Kokeilua

Minulla on kaikenlaisia tekoturkis paloja ollut jo pitkään .. en ole niille kuitenkaan mitään järkevää käyttöä keksinyt. Nyt yhtenä päivänä tuli mieleen kokeilla saisiko niistä tehtyä jonkun pehmo lelun. Joten tuumasta toimeen..

Muuten menetteli sen ompelu, mutta sitä "turkis-roskaa" ja pölyä siitä vähän tuli. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen kissan... ompahan nyt kokeiltu. 

Tässä toisessa kuvassa näkyy kisun vajaa mittainen häntä, pitempää ei saanut.

Silminä napit ja suu ommeltu. Ihanan pehmeä kisu :)

Että tämmöistä. Tervetuloa maaliskuu!

Jumalan kulkukoira

 

"Jumalan kulkukoira" kertoo Seija Uimosesta, joka oli lähetystyössä Kroatiassa.

Lainaan tähän kirjan takakannen tekstiä:

"Sitkeiden suomalaisnaisten kokemuksia sodan keskellä Kroatiassa. Pakolaisten ja hädässä olevien rinnalla elämistä, rakastamista käytännössä, seurakunnan kokoamista puutteen ja kriisien paineissa, yksinäisten hetkien sisäistä taistelua. Mutta samalla ihmeellistä varjelusta ja Jumalan tekoja ihmisten elämässä.

Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion  ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäisyystaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa. Balkanille kyynelin kylvetty siemen kantaa nyt kaunista hedelmää."

Ja mistä kirja sai  nimensä? Seija kertoo, että kun hän raskaan ja yksinäisen kauden jälkeen palasi suomeen  kesällä 1982, hänen henkiset ja fyysiset voimat olivat aivan lopussa. Vatsa oli epäkunnossa ja hän on oli sairaslomalla.

Ystävät pyysivät kuitenkin häntä lähtemään lomalle Lappiin kanssaan. He leiriytyivät Utsjoelle, josta menivät Tenojoelle. Ystävät heittivät  onkea ja Seija istui rantakivellä. Hän kärsi sekä fyysisestä että henkisestä tuskasta joka kuristi kurkkua... Rannalla juoksenteli takkuinen kulkukoira , joka oli märkä ja hiekkainen, kun se tuli Seijan lähelle, Seija näki, että se oli täynnä avoimia haavoja...Se hyppäsi suoraan Seijan syliin ja painoi kuolaisen ja rapaisen päänsä katsoen häntä silmiin tunnetta täynnä. Koira teki pienen lenkin ja tuli takaisin Seijan luo katsoen häntä suoraan silmiin rakkautta ja uskollisuutta täynnä...

Silloin Seija ymmärsi , että Jumala lähestyi häntä koiran kautta, kaksi Jumalan kulkukoiraa oli kohdannut toisensa. Molemmat olivat uupuneita, rähjääntyneitä , yksinäisiä...Rähjäinen koira vaistosi tilanteen ja vapautti Seijan itkemään . Siitä alkoi avautuminen, vahvistuminen ja parantuminen.

Jos haluat lukea lähetystyöstä ja sen vaikeistakin puolista, niin suosittelen.

Lapsuus muistoja ja vähän muitakin muistoja

 Eilen tuli yht äkkiä mieleeni eräs mekko , joka mulla oli lapsena :) Se oli turkoosi ja siinä oli kauluksessa ja hihan suissa brodyyrit. Äiti oli ostanut sen mulle kakkos luokan kevät juhlaan. Kaunis mekko. Yritin jopa piirtää mekon ulkomuistista, samoin kuin eka luokan kevätjuhla mekon, jonka äiti oli ommellut.

Kone oli kuitenkin laittanut kuvan väärin päin, käänsin sen, mutta kun yritin ladata, niin taas se oli väärin päin... ehkä parempi niin, kun en ole mikään piirtäjä. 

Toka luokan kevät juhla jäi mieleen siitä, kun äitini joutui vähän aiemmin lähtemään laitokselle synnyttämään pikkusiskoani. Isäpuoli sitten valmisteli mua juhlaan. Juhlan jälkeen menimme sairaalaan katsomaan vauvaa.

 Albumista löysin kuvan, jossa mulla on sama mekko. Kuvassa on tätini Lahja sekä pikkusiskoni ja minä.

