Kirjan kirjoittaja on Sisko Latvus, joka on isoäitinsä ja tämän veljen ja suvun elämästä kirjoittanut tässä kirjassa. Oman osansa siihen tuo uukunniemeläisen herätysliikkeen vaiheet ja unissasaarnaaja Helena Konttisen elämän viimeiset elinvuodet.
"Kun sairauden rampauttama Väinö Hoikka , viipurilaisen kultasepän poika, lähtee elokuussa 1910 junamatkalle kohti Jaakkimaa, hän tarttuu viimeiseen oljenkorteen. Voisiko unissasaarnaaja Helena Konttinen tosiaankin auttaa häntä paranemaan. Seuraavat vuodet mullistavat niin Väinön niin kuin hänen sisarensa Aurankin elämän perin pohjin."
Viipuri, elokuu 1910.
"Hevosen kaviot iskevät aamuvarhaisella Mustainveljestenkadun kiviin. Terävät äänet kuuluvat selvästi ruokasaliin asti, ja Väinö näkee äidin kiirehtävän sänkykamarista tampuuriin puhvihihaista puseroaan kiireesti napittaen.
-Isvossikka tuli! äiti huudahtaa kimeästi. Riikka on kattanut pöydän tavalliseen tapaan, vaikka lähtö on aikainen. Väinölle ei puuro maista, mutta hän juo kahvikupin tyhjäksi, nielaisee leipäpalan ja murahtaa: -Äiti ei turhaa hättäile, kyllä mie ehin.
Kohta hän ontuu käveykepistään tukea ottaen tampuurin ovelle. Jokainen askel vaatii äärimmäistä ponnistusta,kasvot ovat kalpeat ja kiristyneet,"
Kirja on todellisuuspohjainen.
Ps. Muistan kuulleeni äitini puhuneen Helena Konttisesta, kun olin lapsi/nuori.
Tämäpä kiinnostavaa! Äitini asui lapsena Viipurissa, tämän voisikin lukea ja ehkä häntäkin kiinnostaisi.
VastaaPoistaMinunkin on tullut luettua useampikin kirja Viipurista, vaikka itselle ei niin tuttu paikka olekaan, joskus kyllä käyty.
PoistaKyllä Viipuri kiinnostaa, jotain taianomaista on siitä kaupungissa, kunnolla en ole tutustunut, mutta muutamia kirjoja Viipurista olen lukenut.
VastaaPoistaSama täällä..
Poista