Tänään..

 

 Kuva vanha

 Oltiin soppiksella, eli soppakirkolla. Minulta oli pyydetty runoa, ja nyt olin sen runon löytänyt jota olin sinne ajatellut.

Tuo runo oli tullut silloin, kun asuimme vähän aikaa Mäntyharjulla. Se oli vuonna 2003.

Pohjustin sitä kertomalla, siitä ajasta vähäsen. Kävimme siellä Mäntyharjun Helluntaisrk:ssa, ja siellä tutustuimme ihmisiin. Tutustuimme myös vanhempaan pariskuntaan, jotka pitivät aika lähellä meitä alkoholi ongelmaisille tarkoitetussa kuntoutus paikassa raamattupiiriä.

He pyysivät meitä mukaan siihen toimintaan. Niinpä olimme siinä mukana. Ja tosiaan tuo runo alkoi tulla siinä auto matkan aikana, eräänä kertana kotiin päin mennessä.

Runo tulee tässä:

"Raamattupiirin jälkeen kotiin päin

auto kulkee hiljaista kylätietä näin.

Ikkunasta katson iltaa tummuvaa,

tunnen miten Jeesus meitä rakastaa.

 

Aurinko laski juuri metsän taa,

jätti jälkeen pilvet punaista ja hopeaa.

Niittyjen yllä usva nukkuu,

kesäyön kauneudessa maa pahuuteensa hukkuu.

 

"Pelasta mut, jos sulla on aikaa"

autoradiossa tyttö kaipaa rakkauden taikaa.

Rakkaus on kyllä ihanaa,

mutta toisesta ihmisestä ei pelastajaa saa.

 

Niin moni täällä kaipaa elämänsä pelastajaa,

ei vaan tedä mistä avun löytää saa.

Vain yksi on, jolla aina aikaa on,

pelastaa ja poistaa taakat synnin, tuomion.

Koko ihmiskunta etsii auttajaa,

maailma hukkuu, kuka voi pelastaa.

Jeesus Kristus ainut toivo on,

saa elämälle tarkoituksen toivoton."

Tämmöistä tänään.