Ihania blogeja

Kun itse olen blogannut "pienen ikuisuuden", niin olen ehtinyt myös seuraamaan monenlaisia blogeja, joista osa on jo lopettanutkin, mutta onneksi blogit ovat bloggerissa, niin että niissä voi vieläkin poiketa katsomassa kaikenlaisia ideoita ja kauniita kuvia.




Yksi yli muiden oli Riitta Sinikan ihana "Romulyyli"-blogi! Jo nimestä huomaa, että se sopii minullekin :) Blogissa on iloa, ideoita, värien juhlaa, kauneutta, boheemia sisustusta. Riitalla oli myös blogit "Romulyylin jouluntaikaa" sekä "Romulyylin puutarhablogi".








Tässä pari kuvaa Riitan kesähuoneesta ja kuistilta, kuvat olivat v.2014 Unelmien Talo ja koti-lehdessä nro 4.





















Myös Maijan ihana retroblogi "Rynttyliisan kotkotukset" oli mieleistä luettavaa. Maijalta sain tämän kortin joskus varmaan arvontavoiton mukana.












Sulo Heinolan "Postikorttien tarinoita" blogista olen myös käynyt katsomassa keräilykortteja.








Yksi ihana on myös Tannin "Kotipellolla"-blogi ideoineen. Siellä taitaa vielä välillä olla postauksia.





On aina haikeata kun joku kivan blogin pitäjä lopettaa, mutta onneksi tulee uusia, kun vaan löytää. Kiitokset teille kaikille blogiystäville, joiden blogeissa olen vieraillut, joidenkin jo vuosikausia. Kertokaa vinkkejä mukavista inspiroivista blogeista, jos tulee mieleen :) Minä en taida osata bloggailua lopettaa, vaan olen tainnut jäädä koukkuun. Nyt tällä hetkellä on kaikenlaisia paineita, niin kirjoittaminen helpottaa. Kyllä asiat osaavat mennä joskus solmuun, mutta ehkä kaikesta taas selvitään.






Kelan kanssa on ollut hankaluuksia ja viime yönä tuli virtsatulehdus, onneksi mulla oli apteekissa valmiina lääke. Yhden tabletin vasta olen ottanut, ja nyt jo alkaa helpottamaan vähäsen.






Tämmöisiä ihanuuksia olen saanut: Tämän kirjan ystävien kirppiksellä myymättä jääneistä tavaroista.














Ja tämä ilmaislaatikosta :), siis tuo huopatabletti.












Heippa!

Valon leikkiä

Kuvattu sunnuntaina eteisessä, kuistilla ja vintin rapussa.

Kukkivat

Kaktukset kukkivat :)













Enkelinsiipikin kukkii vielä, mutta kukat on vaan haalistuneet vaaleiksi.












Aurinko paistaa, ei näy vielä lunta. Käykääs kurkistamassa Kotimatkalla-blogissanikin, siellä ajankohtaista asiaa :) Linkki oikealla.

Hävikki- ja jämäruokaa

Torstai-iltana saimme paljon hävikkiruokaa ja eilen jaoimme sitä muillekin. Itsellekin jä ihan reippaasti. Tänään siis oli aikaa valmistaa maittava lounas hävikkiruuasta.




Tein pitsaa, johon tuli omatekoisen pohjan päälle palvikinkun viipaleista tehtyä kinkkusilppua, tomaattiviipaleita, puolikas punasipuli silputtuna, homejuustoa ja tavallista juustoraastetta, nuo kaikki saatuja. Lisänä salaattia, jossa oli kaksi salaati-mix sekoitusta (eli vihreätä ja punervaa salaattia kummassakin), omena, tomaatteja, puolikas punasipuli, fetajuustoa ja sen mausteöljyä. (Vain feta-juusto ostettua).Salaatit olivat osin nahistuneita, mutta suurin osa oli hyvää.












Salaatin "kannat" laitoin ikkunalle vesikuppeihin, niin niistä saattaa kasvaa vielä lisää salaattia.













Pitsan ja salaatin lisäksi tein samalla omenapiirakan päiväkahveille.








