..ja nyt täplittävät nurmikkoa...suurin osa kuitenkin vielä värikkäissä puissa.
Kuva pari päivää sitten otettu.
Tänään on taas Kylätalo-tilaisuus, sinne sitten. Toivottavasti on hyvä ilta. Ei tässäoikein mitään kirjoitettavaakaan ole... seuraavan kerran enemmän.
Hei vaan!
Tänään oltiin kaupungissa Evästä päivään-ruokailussa. Mulla oli sana Raamatusta siellä. Onneksi se meni suht hyvin, eikä tällä kertaa niin jännittänytkään. (Kun usein olen niin kova jännittämään.)
Ruoka oli hyvää: lihakeittoa ja mansikkarahkaa sekä kahvit. Ystävämmekin olivat tulleet ja istuttiin samassa pöydässä. Kaupungissa saatiin myös ruuanjakelusta ruokaa kotiin. Ihan kiva, kun varsinkin loppukuu on aina köyhempää rahallisesti. Ja huomenna on vielä isännän lääkäri Hesassa, mennään ilmeisesti yhdessä. Siihen ostettiin jo bensa valmiiksi.
Kuvat eiliseltä lenkiltäni.
Tänä aamuna oli taas vaihteeksi nilkka vähän kipeä, ja laitoin jo aamulla nilkkatuen varalta. Ei se onneksi ole sen kipeämmäksi tullut.
Menin kaupunkireissun reissun jälkeen nokosille, kun mieskin meni. Nukahdinkin, ja kun heräsin olin ihan ihmeissäni, kun kuvittelin että on aamu...ja kuinka olen nukkunut alakerrassa...
Onneksi sitten tajusin, että ai niin, mehän tultiin kaupungista ja ruvettiin päikkäreille, hetken jo pelästyin, että onko mulla mennyt taas muisti... vanhuus ei tule yksin...
Kahvin ja gluteenittoman kahvileivän jälkeen alkoi tuntua normaalilta :)
Eipä tässä muuta.
Viimeksi seurakunnassa oli erään "siskon" laittama "ilmaiskirppis". Niin pitihän nyt minunkin mennä katsomaan tarjontaa. Ja niinhän siinä kävi, että ihastuin tähän tyköistuvaan sametti takkiin. Ja kun oli ihan ilmainenkin :)
Tänään laitoin sen ylleni, kun mentiin kirkkoon. Entisen oranssin samettihameen kanssa. Minusta oli kiva, kun molemmat olivat kapeavakoista samettia. Sopivat hyvin yhteen.
Kuvat nyt taas ovat mitä ovat...
Kirkon jälkeen oli seurakuntatalolla marttojen järjestämät kahvittelut. Kaikenlaista herkullista, ja minullekin gluteenitonta :)
Aurinkoista sunnuntaita!
Nyt on taas kivan aurinkoinen sää, ja tein pienen lenkin ulkona. Miksikö vain pienen, no siksi kun tie muuttui niin liejuiseksi, että käännyin takaisin. Sen verran oli sateita aiemmin, että jos olisin mennyt eteenpäin, niin kohta olisi lenkkarit ollut liejussa. Joten ei kiitos.
Muuten oli ihan mukava keli ja joitakin kuvia nappasin, vaikka edelleen harmittaa se, että kuvaa ottaessa on niin kirkkaat värit, mutta itse kuvassa sitten paljon haaleammat...mistä lie johtuu.
Tänään on tulossa ystäväni miehensä kanssa käymään ja saunotaan ihan kellari-saunassa. Miehet keskenään ja naiset keskenään tietty. Toivottavasti meillä on mukava ilta :)
Lenkiltä tullessa huomasin sydämiä maassa, ja ihan pihatiellä, kaksin kappalein. Kas kun en ennen ole huomannut.
Mukavaa lauantai päivää teillekin!
Luin Kirsti Ellilän kirjan Lepra.
Kirja alkaa siitä kun tarmokas diakoniasisar Madilta saa siskoltaan avunpyynnön jossa sisko pyytää häntä hetimiten tulemaan Oriveden lepra-sairaalaan. Sisko on siellä sairaalan johtajattarena. Hän on pelästynyt kun on saanut outoja oireita siellä.
Niinpä Matilda lähtee kohti Orivettä ja lepra-sairaalaa. Helmi-sisko on siellä ihan lamaantuneena ja huolissaan , niinpä Matilda saa ottaa heti ohjat käsiinsä ihan valmistumatta.
