Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Lukemiani kirjoja




Olen äskettäin lukenut kaksi kirjaa, joissa on jotakin samaa...ainakin minusta tuntui siltä.




Ensimmäinen on Anna Kortelaisen kirjoittama "Siemen."












Kirjan takakannesta: "Helsinkiläinen Nina on asettunut asumaan Viipuriin ja kiintynyt sen vetoisiin asuntoihin ja kuoppaisiin katuihin. Hän on sukututkija ja ottanut tehtäväkseen selvittää jatkosodan kaoottisessa vetäytymisvaiheessa kadonneen upseerin kohtalon."





Kirjassa on vuoronperään Ninan "nykyistä" elämää Viipurissa ja takautumina kadonneen majurin elämää .





"On kesä-42. Majuri Luikka on saanut siirron Viipuriin, missä hänen tehtävänään on vastata Kannaksella taistelevien joukkojen muonahuollosta. Vapaahetkinään Luikka kulkee ympäri raunioitununutta lapsuudenkaupunkiaan ja kerää talteen joutomaille nousseita vieraita kasveja, sodanseuralaisa ja venäläissuosijoita, jotka itävät puna-armeijan jalanjäljissä."






"Näiden kahden kulkijan tarinat lomittuvat vaivihkaisella tavalla. Siemen on haikean kaunis kertomus myyttisestä kaupungista ja sen ihmisistä, joista monet eivät ole valinneet Viipuria vaan Viipuri on valinnut heidät."




Kirjan on kustantanut Tammi.








Toinen kirja on Marjut Helmisen Appelsiinilehto. Siinä taas lomittuvat suomalaisen erikoissairaanhoitajan ja Suomeen muuttaneen pakolaismiehen tarinat.













"Suomalainen erikoissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen,kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen pitkäaikainen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Kirjassa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa 2008 mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan silloin vielä tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.




Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla, ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä yhä pahemmin. Kun kipuläkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.





Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä.




Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuden tuntoihin, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisen kyvystä selviytyä, antaa anteeksi - ja joskus jopa parantua."




Kirjan on kustantanut Minerva.




Terveisin lukutoukka Sesse :)

8 kommenttia:

  1. Luin myös minä tuon Anna Kortelaisen kirjan, olen ollut "aina" kiinnostunut Viipurista, jostain kumman syystä. Olihan se aika yllättävä tilanne mihin Nina joutui Viipurissa. Pidin kyllä kirjasta paljon.
    Sota varmasti on noitakin kirjoja yhdistävä tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös kiinnostunut Viipurista ja yleensäkin rajan taakse jääneestä Karjalasta.

      Poista
  2. Anna Kortelaisen Siemen, se piti lukea hitaasti, sopiva ilta/yölukeminen ennen silmien ummistamista. Hitaasti edeten ilta illan jälkeen . . . sen voi lukea uudelleen, ehkä luenkin sen ensi kesänä. Valoisat yöt . . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Illalla sängyssä minäkin sitä luin, tosin joskus liian väsyneenä...

      Poista
  3. Voi kun saisikin lukea sänkyssä mutta ei se meillä onnistu kun toinen ei koskaan lue mitään eikä missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä isäntä tulee melkein aina myöhemmin sänkyyn, niin minä kerkiän lukea jo ennen sitä...ja välillä mies itekkin lukee vähän aikaa sängyssä.

      Poista
  4. Kiitos esittelystä! On kyllä mukava lukea sellaista kirjaa joka oikein tempaa mukaansa..joskus ei malttaisi edes millään lopettaa sitä lukemista:) Ihania lukuhetkiä ja Mukavaa helmikuun loppua sinne♥

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)