 Mekon päällä mulla on lyhyt punertava jakku, jossa on kaksi rivi napitus ja 3/4 mittaiset hihat.

Toinen muisto on vaaleanpunaisesta nailon mekosta, jonka äiti oli itse ommellut kevätjuhlaan. Siinä oli lyhyet puhvihihat ja rinnassa mekon kankaasta rusetti. Sekin oli nätti mekko. Siitä taas jäi mukava muisto, kun opettaja sanoi kevätjuhlassa, että olen kuin perhonen :) Meillä oli joku tanssileikki lavalla.

Perhosista taas tulee mieleen, että myöhemmin (joskus 9-10 vuotiaana) äiti ompeli minulle hihattoman kesä mekon perhos-kuvioisesta kankaasta. Valitettavasti taisin melko pian, jossain rymytessäni, repäistä sen helmaan palkeenkielen ja sain muistaakseni sen sitten itse korjata.

Kuten huomaatte, olen jo lapsena ollut kiinnostunut vaatteista, ja aina se varmaan on niin ollut. Siksipä olikin tosi mukavaa, kun kirpputorit ilmaantuivat suomeenkin, ja köyhälläkin oli varaa ostaa uusia, mieleisiä vaatteita. Ensimmäisen kerran ostin parit kengät osto-ja myyntiliikkeestä 80-luvun alussa, muistan sen kun vanhin tyttäreni oli silloin pieni. Sen jälkeen muutimme toiseen asuinpaikkaan, ja siellä oli bussimatkan päässä kirppis :) Kun asioilla/kaupoilla siellä käytiin, niiin pääsi samalla kirppikselle, ostamaan edullisia vaatteita itselle ja lapsille.

Ilmankos minusta on tullut oikein kirppishai. Tosin nyt en ole pitkään aikaan ollut. Ja nyt on vaatteitakin kertynyt niin, että hyvä kun komeroon mahtuu...suurin osa tosiaan saatuja tai kirppikseltä.

 

Täällä on nyt ulkona viisi astetta lämmintä, ja lumet on jo paljon pudonneet katoilta. Tähän vielä loppukevennys: Kun olin ihan pieni, niin olin kuulemma katsonut mittaria, ja sanonut: "Viit kuut attetta pakkatta lämmintä" :)

Ps. Lisäsin tähän vielä piirrokseni mekoista, Metsän tytön pyynnöstä. Turkoosissa siis kaula-aukossa ja hihoissa brodyyrit (kai se on oikea nimitys?) Niissä oli muistaakseni vaaleansinistä ja vihertävää ainakin.. kummassakin mekossa taisi olla myös taakse solmittavat nauhat.

Dekkari

 

Sammattilainen Tiina Martikainen kirjoittaa dekkareita, joiden sijaintina on kotipaikkansa Sammatti, joka on täällä meidän lähimaastossa. En ole koskaan ennen lukenut niitä, mutta kun lehdessä oli juttu siitä, niin kiinnostuin. 

Ilmeisesti muitakin uusia lukijoita kiinnosti,kun aamulla menin taajaman kirjastoon, niin kaksi hänen ensimmäisistä dekkareistaan oli varattu, vain kolmas oli jäljellä. Mutkan kautta tuttu "kirjastotäti"sanoi itse lukeneensa niitä, ja ettei se haittaa vaikka ei järjestyksessä lukisikaan. Koska ainahan niissä on uusi rikos (murha).

Niinpä lainasin tuon "Jäätyneet kasvot". En siitä vielä sano sen enempää, koska en sitä ole yhtään lukenut, ja sitä paitsi ajattelin ensin lukea loppuun sen "Jumalan kulkukoira" kirjan.

Onko teistä kukaan lukenut Tiina Martikaisen dekkareita, hän on kirjoittanut neljä dekkaria?

Silloin tällöin luen jonkun dekkarin. Joistakin olen postannutkin. Nuorena tuli luettua niitä kiinalaisia murhia, Kiinalaiset naulamurhat jne.