"Haluan kertoa teille salaisuuden. Meidän on aloitettava illasta, jolloin sisar Matilda saapuu tapahtuma paikalle Oriveden Lepraan. Elettiin tammikuuta kaksikymmentäluvun alkupuolella, edistysuskon ja huvittelun aikaa, kapinan kauheuksien unohtamisen aikaa. Ajan henki ei kuitenkaan ollut kaikille sama. Kun toiset huvittelivat kaupungissa, Matilda etsi tilaisuutta luopua itsestään, siitä vähästä, mitä hänestä oli vielä jäljellä Drasvikin vankileirin jälkeen. Hän oli nelissäkymmenissä ja tunsi itsensä vanhaksi. Nuoruudesta tuntui olevan iäisyys, mutta edessä olisi vielä vuosikymmenien työrupeama, mikäli hän jaksaisi pysyä uskollisena antamalleen lupaukselle. Siitä hän ei aina ollut aivan varma."
Syy Orivedelle saapumiseen oli sähkeessä, jonka hänen sisarensa oli lähettänyt.... sisko kirjoitti: "Olen tehnyt hirvittävän virheen. Älä kysele, vaan tule."
Siitä alkaa Matildan työ Lepran johtajattarena ja aivan uutena maailmana hänelle. Salaisuudet alkavat paljastua ja yllätykset tulevat esiin.
Romaani perustuu todellisten henkilöiden kirjeenvaihtoon. Ja lopussa on yllätys.
Tässä yhtenä päivänä kävin metsälenkillä pitkästä aikaa... koiraa vaan olisi kaivannut seuraksi...
Metsä kuvia otin, mutta ei tullut kummoisia ...
Pieni polku metsän halki vie... sanotaan laulussakin. Ja vaihtuu kalliomaastoon sekä jäkälään...
Tuosta kalliolta katselin alas rotkoon.
Matka jatkui...itsestäni nappasin kuvan lepotauolta... väsyneen näköinen tuli...
Tästä loppumatka metsä-reitiltä ...
Sitten tulin pois metsästä ja kävin moikkamassa Elmon entistä koirakaveria aidan yli, kun sattui olemaan pihalla aitauksessa. Ja kävelin reipasta vauhtia pikku tietä kotiin.
Nyt on koira-kuume tullut sellaiseksi meillä, että on alettu etsiä uutta koiraa ... joka toivottavasti tulisi kissojenkin kanssa toimeen. Niinkuin Elmo.
Kuva eiliseltä
Tänään olimme seurakunnan ehtoolliskokouksessa. Tänään laitoin ensimmäisen kerran tänä syksynä toppatakin, ohuemman ja pitkän. Varsinkin kun oli hame-asu. Ei ollut ollenkaan liikaa mennessä, vaan juuri sopiva aamupäivän keliin. Takaisin tullessa riisuin takin pois loppumatkasta autossa, kun aurinko oikein paistoi.
Olen aloittanut lukemaan uuden kirjan (kirjaston), se on nimeltään Lepra. Kirjoittaja Kirsti Ellilä. Aika outoja kirjoja on nyt tarttunut mun matkaan.
Mutta ihan hyvältä tuokin tuntuu.
Vatsa vaiva vähän vaivaa, onneksi ei vielä srk:ssa. Srk:ssa oli myös kahvit, yleensä olen juonut pelkän kahvin, kun ei ole tietääkseni gluteenitonta kahvileipää ollut.(Tosin en ollut kysynytkään, kun en halua olla vaivaksi kellekkään). Tänään kuitenkin sain srk:n pakastimesta gluteenittomia leivonnaisia kotiin, olivat menossa vanhaksi. Ihan kiva!
Että semmoista.
Lainasin kirjastosta Tommi Kinnusen kirjoittaman kirjan "Ei kertonut katuvansa".
"Illansuussa naiset seisoivat sataman kaduilla ja kauempanakin, siellä missä merestä nouseva rinne jyrkkeni Narvikfjelletiksi. Irene oli löytänyt hyvän katselupaikan. Hän oli kiivennyt korkean kiven päälle ja tuijotti sataman suuntaan. Kaikki seurasivat samaa saksalaista risteilijäalusta ja sen uumeniin nousevia sotilaita. Irene mietti, miksi hän oli oikeastaan tullut tänne. Hän olisi kai tahtonut nähdä Klausin vielä kerran, toivottaa vaikka hyvää matkaa..."
Näin alkaa Tommi Kinnusen kirjoittama "vaellusromaani", niinkuin hän itse on sen nimittänyt.
Kun saksalaiset lähtevät, naiset jäävät...tosin saksalaisille raskaana olevia naisia otettiin mukaan laivalle, sillä lapsia uusi isänmaa tarvitsi..
