuolista ennen kuvaa, ne eivät sovi tyyliin. Mutta tuo samainen tuoli oli joskus valtaistuimena jossain pyhäkoulu-jutussa :) Siitä jääneet.





Taivas on aivan sininen ja kaunis kesäpäivä. Hyvää sitä teillekin! Toivottelee Sesse täältä aivastusten keskeltä ja odottelee allergialäkkeen vaikuttamista:)

Perittyä, saatua ja ostettua, vanhaa ja vähän uudempaa

Tänään kaivoin kaapista kauniita astioita, joita tulee liian harvoin käytettyä, pelosta, että menevät rikki. Kun monella niillä on muistoarvoa. Mutta esittelempä niitä pitkästä aikaa. Tämä ihana kerma-sokerikko setti on varmaan yhtä vanha kuin minä, vanhempieni lyhyen avioliiton ajoilta.
















Tämä toinen setti on tätini entinen, paitsi tuosta sokeri-ottimesta en ole varma mistä se on tullut.

















Kauniita kannuja, suurin ja pienin äidin entisiä, keskimmäinen ostettu kirppikseltä.

















Nämä kaikki ostettu kirppikseltä. Tuossa ruiskukka-setissä oli vain nuo kaksi osaa, tuo omena-kuvioinen sokeri/hillo-purkki ei ole vanha, mutta on söpö, vahinko vaan että sen kannen jouduin liimaamaan kun pudotessaan halkesi :(
















Tämäkin on kirppikseltä ja minusta kaunis ja kauniin mallinen.


















Kuten tämäkin.


















Näistä toinen (yksinkertaisempi malli) on äidin entinen ja toinen kirppikseltä.

















Näistä lautasista syötiin lapsena/nuorena ja tykkäsin jo silloin niistä! Kolme kappaletta on jäljellä.

















Näitäkin on kaksi samantapaista, molemmat äidin peruja.

















Osa Arabiaa, osa puolalaista ym . posliinia, mutta kauniita kaikki! Ihanaa vanhan ajan muistoa! "Muistoissa, muistoissa ihana on elää"...sanotaan laulussakin :)

"Lukeminen kannattaa aina"

Lukeminen on koko elämäni ollut minulle tärkeätä, niinkuin kirjoittaminenkin.






Tässä aiemmin kerroinkin, että olin lukemassa kirjaa "Avioelämää punaisessa myrskyssä".
Sehän oli Alja Rahmanovan päiväkirjaa hänen elämästään syyskuusta 1920 - kesäkuuhun 1925 Venäjällä. Loppuosa kirjasta oli hänen kirjoittamaansa muistista, siitä kun hänet, hänen aviomiehensä ja pieni poikansa karkoitettiin Venäjältä.














Samantapaisessa teemassa olen pysynyt sen jälkeenkin. Vuorossa on nimittäin kirjastosta lainattu Raili Mikkasen kirja "Unelmien varjot." Romaani Viipurin ja Pietarin suomalaiskohtaloista 1905-1928. Eli vielä edellistä kirjaa aikaisempaan ajankohtaan menemme.















Kirja alkaa Viipurista vuonna 1905.




Kirjan takakannessa lukee: "Jännittävässä ja mukaansatempaavassa historiallisessa romaanissa seurataan Viipurilaisen Jalmari Leväsen, alunperin nuorsuomalaisen toimittajan ja juristin sekä Pietarin suomalaisen yhteiskoulun priimusoppilaan Anna Sofia Aholaisen kohtaloita."

"Alma Sofian ja Jalmarin tiet kohtaavat ja he avioituvat. Unelmat täyttyvät kun nelihenkisen perheen pako Suomeen toteutuu vihdoin vuonna 1928."