Eipä tässä tämän kummempaa. Kiitos Liisalle neuvosta, tänään ostin puolukkahilloa :)

Liukasta

 Isäntä lähti hakemaan sepeliä, kun auto jumittui taas aamulla liukkaaseen paikaan, eikä lähtenyt mihinkään, ennen kuin naapuri tuli auttamaan ja toi sepeliä. Mun ei onneksi tarvinnut mennä työntämään, kun muutenkin oli tuon virtsatulehduksen takia niin kurja olo. Ja selkä kipeä.

Myöhemmin kyllä hain postin, kumisaappaat jalassa, väistellen liukkaita paikkoja.

Onneksi nyt on vähän olo helpottanut. Kuumaa vettä maidon kanssa olen juonut monta mukillista, kun aamusta paleli koko ajan, kahvikin alkaa mennä boikottiin, kun on tullut tuota närästystä.

Rasmus kisu istuu tässä pöydällä vieressä ja kehrää <3 Se on niin komea poika! 

 

Aina mennään vanhoilla kuvilla...kun ei ole tullut uusia otettua.

Joskus on tuollainen lintuhäkki ollut,mahtaako olla enää, en muista...sellainen pienempi valkoinen on. Kaunis ja värikäs kukka on kyllä ollut.

Hei vaan!

"Vaivainen vaikertaa"

 

 Kuva vanha.

Tänään katselin netistä seurakunnan tilaisuuden. Jotenkin korona tuli "lähemmäksi", kun kuulin sieltä, että eräs tuttu pariskunta on saanut koronan ja myös pastorin poika.

Kun aikaisemmin ei varsinaisesti tuttuja ole sairastunut.

Isäntä oli siellä srk:ssa käymässä, minulla oli taas vatsavaivaa, niin jäin kotiin netistä katsomaan. Ja ettei liian hyvä olo tule, niin on iskiaskipu edelleen tuntunut sekä päätä särkenyt... aina pitää jotain olla.

Kosteata säätä on ollut, lumet alkaa pudota katoilta.Onneksi kasvihuoneen kattokin on pysynyt ehjänä. Aamupäivällä juuri tuli autotallin katolta, kasvihuoneen katon kautta, lumia alas. Liukas keli on ollut, raputkin oli aamulla niin jäässä, että kun Elmo tuli ulkoa kellahti rappusissa nurin.  Onneksi ei satuttanut. Sen jälkeen mies laittoikin hiekkaa rapulle jään päälle. Varovasti kävin linnuille viemässä siemeniä laudalle, ja hakemassa postilaatikosta naapurin laittamat lehdet. Muuten en ole ulkona tänään ollut.

Ehkä huomenna tai tiistaina pitää käydä pitkästä aikaa kaupungissa asioilla.

Runoni

 

Tänään menin pikkuhuoneen laverille pötköttämään,kun isäntäkin oli päivälevolla. Yht äkkiä mieleeni tuli sanat : "Ei Hän hylkää milloinkaan".. pakko oli nousta ylös ja katsoa minkälainen runo siitä syntyy. Tässä rohkaisuksi muillekin tämä:

Herra sanoo sanassaan

ei hän hylkää milloinkaan.

Siihen luotan uskoen

Herran sanaan turvaten.

Kun vihollinen voimassaan

tahtoo maahan lannistaa,

näyttää kaikki virheeni,

pelkoni ja itseni.

Luotan silti sanaan Herran,

että kanssaan kotiin pääsen kerran.

Ei Hän hylkää omiaan,

sen sana vakuuttaa.

 

Onneksi asia on näin. Turvallista matkaa Taivaan Isän kanssa <3

Hoikka pupu-neiti

 

Tällaisen hoikan pupu-neidin tein . Ja neidillähän täytyy olla vaatetta.

Pitää varmaan tehdä hälle vielä poikaystävä.. Joskus aikoinaan tein sellaisen pupu-pariskunnan, katson jos löydän vielä sen kuvan...

No, en löytänyt..se on jossain pilvessä..ja siinä oli niin monta vaihtoehtoa, etten jaksanut kaikkea läpi käydä. Kyllä nää laitteet on niin ärsyttäviä nykyisin,pitäis olla tietokone nero, että kaikki kummallisuudet ymmärtäisi.

Mutta hyvää pakkaspäivää teille toivottelen.

Aurinkoa ja pakkasta

 

Tuo kuva eiliseltä. Ikkunasta kuvattu.