Muut naiset jäävät rantaan ja heidät tullaan hakemaan.. he ovat jäänet norjalaisten vangeiksi..
Kuin ihmeen kaupalla se saavat pitää henkensä ja jopa vapautensakin, kun heidät jätetään miinoitetun tien varteen korpeen, ja pitkä marssi suomeen alkaa... kuinka monta heistä selviäisi suomeen ja kotiin...ja mitä sitten kun he ovat olleet saksalaisten sotilaiden kanssa...
Kirjan nimen "Ei kertonut katuvansa" alkuperä tulee ilmi viimeisellä sivulla olevasta asiakirjasta... "Kuulusteluissa valvonnanalainen ei kertonut katuvansa valitsemaansa elämisen muotoa".
Kirja oli rankasta aiheestaan huolimatta mielenkiintoinen.
Kuva vanha, mutta syksyinen.
Viileätä aamupäivää! Kaikella lämmöllä teille kuitenkin :) Aamulla mittari näytti 3 astetta ulkona. Toinkin ulkokukat (ruukussa) sisälle. Myös ison kesäkukka amppelin toin jo aiemmin pois kuistiltakin, kun ulko-ovea pidetään välillä auki. Se amppeli on kyllä iso rohjo, jonka sijoittamisessa oli vaikeuksia, vaan en raaskinut heittää poiskaan vielä.
Ulkona leijuu keltaisia lehtiä tuulessa. Muuten on aurinkoinen sää. Eilen oli kylätalo-tilaisuus, ja olikin nyt enemmän väkeä, kun oli myös kirkon porukkaa. Se oli mukava, kun mekin ollaan aika yhteiskristillisiä, vaikka kuulutaankin vapaisiin suuntiin.
Eilen kaupungissa käydessä lainasin kirjan "Ei kertonut katuvansa". Luinkin sitä jo aika pitkälle, mielenkiintoinen kirja, vaikka onkin miehen kirjoittama... kun yleensä luen naisten kirjoittamia.
Kertoo naisista jotka ovat olleet auttamassa saksalaisia sotilaita, kunnes saksalaiset lähtevät. Jotkut pääsivät mukaan, kun olivat raskaana saksalaiselle sotilaalle. Muut joutuivat odottamaan mitä nyt tapahtuu... Ehkä teen siitä oman postauksen, kunhan luen sen loppuun.
Meillä on vielä kasvihuoneessa kasvua, mutta kohta kai se täytyy tyhjentää, kun alkaa tulla liian kylmä..mutta olkoon vielä hetken. Puolikypsiä vihanneksia olen tuonut jo sisälle kypsymään itsekseen...paprikaa ja minitomaatteja.
Mukavaa viikonlopun alkua!
Kuva eteisestä kuistille, vielä kesäkuosissa . Paitsi, että ulkoamppelin olen tuonut kuistille.
Tuuli ravistelee puita, mutta sentään aurinko paistaa, ja taivas on sinivalkoinen. Aaamulla kun läksimme jakamaan TV7-lehtiä laatikoihin, oli sää sellainen, että juuri ja juuri ei satanut. Mutta sopivasti pikku sateen alku loppui ja myöhemmin alkoi aurinkokin paistamaan.
Tapasimme jakelun aikana suloisen kolmijalkaisen koiran, venäjän reskue koiria. Juteltiin sen omistajan kanssa Elmosta ja entisestä kolmijalkaisesta Bussestamme.
Jaon jälkeen kävimme eräässä kahvilassa juomassa pelkät kahvit. Valitettavasti meidän lempi kahvila oli suljettu loman takia, muuten olisimme menneet sinne.
xxxxxxxxxxxxxx
Tuon yllä olevan kirjoitin jo eilen, mutta jatketaan nyt. Kaupungissa käytiin tänään ruokailussa ja kirjastossa, sekä haettiin srk:n jaettavia lehtiä . Äsken oltiin hetki puuhommissa ja vielä mennään illemmalla viemään tavaraa metallin keräys autolle.
Ulkona on kaunis aurinkoinen sää, mutta tosi kylmä oli aamulla, kylmä- ja kova tuuli kun oli. Tätä menoa joutuu kohta kaivamaan esiin paksumpia vaatteita.
No, onhan se jo syyskuu puolessa välissä.
Tuli napsittua muutama syksyinen kuva.
Isännän savusauna vieraat viihtyivät ja pihatie oli täynnä autoja.
