Nuorimmaiseni

Tänään nuorin lapseni täyttää 22 vuotta. Tyttö muutti pois kotoa jo 17-vuotiaana. Se oli varmaan haikein paikka, kun viimeinen "poikasista" lähti pesästä...ja vielä lisäkseni ainoa naispuolinen joka oli enää kotona...ei mitään "tyttöjen juttuja" enään... (Minullahan on kaksi poikaa ja kolme tyttöä, pojat ovat vanhin ja toiseksi nuorin).

Vain mies jäi ja poikakoira ja kaksi poikakissaa :)





Tässä tyttö 4-5 kk, olimme mummolassa Juhannuksena.














Tässä kotona silloisten kissojen Roosan (selkänojalla) ja Oton kanssa.















Tämä kuva on Vivamosta. Miehellä oli kerran siellä "pesti", että kävimme iltaisin vielä ruokkimassa lampaat, tyttö ihastui yhteen lampaaseen ja lammas häneen, tässä ystävykset :)













Niin se aika vierii... nuorimmaisella on tainnut olla vaikeinta lapsistani, ainahan äiti syyttää itseään, jos lapsella on vaikeuksia... hänen pienenä ollessa oli juuri tullut avioero ja minulla oli masennusta, en jaksanut antaa hänelle tarpeeksi rakkautta ja turvaa silloin kun se olisi ollut tärkeintä. Vaikka kuinka häntä rakastinkin...
Tytöllä on ollut myös taipumusta masennukseen... varmaan perittyä niinkuin itsellänikin isältäni. Kaikkea hyvää hänelle toivon, niinkuin jokaiselle rakkaista lapsistani!
Laitoin hänelle synttäriviestin eilen illalla.





Itsellä on ollut, Luojan kiitos, reippaampi päivä tänään,vaikken diakonia-ruokailuun jaksanutkaan lähteä...tai siis ei huvittanut. Innostuinkin sitten siivoamaan pikkuhuoneen, ihan kunnolla pyyhin pölyt, kastelin kukat ja imuroin ja pesin lattian. Sitten alkoikin jo voimat vähetä, mutta imuroin vielä olkkarin ja keittiön lattiat. Ties koska oli imuroitukaan viimeksi. Oliskohan toivoa, että olo alkaa normalisoitua :)

Ulkona on satanut lunta koko aamupäivän. Mies tulee kohta kotiin ja lupaili tuoda mulle eines pitsan, itse kun oli siellä ruokailussa.
Mukavaa talvi päivää teille!