Olen varmaan täälläkin "valittanut" nenääni, joka ei kestä pakkasta, kun on nuorena paleltunut. Siksi en tänäänkään lähtenyt miehen mukaan kaupunkiin.(Se tulee aina kylmällä punaiseksi kuin pahimmalla juopolla konsanaan :) Sen sijaan kaivoin esille vanhan päiväkirjan vuosilta 1975- 76.
Päiväkirjassa kerrotaan nenän paleltumisen historiaa, olin silloin 18-vuotias.
Näin Sesse kirjoitti 18.1.-76
" Ulkona on kaunis ilma. Taivas on sininen ja aurinko paistaa ja puut on kauniisti lumiset. Mutta nyt viimeaikoina on ollut hirveet pakkaset. 28 ja 29 ja tollai. Mullakin paleltu nenä tässä viime torstaina, kun mä kävelin aamulla Karhumäkeen sen 2 km, ja sit busa oli myöhässä, mä sain venaa sitä melkein puoli tuntia siel pysäkillä, ja sit oli Matinkartanon pysäkiltä kauhee kiire Ojateen. Kyl siitäkin on varmaan matkaa jotain puoli km. Silti (vaik me mentiin kovaa) me myöhästyttiin Väiskin kans jotain 10 min. Ja mulla siis paleltu nenä. Onneks ei pahasti. Ei se enää oo ees kipee."
En mä itse sitä olis edes huomannut heti, jollei joku siellä töissä olis sanonut, että onko sun nenä paleltunut, kun se on ihan valkoinen... Tosiaan, olin silloin töissä Ojate Oy:llä, ystäväni Minttuliini oli myös siellä. Rakennus oli vanha Herrakunnan koulu. Siellä sitä käsin ladottiin ja juotettiin piirilevyjä...se oli ihan mukavaa hommaa. Ei siihen aikaan ollut niin pakkotahtista työkään. Siellä olikin enimmäkseen nuoria naisia työssä.
Nyt se tietääkseni on Herrakunnan kylätalo. (Kuva netistä).
Noita kun kirjoittelin, niin huomasin, etten olisi ilman päiväkirjaa edes muistanut esim. noiden pysäkkien nimiä...tai että niillä ylipäänsä oli jotkut nimet :) Tai että Väiski oli myös siellä töissä... muistaakseni oli sellainen tummatukkainen kaveri. On ne nuo päiväkirjat hyviä olemassa, jos jaksais niitä lukea, niin varmaan palautuisi paljon muistoja mieleen :)
Kyllä se oli herrakunnan vanha koulu ja mä myös tykkäsin olla siellä työssä mutta se kulku oli hankalaa sinne. Muistatko sen pomon vaimon jolla oli hermot kireällä ja vahti meitä loppuaikana ettei saatu puhua kuin työasioista vaan. Siitä hommasta tykkäsin eniten oman työhistoriani aikana mutta se lopputili uudenvuoden "lahjaa " harmitti pitkään.
VastaaPoistaMuistan kyllä, että pomon vaimo oli "kireä"...tuota puhe-juttua en muistanut.
PoistaHei, mullakin oli parikin tuollasta päiväkirjaa :) Jotenkin kiva oli kirjoitelle. En ole niitä hävittänyt.
VastaaPoistaTuollasia pakkasia on ollut kyllä melkein joka talvi, eikä silloin kukaan varotellut viikkokausia tv:ssä. Eikä vaatteet olleet siihen aikaan niin tarkkaan suunniteltuja lämpimiks.
Ite oon palelluttanut varpaani, eikä ole hyvin monta vuotta siitä :(
Mulla on laatikollinen päiväkirjoja...ois paljon lukemista jos kaikki lukisi :)
PoistaOlen myös lapsena palelluttanut nenäni, poskipäät ja korvanlehdet. Eivät oikein kestä pakkasta paleltuvat herkästi ja kesällä palavat.
VastaaPoistaSe on kurjaa, kun ne aina reagoi niin herkästi... mulla ei kyllä pala...mutta paleltuu..
VastaaPoistaVälillä on kiva lueskella sitä, mitä on joskus kauan sitten tullut kirjoiteltua:) Mulla on aika paljon samanoloinen muistikirja, jossa on jotkut sinivihreät kannet. Taisin aloittaa sitä joskus 90-luvun alkupuolella. Välillä oli vuosia, etten kirjoittanut siihen mitää, ja taas on tullut kirjoitettua muihin muistikirjoihin eikä siihen, vaikka siinäkin olisi tilaa runsaasti vielä.
VastaaPoistaVanhoja päiväkirjoja on kiva lukea...tulee niin paljon asiaa mieleen, mitä ei välttämättä enää muuten muistaisikaan... :)
VastaaPoista