"Nyhjää tyhjästä"-osioon taas kuuluu tämä erään päivän lounas. Mies oli silloin muualla syömässä, niin itselleni tein vain tällaisen "pikaruuan" :)












Pannulla paistoin jääkaapista löytyneet kaksi keitettyä perunaa, joukkoon kanttarellipakasteen loput sekä palviliha-siivuja pieninä paloina. Ja tietysti mausteita.Lisäkkeenä porkkanaraastetta, pari minikurkkua ja fetajuustoa.




Onneksi vatsakin on nyt ollut parempana, niin ruoka on maistunut :)




Tänään saatiin yhteisvoimin miekkosen kanssa vaihdettua autoon talvirenkaat. Täällä ei vielä ole lunta tullut kuin muutama pieni hiutale eilen. Aika kylmä sää oli kyllä ulkona ja autotallissa työskennellä.

Tuulimyllyjä

Kuten moni muistaa keräilen monenlaisia kortteja, välillä enemmän ja usein vähemmän aktiivisesti. Nyt on ollut se vähemmän aktiivinen aika jo pitkään, mutta albumissa ne minua aina ilahduttaa kun niitä katselen. Minua on aina kiehtoneet tuulimyllyt, majakat, kauniit erikoiset talot...



Tänään katselin noita tuulimylly-kortteja. Niitä on kansiossa tällä hetkellä 28 kpl. Keräily alkoi näistä kahdesta kortista.jotka olin teininä saanut merimies-isältäni. Näitä oli useampiakin samaa sarjaa,mutta nämä kaksi oli jäänyt tallelle aikuiseksi saakka.






Nämä ovat Hollannista. Sehän se onkin ollut oikein tuulimyllyjen maa.





















Tämäkin on Hollannista














Tämä on ilmeisesti Isosta-Britanniasta.













Sitten suomalaisia tuulimyllyjä.







Kaskisista












Hartolasta












Uudestakaupungista













Ja lopuksi kaksi samaa tuulimyllyä Lohjan Myllylammelta.

















Tuo tuulimylly on minulle tutuin, kun joskus asuimme aika lähellä ja kävimme uimassa tuossa rannassa, missä tuulimylly sijaitsee.



Tällaista silmäniloa tänään :)

Vaiva poikineen :(

Tänään mies oli aamusta puuhommissa, ja soitti minulle, että tulisinko auttamaan häntä. No, pistin ulkovaatteet päälle ja läksin katsomaan, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli yksi pätkitty puu ja sen paloitellut pätkät pitäisi saada mäen alapuolelle kasaan.
Pätkät olivat aika pitkiä tai lyhyempiä paksumpia, ensimmäiset minäkin kannoin alas, mutta loput pyörittelin rinnettä alas. Se kumarteluko lie taas aiheuttanut mulle huimaavan olon. (Kerran aikaisemmin kun oli tullut myös juuri puiden kanssa kumartelusta huimaava/huono olo). Joten loppuvaiheessa jätinkin miehen jatkamaan loppuun ja menin itse kotiin sohvalle lepämään.
Ihmettelen vaan itsekin noita huonoja oloja, mitä milloin mistäkin tulee. Mieskin varmaan ajattelee, että eihän tuosta vaimosta ole enää mihinkään fyysiseen työhön...











Olen kyllä perjantaina menossa niskahierontaan, jonka sain lahjaksi. Toivottavasti siitä olisi apua niskajumiin. Pääsen jopa kolme kertaa tutulle hierojalle, se on ylellisyyttä <3 Mutta ei nuo jumit ja niska/päänsärky vatsavaivojen lisäksi ole ainoat outoudet, sillä tässä kerran minulle sattui kaupungilla pelottava asia, joka tosin kesti vain silmänräpäyksen. Tutussa kaupungissa katselin ohimennessäni tavarataloa ja kun käänsin katseeni eteenpäin, niin yhtäkkiä kaupunki näytti hetken ihan vieraalta. Hetkeksi tuli tosi hämmentävä/pelottava olo, mutta onneksi samantien kaikki näyttikin taas tutulta. Onko kellään muulla tullut tällaista? Olisiko joku verenkierto häiriö... Eräs ystävä sanoi, että kannattaisi puhua asiasta lääkärille, mutta nyt kun olen noiden vatsavaivojen kanssa ollut lääkärin pakeilla, niin en ole viitsinyt sotkea siihen muuta. Tosin lupasin ystävälle, että puhun siitä kun lääkäri soittaa noista vatsavaivoista ja miten antibiootti on vaikuttanut vatsapöpöön. Ei päivää ettei jotain vaivaa...no on sentään joskus :)






