Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

torstai 28. joulukuuta 2017

Höpinää kerrakseen :)

Kuvituksena vanhoja kuvia.







Huomasittekos, että taas olin mennyt sekaisin päivistä, kun eilisen postauksen otsikko oli Torstain ajatuksia....no nyt viimeistään huomasitte :D Paitsi, että korjasin mokani ja laitoin otsikoksi Keskiviikon mietteitä.
Mutta muuten tuli tuosta "Päivistä sekaisin" mieleen ihan kiva juttu: Kun miehen kanssa oltiin alettu seurustella hän oli töissä vanhusten hoivakodilla. Kerran mulle tuli häneltä viesti, että: Joku mummo sanoi, että hän on päivistä sekaisin, niin hänelle tuli ajatus, että hän on Seijasta (sekaisin) :D

Alussa tuli muutenkin niin ihania viestejä hältä, että kun sitten vaihdoin puhelinta (sellaista vanhaa Nokialaista), niin kirjoitin paperille ylös ne viestit, se paperi on vieläkin tallessa jossain :) Ja me molemmat kirjoitimme toisillemme runonkin...voi tuota rakastumisen aikaa... Ne runotkin on tallella.

Ensi vuonna, jos Luoja suo, tulee 17 vuotta naimisissa.

















Mutta nyt palataan taas tähän hetkeen. Jouluruuista laitoin taas ruokaa, lihakeittoa. Siihen tuli perunaa, kukkakaalia, keittojuures-pussi, lihaliemi- ja kasvisliemikuutiot sekä kalkkunan loput ja kinkkua.
Hyvää oli, sen seuraksi söin näkkäriä, jonka päällä oli avokado-sosetta ja mausteita.
Tosi väsynyt olen tänään ollut, illalla vaan pyörin sängyssä, enkä saanut unta. Kunnes muistin, että ennenkin on auttanut se, kun lopetan omien asioiden miettimisen ja rupean mielessäni vaikka sisustamaan jotain huonetta tai jopa kokonaista taloa...siihen yleensä nukahdan :)
Nyt rupesin ensin kuvittelemaan, että mulla olis vinttikammarissa korjaus-ompelimo... miksiköhän...kun olen ollut korjaus-ompelimossa töissä ja se oli stressaavaa mulle, kun joutui toisten hienojakin vaatteita korjaamaan ja verhoja ompelemaan, joista aina pelkäsin, että jos olen mitannut pituudet väärin. Vaikka siellä oli ohjaajakin.
No, jokatapauksessa kuvitelmissani sain huoneen sisustettua. Jonka jälkeen olin yhäkin hereillä, niin sitten kuvittelin, että mulla olisi vinttikammarissa kesä-kirppari, jossa möisin "aarteitani". Niinkuin muka raaskisin niistä luopua... Sen sisustamiseen vihdoinkin nukahdin.


















Aamulla heräsin siihen kun kännykkä piippasi pari kertaa ja ajattelin mahtoiko tulla viestejä, ja keneltä. Yritin nukkua vielä, vaan ei se enää onnistunut. Loppujen lopuksi känny oli varoittanut vaan akun loppumisesta.
Aamutouhujen jälkeen väsytti niin, että menin pikkuhuoneen laverille peiton alle lepäämään. En oikein tiedä nukahdinko vai en, mutta äkkiä oli tunti siinä mennyt.


















Vajaan parin tunnin päästä on tapaaminen erään Roskalava-ryhmäläisen kanssa, kun toimin välikätenä hänen ja yhden meidän seurakuntalaisen välillä. Huomen illallahan onkin taas seurakunnan tilaisuus, niin silloin voin toimittaa hälle tuotteet.
Mutta nyt lähden kahvin keittoon, johan tässä tekstiä taas tulikin. Heippa!













4 kommenttia:

  1. Minuakin vaivaa jatkuvasti unettomuus mutta kyllä siihenkin tottuu olen jo 4-5 vuotta valvonut suurimman osan öistäni. Ai niin kauan ootte olleet jo yksissä, meillä tuli mun nimpparin aikaan jo 37 vuotta aviossa oloa. Kiitos menneestä vuodesta jatketaan ensi vuonna .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään! Hyvää ja siunattua uutta vuotta!

      Poista
  2. Niin kauniita kuvia! nuo pakkaskukat ikkunassa on upeita! Tuo unettomuus on sitten harmillista jos nukuttaisi eikä vaan saa unen päästä kiinni..Joskus vastaavasti on niin väsynyt ettei varmasti kerkiä pää kunnolla tyynyyn osua kun on jo unessa..Leppoisaa loppuvuotta♥

    VastaaPoista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)