Eilen olikin vielä ihan mukava ulkoilu päivä, nyt on vähän turhan kylmä. Eilen oltiin kävelyllä isännän ja koiran kanssa, kun kuultiin että joku huutaa apua ... eräs vanha mies oli liukastunut, puita sisälle tuodessaan, ja jäänyt pihalle,kun oli loukannut jalkansa, ja huusi naapuria apuun. Me kerittiin siihen samaan aikaan kuin naapurinsa. Mies oli itse jo soittanut ambulanssin, kun oli huomannut ettei voinut varata jalalleen.. Naapuri autteli lukitsemaan ovet ym. Mekin oltiin siinä seurana, kunnes ambulanssi tuli.

Illalla käytiin vielä kaupungissa seurakunnassa. Ei siellä kovin monia ihmisiä nyt ole ollut, enemmänkin voisi olla ihan hyvin turvaväleillä ja maskeilla, kun on iso sali. Kokouksen vetäjä muistelikin kaiholla normaali aikoja , kun välillä oli 150 henkeäkin koolla...

Eilen aloin ompelemaan toista pupua, sellaista "rimpula"mallia, hoikkaa pupua, joka on nopeampi ja helpompi tehdä.

Ikävää vaan kun on taas nuo vatsa vaivat pahentuneet, tullut närästystä ja vatsa-särkyä.Ostinkin eilen närästyslääkettä ja Molkosania, jota mulla ei ole tässä välillä ollutkaan. Täytyy ruveta taas sitä ostamaan, sitä vaan ei saa meidän lähiapteekista, täytyy hakea naapurikylästä tai kaupungista. Kun ainakin kuvittelin, että siitä oli apua, silloin kun käytin sitä. Lisänä taas iskias kipu iski jalkaan eilen illalla, onneksi kipuvoiteen kanssa sai nukuttua. 

Ei ole tullut aikoihin käytyä kaupungissakaan hengailemassa, auton ja isännän kyydissä vaan läpi ajettua, kirjaston kirjatkin uusin netissä. Nyt odottelen postista kirjaa, jonka ostin Huuto-netistä. "Jumalan kulkukoira"-nimistä. Sen on kirjoittanut Seija Uimonen. Kiinnostuin siitä, kun eräässä kirjablogissa oli sen esittely. Kiitos vaan "Kirjarikas elämäni" blogiin :) Sinun blogissa se taisi olla.

Mukavaa päivää kaikille!

Hieman epäonnistunut...vaan kukapa meistä olisi täydellinen

 

Pitkästä aikaa ompelin jotain,tämän pupun. Kyllä huomasi etten ollut aikoihin ommellut mitään, niin pitkään sain mokoman pupun kanssa "taistella". Sain purkaa välillä ja taas ommella... ehkä ei olisi kannattanut valita tuollaista mallia, joka tehtiin niin monesta kappaleesta. Ei siitä hyvä tullut, mutta olkoon.

Täytyypä ruveta enemmän ompelemaan, ettei taito ihan ruostu. Pupun haalarit oli jo aiemmin ommeltu, jollekin toiselle, jolle eivät sopineet. Niitä vain fiksasin vähän ja ompelin tuon  kukka-kuvan eteen.

 

Hyvää ystävän päivää...jokaiselle

 ..kerkiin vielä toivottelemaan <3

Oltiin ensin ajelulla, kahvilla ja kaupassa. Sen jälkeen lähdettiin kotiin vaihtamaan kengät ja hakemaan koira ja lähdettiin lenkille. Tosin ensin ajoimme autolla taajamaan ja siellä käveltiin. Elmo oli into piukeena , kun joka puolella oli koirien terveisiä haisteltavana. Täällä kotipuolessa kun ei kovin montaa koiraa ole.

Enimmäkseen vain Elmon paras kaveri...

Tuossa heistä vanha huono kuva.

Lisäksi on joitain vierailevia tähtiä. Satunnaisia ohikulkijoita sekä meillä hoidossa olleita. Niinkuin tämä neiti :)

Ja tämä ystävän koira...vähän vanhempi leidi

Tästä tulikin enemmän koirien ystävänpäivä sivu, mutta niinhän sitä sanotaan että koira on ihmisen paras ystävä. (Vaikka minä olen enemmän kissa-ihminen).