Miettimistä aiheutti myös se, että Kela ei hyväksynyt mun lääkärintodistusta sairaslomasta, vaan vaatii lisäselvityksiä. Ja hoitava lääkäri on vain joka toinen viikko tuolla terveysasemalla, joten hänelle voi soittaa vasta maanantaina ja pyytää laittamaan lisäselvityksiä :( No, sain hoitajan kautta puhelinajan hälle maanantaiksi. Keskiviikkona viimeistään pitää toimittaa selvitys Kelaan. Joten jos lääkäri kirjoittaa sen maanantaina, niin pitää tiistaina itse hakea se tk:sta ja viedä Kelaan. Mutta katsotaan, eihän tässä muutakaan voi.






Parempaa teille <3

Satu

Olipa kerran Pekka-pupu. Hän oli kiinnostunut kasveista ja usein poikkesi Kasvitieteelliseen puutarhaan. Kuljeskeli siellä yksinään ja ajatteli: "Olisipa minullakin kaveri, jonka kanssa saisin täällä kuljeskella ja jutella kasveista".


Kuinka ollakkaan pari päivää myöhemmin Pekka-pupu tapasikin suurikorvaisen pupu-neidon nimeltä Pirre. "Voi miten nätti mekko hänellä on ja miten suuret korvat" ihasteli Pekka, "hän varmaan kuuntelisi mielellään mitä minä tiedän kasveista".
Tuumasta toimeen. Pekka pyysi pupu-neitoa kanssaan katsomaan kasveja. Pirre suostui mielellään, sillä hän oli hieman hävennyt suuria korviaan ja ajatellut, että mahtaisiko kukaan poika-pupu olla hänestä kiinnostunut koskaan.
Niinpä pupu-toverukset lähtivät yhdessä katselemaan kasveja ja Pekka kertoi kaiken mitä tiesi niistä...ja ehkä siitä syntyi myöhemmin enemmänkin... Sen pituinen se.












(J.k. Tuo tarina piti kehittää, kun vahingossa täytin tyttöpupun korvat pumpulilla, vaikka ne olisi pitänyt jättää täyttämättä :( Nyt "hän" joutuu kärsimään liian suurista korvistaan...)

Luettua

Viimeksi olen lukenut kirjan Apteekki. Kirja on ihan uusi Leila Tuuren kirja vuodelta 2018. Sen on julkaissut SUNKIRJA. Kirja on aika paksu, siinä on 381 sivua. Se kertoo naisen asemasta 1900-luvun alkupuolella.













Kirjan tapahtumat alkavat ennen kansalaissotaa ja kertovat seuraavista vuosista.






Kirjan takana lukee:



"Helpompi oli Suomen itsenäistyä kuin Synnöve Ruusvirran löytää oma tiensä. Perheen miehen vastustivat hänen lukioon ja yliopistoon hakeutumistaan, eivätkä hänen haaveensa saaneet tukea äidiltäkään. Ei ollut puhettakaan, että Synnöve olisi voinut jäädä työskentelemään isänsä apteekkiin, naimisiin hänen oli mentävä, kuten tapa oli. Sisällissota kuitenkin muutti olosuhteita monellakin tavoin niin, että Synnöve uskalsi lopulta uhmata isänsä tahtoa."





