Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

perjantai 9. helmikuuta 2018

Ompelukaveri nukahti




Tänään sain siivottua makkarin ja vaihdettua lakanat ja tuuletettua peitot pikkupakkasessa. Sitten rupesi tekemään mieli ommella jotain...mutta mitä?
Kurkistin yhteen kangaslaatikkoon, siinä oli päällimmäisenä edesmenneen äitini entinen ihan uusi ja aika iso kankaanpala. Jota olen vaan säästänyt.
Siitä se ajatus sitten tuli, että ompelen siitä makkariin verhot. Tuo kangas on aika kapeata ja kummassakin reunassa on hulpiot, joten ei tarvinnut kuin yläreunaan ommella tankokuja ja alareunaan päärme.Makkarissa kun on pieni ikkuna, niin leveys kyllä siihen riitti. Yllättävän hankalalta vaan tuntui saada molemmat verhokappaleet saman kokoisiksi...jotenkin se kangas tuntui vinolta...hmm...














Minulla oli Rasmus kaverina, joka sukelteli kankaan alle ja lopulta nukahti lopun kankaan päälle. Siinä vaiheessa olin jo saanut verhokappaleet leikattua siitä. Kangas näkyy tuossa Rasmuksen alla, vaaleansinertävä pikkukukkainen.
No, nyt on verhot ommeltu, ja odottavat silitystä ja ikkunaan laittoa. Ylhäällähän on ollut entinenkin verho vaaleasininen, kirppikseltä joskus ostettu pitkä ja isompi verho, jonka ajattelin sitten siirtää alakertaan. Tämä.













Nyt on vaan mies siellä nokosilla. Jos silittäis ne verhot valmiiksi ja päiväkahvin jälkeen vois vaihtaa ne ikkunaan. Saatiin eilen ystävältä kotiinkin muutama pieni laskiaispulla, niin saadaan herkutella kahvin kanssa.
Ja tänään sain maksettua ne purentakiskot, joiden maksamista mietin pitkän aikaa, että mistä otan sen reilu kaksisataa mitä ne maksoi. Onneksi mies antoi mulle osan rahasta. (Kun ei mitään tukea niihin saatu, niinkuin ei miehen hammasproteesiinkaan,vaikka yritettiin. Me emme saa mitään toimeentulotukea mistään, kun maksetaan omaa taloa, niin lainanlyhennyksiä ei oteta huomioon menoina, siksi näyttää jäävän plussalle aina. Vaikka oikeasti jäisi miinukselle. Emme viitsi enää yrittääkkään).





Mutta päivä kerrallaan mennään, ja eiköhän se Jumala hulluistaan huolta pidä :) Niinkuin sanotaan. Illalla päästään taas seurakuntaan! Kiva kun on taas terve :)





4 kommenttia:

  1. Minäkin kaivoin kangaslaatikkoa ja aikeissa oli tehdä keittiön ikkunaan keväinen kappa. Kangas on ollut verhona kun oli tankokuja ja alapäärme. Repäisin palat sopivan mittaisiksi, kun niitä neulasin, huomasin minäkin, että kangas on aivan vino. Sitä on näköjään liikkeellä- tuota vinoilua:)

    VastaaPoista
  2. Sulta toi ompelu käy hienosti. Toista on meikäläisellä, ei oo ompelutaitoa.
    Mullakin on ollut purentakiskot jo useita vuosia.
    taitavat olla jo kolmannet.
    Kyllä ne vain maksavat paljon.

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)