"Pakkanen meni pyllylleen"

 

 Kuvat ikivanhoja :) Kuvissa Hipsu.

Aurinko on mennyt pilveen, ei keritty enää auringosta nauttimaan. Mutta vastaavasti pakkanen on noin nollassa, pitkästä aikaa. Isäntä katsoo lätkää, meinataan sen jälkeen mennä kävely-lenkille.

Eilen käytiin kävellen kaupassa, se oli eilisen lenkki. (Yhteensä 4 km). Eilen sain muutenkin aikaiseksi tehdä kotihommia, siivousta, lakanoitten vaihto, pyykin pesua.. Hyvä niin. Tänään on ollut paljon laiskempi päivä.

Värikkäitä sisustuskuvia liimasin vihkoon, inspiraatio kuvia. Ompelua olen vähän harrastanut pitkästä aikaa..mutta en mitään järkevää. Sellainen pupu on ompelun alla. Huuto netistä huusin itselleni yhden kirjan . En "ikuisuuksiin" (moneen vuoteen) ole siellä käynyt, niin hyvä kun muistin miten siellä toimitaan.

 

 

Isäntä oli eilen ostanut kierrätyksestä kaapin/hyllyn, siitä tuli polttopuiden säilytyspaikka sisällä, sinne mahtuu kaksi muovilaatikollista klapeja, ylimmällä hyllyllä laitteiden latausjohdot, ja kaapin päällä kissoille ruokailupaikka.

Eipä tässä mitään ihmeempää, illalla saunaan. Levollista viikonloppua!

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää...

 ...olikohan joku tuollainen laulun alku,jos en muista väärin...

 

 

Ja luntakin on riittävästi. Minä en kyllä kovista pakkasista tykkää. Tänä aamuna oli reilusti päälle kahdenkymmenen asteen. Se on minulle jo liian kylmää. Mies lähti kaupunkiin, niin ei autokaan lähtenyt käyntiin, vaikka oli virtapiuhassa, no, onneksi meillä on apukäynnistin, niin sillä lähti heti.

Vieläkin on mittarissa noin -25 astetta. Toinen mittari tosin näyttää -22. Josko ikkunasta falskaa sen verran. Aurinkoinen päivä näyttää tästäkin tulevan. Viimeksi kun olimme isännän kanssa lenkillä, niin oli tosi upeaa..luminen tie ja pellot hohtivat timantteina auringon paisteessa, eikä ollut liian kylmäkään.

 

 

 

Eilen sain vasta soitettua soppiksen vetäjille sekä kuntouttavan yhdyshenkilölle  elääkkeelle pääsystäni. No, se eläkehän alkaakin vasta 1.3. Ja eihän siellä soppiksellakaan ole ollut nyt toimintaa koronan takia.

Olimme tiistai-iltana seurakunnan tilaisuudessa, ja saatiin sieltä hyvää aurajuusto/peruna kiusausta kotiin, eilen jo syötiin. Tänään syödään loput, niin ei tarvii kun lämmittää. Nam!

Heleää helmikuuta!

Mitä kirjoja on yöpöydälläsi?

Vai luetko yleensä makuuhuoneessa? Meillä isännän kanssa kummallakin kerääntyy niitä keskeneräisiä kirjoja ja jo luettuja kirjoja yöpöydälle. Isännällä kyllä enemmän lattialle sängyn viereen.

Tällä hetkellä mulla on yöpöydällä nämä kirjat:

Vanha kärsinyt Raamattuni, uudempi on alakerrassa.

Kun luostarin muurit murtuvat..

Tuon olen lukenut joskus kirjaston lainakirjana, nyt kerran sain sen ilmaiseksi omakseni. Aloitin lukemaan uudestaan... mutta kesken jäi.

Tämä on joskus aikoinaan muistaakseni ihan ostettu/tilattu, ja tosi hyvä kirja Jumalan huolenpidosta ja johdatuksesta.

Tämä taitaa olla kirjaston poistomyynnistä tai jostain kirppikseltä. Hyvä kirja tämäkin.

Nyt on luvun alla Maija Järnefeltin muistelmat 1 ja 2, nuokin olen varmaan joskus aiemminkin lukenut... Kirjastosta nämä.