Tämän jälkeen on vielä tulossa toinen Raili Mikkasen kirja "Meren ja ikävän kiertolaiset." Palaamme siihen myöhemmin :)

Kaikenlaista valituksen aihetta :(

Tällaiset makuupussit oli meillä 70-luvulla. Olivat tuulettumassa yhtenä päivänä, kun mulla oli ne tyrkyllä roskalava-ryhmässä, vaan eivät kelleen kelvanneet. No muistojahan noissakin pusseissa on.






Eilisen lintuparven sijaan oli aamulla pellolla kaksi kurkea. Yö meni vähän huonosti. Jouduin yöllä siirtymään pikkuhuoneen laverille, kun vatsa oli niin sekaisin, että piti juosta koko ajan vessassa, ja pysyä sen lähellä.





Meni useampi tunti valvoessa. Sitten kun suolisto oli tyhjä sain nukuttua, kun olin ensin ottanut särkylääkkeen issias-kipuun, joka minua on myös vaivannut jo useamman päivän. Se issiashermo vetää kipua tuohon oikeaan jalan ulkosivuun. Lisäksi teltalla jalkaan saadut hyttysen pistot on jotenkin tulehtuneet. Jalka on ollut punainen ja kuumottava tuosta päkiän päältä. Sattui ekana iltana teltalla olemaan ihan ohuet nailonsukat, niin kuinka ne onnistuivatkin pistämään kaikki melkein samaan kohtaan! Hydrokortisonia olen siihen laittanut. Silti se on kipeä ja kutisee.
Ei ihme , että itselläkin on jo ärtyisä olo.






Pistoja vieriviereen.













No mutta, etiäpäin sano mummo lumessa! Onneksi ei sentään sitä ole, lunta meinaan. Meidän piti mennä tänään jakamaan lehtiä postilaatikkoihin, mutta en tuon yön jälkeen jaksanut, niin mies kävi yksin ja toi mulle samalla allergialääkettä, kun se on ollut loppu ja nuha(kin) on vaivannut koko ajan. Se nyt onneksi loppui :)





Mutta eiköhän se tästä taas. Eilen käytiin katsomassa "kesänaapuri-hevosia" , niitä on lenkin varrella jo ainakin 10 kpl, hevosia ja poneja :)

Linnut

Tänään ihmettelin valtavaa lintuparvea joka aaltoili pellon yläpuolella, kävi välillä pellossa ja taas lenteli parvena ympäri. Yritin sitä ikkunasta kuvata vaan ei pysynyt hetkekään paikoillaan.





















Tähän kuvaan sain "koottua" osan :)





Sitten linnut siirtyivätkin välillä, suurin osa naapuri-kesämökin pihalle, ja osa meidän pihalle, ja siitä sitten pellon kautta kauemmaksi.






Muuten päivä on mennyt rauhallisesti. Aamupäivällä miehellä oli kaveri ulkona, minä keitin heille vain kahvit ja he joivatkin ulkona. Mies keitteli samalla nuotiolla itselleen inkiväärijuomaa, myöhemmin paistettiin samalla nuotiolla makkaraa. Ja käytiin kylällä kahvilla ja kaupassa. Jokunen tuttukin nähtiin.
Mies leikkasi osan nurmikosta, mutta sitten tuli ongelmia ruohonleikkurin kanssa...saa nähdä tuleeko siitä kalua enään...





Vähän väsyttää, mies menikin nokosille. Heippa!

Teltalla ja erilaisia oloja

Juhannus on loppusuoralla. Vaihtelevat säät olivat, mutta juhlateltta pysyi pystyssä ja väkeä oli runsaasti, joka tuotti lämpöä telttaankin :)












Aika suunnitelmien mukaan meni Juhannus. Torstaina olimme kokousteltalla ja mukanamme oli eräs vanha täti seurakunnasta. Perjantaina miehellä oli vielä näytelmä, mutta minä pääsin erään seurakuntalaisen kyydissä. Ennen kahta jo lähdin kotoa tien varteen, kolmelta alkoi ensimmäinen tilaisuus, seuraava tilaisuus alkoi viideltä, sen alussa jo mieskin kerkesi sinne, ja viimeinen tilaisuus alkoi klo 19. Kotona oltiin joskus vajaa 9:n maissa, jolloin olin jo väsynyt, menin 10 maissa sänkyyn ja nukuin lähes 11 tuntia! (Öistä vessareissua lukuunottamatta :)






