Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 13. lokakuuta 2018

Koiramaista elämää



Tänään olimme "koiravahtina" kahdelle isolle koiralle, heidän kotonaan, samalla harjoittelemassa sitä,kun myöhemmin menemme pitemmäksi aikaa niitä hoitamaan. Huomenna sitten tulee tuttujen pikkuinen koira hoitoon meille kotiin kolmeksi päiväksi.




Eläimethän on ihania, mieluummin niitä hoidan nykyisin kuin lapsia :) Vaikka lapsetkin on ihania, mutta vaivalloisempia kuitenkin :) Lämmin syksyinen sää oli tänään ja ulkonakin viihdyimme koirien kanssa. Oma Elmo oli kotona sen aikaa, kun ei (vielä ainakaan) tunne niitä koiria.




Eilen olin Elmon kanssa kävelemässä ja huomasin eräässä pensaassa näin isot silmut keltaisenruskeiden kuivien lehtien välissä. Otin kuihtuneet lehdet pois ja laitoin oksia veteen, katsoakseni mitä niistä tulee....lehtiä vai pajunkissoja :)











Nyt väsyttää, täytyy mennä kahville, joka jo odottaa termoksessa. Leppoisaa lauantaita!

10 kommenttia:

  1. Kiva kun jaksaa hoitaa koiria. Meilläkin on mukava lähteä reissuun kun on tuttu hoitaja kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, koirat ei pärjää kauaa yksin, kissat pärjää pikkuisen kauemmin sisällä, kun niillä on hiekkalaatikot :)

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, eläinten kanssa on niin kiva olla! Hyvä, luotettava eläinten hoitaja on kullanarvoinen juttu.

    VastaaPoista
  3. Koira ja kissa-ihmiselle tärkeä olla ,luotettava eläinhoitaja!
    siis teette
    kullan arvoista työtä,jos nyt työksi voi kutsua!!
    ja eläinhoitaja ,eläimen omaan kotiin,upea asia:)
    luonto taitaa mennä sekasin:(Minä toivon kunnon pikkupakkasia:)
    Leppoisaa lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikeitä nuo sanonnat kullan arvoista -työtä!,minä sanoisin "SYDÄMMEN TÄYTEISTÄ AUTTAMISTA,joka tapauksesa,"ihania ihmisiä ootte:)

      Poista
    2. No, kyllähän me siitä vähän korvaustakin saadaan :)

      Poista
  4. Onpa teillä tosiaan koiramaista nyt tavallistakin enemmän:) Toivottavasti tottuminen sujuu puolin ja toisin hyvin. Minulle tuli tästä sun tekstistä mieleen, kuinka itse olin nuorena toisinaan erään tutun koiranhoitaja, kun olivat matkoilla. Nyt en varmaa osaisi enää hoitaakaan, kun niin pitk aika on siitä, kun itsellä oli koiraa tai kissaa. Ja tuosta ajatuksesta, että hoitaako koiria vai lapsia mieluummin, tulee myös nuoruus mieleen. Eräs tuttava oli kysynyt äidiltäni, että hoitaisinko heidän lapsiaan. Äiti oli sitten selittänyt, niinkuin asia olikn, että mieluummin koiria hoidan:) Tuo äidin tuttu sitä sitten ihmetteli. Ja vielä tämä: tuo vati tuossa kuvan taustalla näyttää hyvin samanlaiselta, joka meillä aikanaan lapsuuskodissani oli tiskivatina. Täällä meillä se jossain vielä pyörii. Mukavaa sunnuntaita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen niin paljon hoitanut lapsia elämässäni, lastenhoitajana nuorena, omat viisi lasta,yksityisenä perhepäivähoitajana ja viimeksi päiväkoti-sijaisuuksia, ehkä vaan tarpeeksi jo :) Vaihtelu virkistää :)

      Poista
    2. Onhan lastenhoidossa paljon isompi vastuukin. Ja mitä itseeni tulee, olen tyypiltäni sellainen, etten ole niin osannut lasten kanssa olla, kuin jotkut osaa.

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)