Onneksi ei satanutkaan, miehet viihtyivät saunassa, ja sen jälkeen laavulla ja nuotiolla. Isäntä sanoi, että ei pitkään aikaan ollut nauranut niin vapautuneesti. Olen iloinen hänen puolestaan.
Minutkin pyydettiin ensin makkaralle, ja myöhemmin nuotio kahville. Eräs miehistä oli muistanut myös minua niin, että toi myös gluteenittomia keksejä :)
Että sellaista eilen. Mukavaa syksyistä päivää teillekin!
Johtuneeko alkavasta syksystä, vai mistä, mutta olen ollut aamuisin tosi väsynyt, ja jotenkin haluton aloittamaan uutta päivää. Siitä kirjoitinkin tuonne Kotimatkalla blogiin.
No, aamu puuron ja parin kahvi mukillisen kanssa alkaa pikkuhiljaa herätä, ja jaksaa lukea sanaakin. Ja jos ei ole kiire mihinkään lähteä, voi vielä pikkuhuoneen laverilla vähän aikaa pötköttää, välillä kissa vatsan päällä. Tänä aamuna Hipsu oli kuitenkin mennyt ehkä yläkertaan ja Rasmus ei ole vielä tullut sisällekään.
Aamukin oli harmaa, mutta nyt näkyy jo sinistä taivasta, ja on luvattu vielä tänään kaunista säätä...huomenna sitten sateista, kun isännälle tulee savusauna-vieraita.
Mutta näillä mennään...
Tänä aamuna, mies ehdotti, että lähdetäänko käymään Salossa... no loppujen lopuksi se vaihtui Sammattiin, mutta ässällä alkavia molemmat. Ja matka oli huomattavasti lyhyempi, pihiys iski ...
Unohdin ostaa kauramaidon, tai käskeä ostamaan, kun isäntä kävi kaupassa ostamassa ranskalaisia. Tein uunissa ranskalaiset ja paistettua naudan lihaa. Samalla uunin lämmityksellä tein kaksi gluteenitonta omena-piirakkaa.
Nyt pitäisi hakea kaupasta kauramaitoa ja samalla gluteenitonta vaniljakastiketta omenapiirakan kanssa. Onneksi vielä toistaiseksi on lähikauppa, joskus vuoden päästä se ehkä häviää :(
---------
Niinpä tuli tehtyä, ja nyt on kahvit nautittu gluteenittoman omenapiirakan ja gluteenittoman vaniljakastikkeen kanssa. Toisen omenapiirakan laitan pakkaseen.
Eilen kaupungissa käydessä kävin myös kirjastossa ja lainasin sieltä kaksi ohutta kirjaa, molemmat saman kirjoittajan elämästä kertovia, ensimmäinen tuli jo luettua. Kirjat ovat Elise Tykkyläisen kirjoittamia omasta elämästään.
Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan kuinka suomalainen nuori Elise , joka oli Egybtissä matkustelemassa ja seikkailemassa, rakastuu beduiinimieheen ja synnyttää hälle lapsen. Mies on väkivaltainen ja Elisen elämäon vaikeaa.
Lapsen synnyttyä Elise pääsee pakoon väkivaltaista miestään suomeen vauvan kanssa. Kuitenkin hän menee takaisin kolmen vuoden päästä, koska kokee ilmeisesti velvollisuudekseen antaa lapsen isän tavata lapsen...
Tästä alkaa toinen kirja, jonka vasta aloitin, ja jo alussa huokailin, että voi sentään, kun lapsen isän väkivaltaisuus tulee heti esiin...
Ehkä minun ei pitäisi lukea tuollaisia kirjoja, kun sitä perheväkivaltaa oli ensimmäisessä avioliitossani... Mutta haluan kuitenkin lukea tuon jatko-osankin, miten se päättyy...
Tämmöistä tänään.
Silloin toukokuussa, kun oli äitienpäivä, niin sain lahjaksi mm. tämän kirjan:
Luin sen silloin kyllä, mutta jotenkin en jaksanut keskittyä siihen..muuta kuin loppupuolella, niin jäi kirjapostaus tekemättä. Vika oli varmaan omassa keskittymis kyvyssäni, eikä kirjassa. Mutta asiaan!
Anni on hemmoteltu varakkaan karjalaisperheen tytär, joka lähetetään 1933 ulkomaille piikomaan, suvun mielestä sopimattoman käytöksen takia. Jo laivamatkalla Englantiin Anni tapaa suomalaisen Martin ja ihastuu...
Laivamatkan jälkeen heidän tiensä kuitenkin eroavat. Ja ikävä jää.. Annin apulais-työt alkavat isäntäperheessä Devonissa. Isäntä perheen pariskunnan välit ovat jo valmiiksi viileät ja avioliitto rakoilee... Lisäksi isäntä kiinnostuu Annista, joka Annista on pelottavaa ja inhottavaa.