Mies tuli herättelemään aamulla puoli 10, kun tänään alkoi ensimmäinen kolmesta tilaisuudesta klo 12. Tosin läksimme jo noin puoli 11, ensin kaupunkiin, jossa olimme vähän aikaa ja sitten hakemaan yksi henkilö kyytiin, ja sitten teltalle.
Ensimmäisen tilaisuuden loppupuolella mulle tuli huono, huimaava ja pyörryttävä olo...pyysin mieheltä auton avaimet ja menin autoon istumaan, jätin oven auki että sai happea. Ajattelin johtuuko se verensokerin laskusta vai mistä? Autossa oli karkkia ja energiajuomaa, niin otin niitä ja hengittelin sisään puhaltavaa tuulta, niin alkoi tulla vähän parempi olo.






Sitten mies tulikin autolle ja sanoi, että ystävät olivat pyytäneet meitä kylään ja heille syömään. Mies työnsi mulle puhelimen sanoen että jos mulle sopii. No, päätettiin lähteäkkin sitten ystäville kylään. Pikkuhiljaa olo parani, ja saimme erinomaisen aterian (Paistettua peuranlihaa, uusia perunoita, sienikastiketta, salaattia. Jälkiruuaksi rahkaa sekä kahvia kera itsetehdyn kääretortun).





Voi että! Itse olin vieläkin väsynyt ja aina tunnen huonommuutta energisen ja aikaansaavan ystävän rinnalla. Totesinkin hänelle, että mulla ei vaan ole niin paljoa elämänvoimaa...





Sieltä läksimme kaikki yhdessä vielä sellaiseen hoivakotiin katsomaan erästä yhteistä tuttavaa, joka siellä on. Olin halunnut, että mennään omalla autolla, että päästään sieltä sitten suoraan kotiin. Kello olikin jo lähes puoli kuusi kun oltiin kotona.
Kotiin tultua makasin vähän aikaa sängyllä, kunnes menin lisäämään puita saunaan, jonka mies oli sytyttänyt ennen kuin lähti lenkille. Siinä toinen henkilö, jonka energisyyttä "kadehdin". Kyllä välillä ajattelen, että mistä tämä väsynyt ja saamaton olo. Kuitenkin esim. kilpirauhaskoe sekä verensokeri olivat ihan normaalit.





No, ei kai me olla kaikki samasta puusta veistettyjä, jokainen on oma yksilönsä. Toivottavasti teilä oli mukava Juhannus!

Juhannusta

Meillä menee Juhannus seurakunnan teltta-juhlien muodossa, eilen jo olimme siellä. Tänään toivottavasti saan kyydin sinne, kun mies tulee suoraan näytelmästä sinne. Ja huomenna menemme yhdessä jo aamupäivästä.









Laitan tähän vanhoja kesäkuvia.




















































Oikein hyvää keskikesän juhlaa kaikille!

Vaate-tuunausta

Mulla on monta vuotta tuolla farkkusälä-korissa ollut myös tällainen farkkuhame, oisko tytön entinen. Siinä oli vetoketju rikki ja mulle oli liian pienikin vyötäröltä. Enkä hirveästi noista röyhelöistäkään tykännut. Pituus oli sellainen pohkeisiin asti ulottuva.
















Kuitenkin tänään taas kerran katsoin saisko siitä mitään aikaan. Ensin leikkasin vyötäröltä vetoketjun pituuden kokonaan pois, koska se ei vyötäröltä mulle muutenkaan sopinut.















