Minne tie vei?

Koskaan ei voi tietää mistä itsensä vielä löytää. Läksimme käymään ystävien luona kylässä kauempana ja meidät oli toivotettu tervetulleiksi. Vasta myöhenmmin saimme tietää, että hänen vaimonsa oli joutunut sairaalaan eilen. Talon isäntä ei ollut kertonut sitä meille, kun oli ajatellut että sitten peruutamme tulomme... Puhuin myöhemmin vaimon kanssa puhelimessa ja hän oli murheissaan kun ei ollut kotona, sovimme, että menemme joku toinen kerta uudestaan. Paranemista toivon hänen ihanalle vaimolleen!





No, juttelimme ja rukoilimme isäntämme kanssa. Hän keitti meille kahvit voileipien ja pullan kera, ja ehdotti että lähtisimme käymään Porvoossa! Kun oltiin jo vähän siellä päin. Niinpä menimme kaikki hänen autollaan sinne. Käytiin vanhassa kaupungissa pikaisesti ja sieltä otin muutaman kuvan.




























Aika vilpoinen sää oli ja muutenkaan emme kauaa viipyneet siellä.






Ajattelin, että en herätessäni olisi voinut kuvitellakaan, että samana päivänä olisin vielä Porvoossa!






Viimeiseksi isäntämme vei meidät ruuanjakeluvarastolle, kun itse on mukana ruuan jakelussa. Saimme ruokaa mukaan soppakirkkoon vietäväksi. Mies viekin ne huomenna soppikselle. Myös itselle saimme. Hei taas!