Kyllä hyviä kirjoja voi lukea useammankin kerran vuosien varrella, jos ei mitään mielenkiintoista uutta luettavaa ole :) Vai mitä mieltä siitä olette?

Kevät mieltä

 Tänään otin korkealla kaapin päällä olevan Piispankaura-kukan alas . Oli raukka pölyinen. Mutta ilahduin kuinka paljon uusia alkuja se oli talven aikana tehnyt.

Pyyhin pölyt lehdiltä ja laitoin sen nyt ikkunan lähelle. Pitkien lehtien takia nostin sen joskus tuunamani purkin päälle.

Tuli ihan kevät mieli :) Samalla kuvasin vähän muitakin kukkia.

Toisessa kaktuksessakin on ihan pieniä nupun alkuja.

Hipsukin halusi kuvaan, jos toiseenkin...

Tässä vähän kevät mieltä :)

Harhailua

 

 Eiliseksi meidät oli pyydetty vierailulle  erääseen paikkaan, jossa ei oltu koskaan käyty. No, laitoin osoitteen puhelimen navigaattoriin, ja lähdettiin matkaan. Kohde sijaitsi kaupungista vielä eteenpäin naapuri kuntaan. Navigaattori neuvoi hienosti, ilman sitä olisi ollut vaikea löytääkkään. Tulimme paikalle, jossa navikka sanoi: Määränpää on oikealla.

Kävelimme läheisen talon pihaan ja mies meni ovelle. Ihan vieras ulkomaalainen mies tuli avaamaan. Ei osannut paljon suomea, englantia enemmän. Isäntä yritti kysellä tätä perhettä jonne oltiin menossa, mutta ulkomaalainen mies ei tuntenut ketään sen nimistä...

Ei muuta kuin lähdettiin pois pihasta ja isäntä soitteli heille jonne oltiin menossa ja sai ohjeita. Ajoimme sitten pitkän matkaa toiseen suuntaan ja sitten taas takaisin päin, yritin laittaa navigaattorin uudestaan päälle, mutta se sanoi ettei saada yhteyttä...

Saimme neuvot puhelimessa ja perheen miesväki oli tullut autolla tienhaaraan odottamaan. Ja loppujen lopuksi se oli se paikka jossa olimme ensimmäiseksi käyneet, mutta toisen haarautuvan tien pätkän päässä. Hah! Meidän tavanomaista tuuria..

Mutta hyvä vierailu oli uskovan perheen luona. Kyllä sen takia kannatti vähän seikkaillakin :)

Ja lähtiessä vielä perheen emäntä tarjosi minulle lämmintä mustaa toppatakkia, jonka oli saanut tyttäreltään, mutta oli hänelle vähän iso. Minulle se oli sopiva. Musta ei ole mun suosikki väri, mutta lämpö on aina tarpeen näinä kylminä aikoina.

Pysytään lämpiminä :)

Kylätalolla

 

Eilen oli taas "epävirallinen" uskon ystävien tapaaminen Kylätalolla. Nyt oli seitsemän henkeä, eli yksi vähemmän kuin viimeksi. Hyvin pysytään rajoituksissa :)

Tuossa yläkuvassa on kylätalo joskus vuosia sitten, otettu näköjään meidän entisen limenvihreän Micran ikkunasta.

Kylätalo on vanha hirsitalo, rakennettu vuonna 1856. Se toimi silloin pitäjäntalona ja kätilön asuntona. Kunnantalona se toimi 1960 luvulle. Sitä voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin. Me aloitimme siellä hengellisten tilaisuuksien pitämisen jo vuosia sitten, kun olimme muuttaneet tänne kaupungista. Ensin olimme itse enemmän vastuussa, mutta myöhemmin seurakunta tuli mukaan toimintaan.

Nythän on välillä seurakunnan tilaisuudet olleet vähemmällä, osaksi netissä ja osin pienempinä kokoontumisina isommissa tiloissa. Siihen tuo kylätalokin on oiva paikka, kun siinä on iso sali. Kodikas vanhahtava paikka. Siellä vietin 60-vuotis päivänikin, vajaa 4 vuotta sitten.

Tuota kuvaa katsoessa tuntuu, että näytin väsyneeltä jo silloin.. hmm..