Sen jälkeen leikkasin röyhelöt hameen yläosasta pois. Ja tein resorista ja leveästä kuminauhasta uuden vyötäron. Siinä vasta olikin ongelmia, johtuen ompelukoneestani, joka oli päättänyt juuri tänään kiukutella :( No , loppujen lopuksi sekin valmistui, kun välillä kävin hermoja lepuuttamassa "Doktor Martinin" seurassa :)













Ja sitten asu-kuvausta eteisessä. Mä en ymmärrä miksi mulla pitää aina olla sormi pystyssä noissa kuvissa...enkä sitä itse edes kuvaa ottaessa huomaa, kun kiinnitän kaiken huomion kuvaan.












Asun muut osuudet ovat: farkkuliivi ja pusero vanhoja kirppis-löytöjä. Kengät, melkein uudet, sain juuri joku aika sitten ystävältä. Hän oli ne viime kesänä ostanut, mutta eivät olleetkaan hyvät hänen jalkaan. Niin tarjosi minulle, kun meillä on sama kengän numero.





"Rinta-kukka" on itse tekemäni joskus kauan sitten.













No eipähän hukkaan mennyt tuokaan hame...olin jo monta kertaa miettinyt mitä siitä tekisi :)

Kohti Juhannusta

Tänään mies on koko päivän poissa, niin oli rauhallinen päivä siivota Juhannukseksi. Sainkin sekä yläkerran, että alakerran siivottua. "Saunaosasto" pitäisi myös siivota, vaan kun on aikomus siellä heti juhannuksen jälkeen ruveta pikku-fiksausta tekemään, niin en tiedä viitsinkö ennen sitä ruveta siellä mitään tekemään, kun sitten pitää kuitenkin uudestaan siivota.





Siivous ei ole mun himohommaa. Tänään juuri ajattelin, että nuorempana oli joskus oikein into siivota, minne lie se into kadonnut...niinkuin moni muukin innostus... kempä sen tietää? Enkä jaksa mitään suur-siivouksia tehdä enää. Tänäänkin vain ravistelin ja tuuletin matot ja torkkuhuovat ulkona ja sillä aikaa imuroin kummankin kerroksen, en pessyt lattioita. Pölyjä pyyhin sieltä missä niitä oli eniten, jotain liinaa ja pyyhettä vaihdoin, ovi ja ikkunat olivat auki, että tuulettui samalla. Eilen olin jo vaihtanut makkarin lakanat, nyt siellä on ihanat turkoosit :)





Muutaman pikkumaton laitoin pesukoneeseen pyörimään. Täytyisikin varmaan tässä välissä käydä laittamassa ne narulle, kun vielä tuulta ja aurinkoa riittää :)






Eilen innostuin ompelemaan vihannespussit vanhasta valoverhon palasta, sai juuri kaksi pussia. Hintalappua varten laitoin pienen muovi-alustan. Ne ja nauhat myös kierrätettyä.














Laitoin ne heti laukkuuni, ei niitä muuten muista kauppaan lähtiessä ottaa mukaan. Laukussa mulla on aina myös joko vanha muovikassai tai pieni kangaskassi taiteltuna ostoskassiksi.





Huomenna miehellä onkin vapaapäivä,ja mennään käymään kaupungissa ja ehkä vierailulla samalla. Sen jälkeen onkin enää yksi näytelmä-päivä tähän syssyyn. Heinäkuu pitäisi olla vapaata. Meidän seurakunnalla alkaa Juhannuksen telttakokous-sarja virallisesti tänään. Huomen illalla ollaan sinnekin menossa ja yksi kyytiläinenkin on tulossa. Ne jatkuvat vielä perjantain ja lauantainkin. Eli Juhannus-aattokin menee mukavasti siellä :)
Mutta en vielä toivottele hyvää juhannusta, sillä itseni tuntien uskon vielä sitä ennen kirjoittelevani kuitenkin :)
Eipä tässä muuta.