Onneksi Anni ystävystyy naapuriperheen palvelijan kanssa. Ja saa seuraa ja tukea. Ja tosin törmää luokkayhteiskunnan rajoihin, mikä ei kouluja käyneelle suomalaistytölle ole helppoa.
1930-luvun maailma aukeaa lukijalle iloineen ja suruineen. Ja ehkäpä onni vielä odottaa... jossain...
Eilen kerkisin siivota osan alakerrasta, tänään sitten siirryin yläkertaan. Makuuhuone olikin jo siivouksen tarpeessa. Siis lakanat ja tyynyliinat ensin koneeseen.
Siinä huomasin, että yhden peiton reuna oli pahasti rispaantunut. Päätin samalla korjata sen, ettei hajoa enempää. Ompelin siihen tällaisen kaitaleen.
Vaikka siihen tulikin pussilakana päälle, niin parempi, ettei enää enempää rispaannu.
Suurikukkaiset pussilakanat ovat vanhat, miehen vanhempien kuolinpesästä joskus saatu.
Tyynyliinat minun ompelemat tytön entisestä rikkinäisestä Ikean pussilakanasta. "Kierrätys kunniaan" :) Nyt on kiva illalla mennä puhtaaseen sänkyyn saunan jälkeen.
Lattian imurointi ja vähän pölyjen pyyhintää, se sai riittää.
Isännällä olikin tänään taas menoa, auttamaan eräässä kuvauksessa tv:tä varten, tavaroiden kantamisessa auttaa. Ja huomenna menee järjestyksen valvojaksi erääseen tilaisuuteen, joten mulla on tässä "omaa aikaa". Sopivasti ystävä soitteli ja puhuttiin varmaan lähes tunti, niinkuin joskus yksinhuoltaja aikoina, nyt ollaan molemmat "miehellisiä".
Olin jo huokaissut helpotuksesta, kun olin saanut kaikki ylimääräiset omenat lahjoitettua eteenpäin Facebook-ryhmän kautta, niin eikös tänään naapuri laittoi meidän postilaatikkoon päivän lehden lisäksi pienemmän pussillisen omenoita! Satuin näkemään sen ikkunasta.
No, ehkä viipaloin niitä pakkaseen omenapiirakkaa varten, olivat vähän väkevämpiäkin kuin meidän omenat, niin voisivat jonkun makean kanssa sopia.
Kun kävin kasvihuoneella, niin metsän reunassa oli multakasa, niin äkkiä katsoen siinä näytti makaavan Elmo, tuli taas haikea olo. Aamulla oli vielä nähty Elmon koirakaveri, jonka omistaja sanoi, että heidän koira kaipaa Elmoa ja ihmettelee kun ei näy.
Laitetaan tähän loppuun piristykseksi meidän entisen kolmijalkaisen Bussen kuva, kun se tuli tuolla kuvissa eteen. Busse ja Sesse :)
Hei vaan!
Kuva vanha.
Tänään oltiin kaupungissa, ja mulla oli kummallinen olo...väsytti kovasti ja tuntui niinkuin toinen puoli päästä olisi jotenkin puutunut... kai se oli vaan väsymystä, kun kotiin pääsin ja nukuin, niin tuli normaali olo. Aamulla oli ollut myös sellaista, etten esim. muistanut pankin tunnuslukuani. Ehkä se oli joku verenkierto häiriö, kun joskus ennenkin on ollut samanlaista. Ja mulla on ollut niska jumissa pitkään. Toivotaan että nyt taas normalisoitui.
Tänään on taas Kylätalo-ilta, ja siksikin olen iloinen, että olo palasi normaaliksi :) Nyt saattaa olla Kylätalollakin vähän enemmän porukkaa, kun toisten kesätauko on loppunut. Kirjoittelen illalla lisää.
------
Eipä tullut illalla enää kirjoitettua. Mutta nyt on päivä uusi. Ja olokin onneksi suht normaali :)
Ulkona on viileää ja tuulista. Ei ollut meitä kylätalolla kuin neljä henkeä, tilaisuus kuitenkin pidettiin pieni muotoisena. Eivät seurakunnan vetäjät vieläkään päässeet tilaisuuteen, kun siellä on sen uuden seurakunta-tilan loppuvalmistelut... vai liekö jotain viivästystä tullut...
Mun pitäisi vähän siivota...jospa ryhdyn siihen. Heippa vaan.