No mutta, näillä mennään, ja kyllä tuo eilinen tapaaminen kylätalolla piristi kuitenkin  :) Aurinkoista päivää teillekin!

"Pumpulipensas :)"

 

Meille on näköjään tullut pumpulipensas :)

 

 

 

Tultiin just kävely lenkiltä miehen kanssa. Ja hän pisti saunan lämpenemään. Osa lenkistä oli aika lumista polkua ja viimeiseksi iso ylämäki, ennen kuin käännyttiin takaisin päin. Joten ihan hiki tuli ja jalat väsyivät. Muuten on ihan reipas olo tänään :)

Aamupäivällä oli ihana auringon paiste,kun käytiin vähän ajelemassa. Oikein nautti siitä auringosta, ei sitä ole kovin usein näkynyt. Nyt kun oltiin lenkillä ei enää paistanut. Mutta kyllähän se raitis ilma ja liikunta tekee hyvää. Kevättä kohti kuitenkin mennään :)

Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä päivä!

Väsyneen muisteluja

 

 Kuva vanha

Aurinkoinen pakkas aamu tänään. En tiedä mikä väsytti niin kovasti, kun joskus puoli 10 aikaan illalla nukahdin ja aamulla heräsin puoli yhdeksältä, kun mies tuli yläkertaan sanomaan heipat, kun lähti kaupunkiin. Tosin olin yöllä käynyt vessassa ja silloin valvonut jonkun aikaa.

Nyt vaan on koko ajan särkenyt päätä, äsken hierotin niskaa hierontalaitteella, se vähän auttoi. Eilen luin vanhaa päiväkirjaani, noin 10 vuotta sitten kirjoitettua..kyllä oli ollut vilkasta elämää, kun kaupungissa asuimme. Vaikka olin työttömänä silloin, kaksi nuorinta lasta oli vielä kotona, lapsenlapset olivat välillä hoidossa, seurakunnassa olin (oltiin) monessa mukana, pidettiin kotikokouksia, ystäviä/kavereita oli kaupungissa lähellä, kirppistelyä (kun ne olivat lähellä), välillä käytiin mökillä, joka silloin vielä oli meillä. Ja silloin taisi olla viimeinen rintasyövän jälkeinen korjausleikkauskin, vai oliko sen jälkeen vielä yksi leikkaus...en ole varma.

Nyt ei kyllä enää jaksaisikaan sellaista "huisketta". Nyt on muutenkin jumittunut tänne olosuhteiden pakostakin. Koronan yms. takia. 

Isäntä vei vaahtosammuttimen "vuositarkastukseen",olikohan se kahden vuoden välein tarkistettava. Samalla muutenkin hengailee kaupungissa :) Kello näyttää siltä, että pitää ruveta katsomaan mitähän ruokaa sitä laittaisi.. heissan vaan!

 

 

Eteen päin, sano mummo lumessa

 

 Stressi alkaa helpottaa, kun sain sekä lääke asian, että pankkiasian hoidettua. Oli se lääke tullut sinne apteekkiin sieltä päivystyksestä. Ei tarvinnut mennä nyt omalle lääkärille. Ja tunnusluku asiakin on alustavasti hoidettu.

Ja kun stressi alkaa helpottaa, niin muistikin alkaa pelata paremmin, toivottavasti :) On tosi ärsyttävää, että kun tulee paniikki jostain, niin muisti rupeaa pätkimään. Ulkona on kaunista, puolipilvistä. Vähän niinkuin yläkuvassa, joka on aiemmin otettu.

Käytiin isännän kanssa kauppareissulla, niin kun ajettiin kotiin päin, minä mietin sitä uusien pankkitunnusten saantia ja miten pitää ruveta sitä puhelimessa selvittelemään, kun kotiin pääsee, ahdisti ajatus... silloin tuli autoradiosta just siihen hetkeen laulu: "kyllä Jumala huolen pitää  hulluistaan, vieköön minne vain tahtoo Hän viedä"... se lohdutti kun ajatteli, että on kuitenkin "Korkeemmas käres" kaikki tuo muisti juttu ja tulevaisuus. Vaikka välillä pelottaa, että jos muisti koko ajan huononee. Mutta eihän sitä voi kuin elää päivän kerrallaan.

Näillä eväillä mennään mitä on annettu :)