Kuinka ollakkaan olen sattunut lainaamaan kirjastosta viimeisen vuoden aikana useampiakin kansalaissodan ajasta kertovia kirjoja.
Ja muutenkin tykkään lukea enemmän vanhoista ajoista kuin nykyisistä. Jos sinäkin tykkäät, niin voin suositella :)

Keittiössä

Eilen olin päättänyt jatkaa siivousta yläkertaan, kunhan ensin pyyhin alakerran pölyt...vaan en sinne asti päässyt. Olohuoneesta siirryin keittiöön, ja kun siellä pölyjä pyyhin, niin tietysti huomasin kuinka hyllyllä, lieden lähellä, olevat lasipurkit olivat ihan rasvaisessa pölyssä, hyllystä puhumattakaan. Niinpä rupesin niitä puhdistamaan ja yläkertaan meno jäi toiseksi kerraksi. Mutta nyt on kiva kun purkit ja hyllyt ovat puhtaat :)


















Pilvisen hämärä päivä vain oli, niin kuvatkaan ei ole täysin kirkkaita.



















Hyvää viikonloppua kaikille <3












Hei-hei!

Pupuilua

Kolme pehmoeläin ohjeita sisältävää kirjaa olen aiemmin lainannut kirjastosta. Ja nyt on harjoiteltu pupuilua :)






Tämä pupu punaisessa (yö)puvussaan valmistui jo aikaisemmin, mutta vasta eilen ompelin pyjaman puseroon napit. (Voihan tuota tietysti pitää päivä-asunakin).















Eräällä omalla vanhalla kaavalla yritin eilen tehdä tämän "unipupun" eli pehmeän unikaverin, ei täysin onnistunut. Ohjetta ei enää ollut, kaava vain. Ja kasvot on vielä ompelematta. Harjoitusta vaatisi vielä tuokin.












Tänään olikin ohjelmassa siivousta alakerrassa, koitan huomenna jatkaa pölyjen pyyhkimisellä ja yläkerran siivouksella. Tänään satoi vettä osan päivästä, aamusta ja illemmalla on ollut selkeää.
Hoitokoira lähti eilen ja nyt on kissatkin palanneet suurinpiirtein entiseen rutiiniin.





Eilen illalla oli myös Laulusiskojen harkat. Opetellaan muutamaa uutta laulua, ehkä kylätalon joulujuhlassa lauletaan sekä muuten ensi vuoden puolella voitaisiin laulaa seurakunnassakin. Mutta nyt toivottelen hyvää illan jatkoa!

Kaikenlaista

Äsken lähdettiin Elmon ja hoitokoiran kanssa ulos kävelylle, mies mukana myös. Käveltiin erään naapurin ohi, niin siellä oli talon rouva pihalla, hänelle oli tullut 5 syyslomalaista lasta lomalle, ja hänellä on myös kaksi koiraa. Kuinka ollakkaan kaikki lapset ja toinen koirista läksivät meidän kanssa lenkille...meitä oli siis mahtava joukko: kaksi aikuista, viisi lasta/nuorta ja kolme koiraa :D Talon emäntä jäi valmistamaan lapsille ruokaa.
Eli lapsi ja eläin teemalla edelleen mennään.















Muuten oli kaupunkipäivä, erinäisiä asioita tuli hoidettua ja Evästä päivään-ruokailussa kävimme hartaudessa ja ruokailussa. Joulunlapsi pakettiinkin käytiin jotain ostamassa. Pikkuhiljaa sitä täytämme.
Vatsaan sain antibiootti-kuurin, kun siellä on joku "pöpö", ja lisää sairaslomaa, lääkäri itse ehdotti.















Huomen illalla onkin sitten pitkästä aikaa mulla naisten lauluharkat, ensin en itse vatsavaivojen takia päässyt, ja seuraavalla kerralla se peruuntui vetäjän esteen takia. Eli puolitoista kuukautta on vierähtänyt, kun itse viimeksi olin siellä.(Kun se on joka toinen viikko.) Ihan kiva huomenna mennä, jos ei esteitä tule :)














Olen lainannut ompelukirjoja kirjastosta, ja yrittänyt harjoitella pehmolelujen tekemistä uusien kaavojen mukaan, mutta vaikeata se on. Saa nähdä mahtaako harjoitus tehdä mestaria tässä asiassa...hmm. Tämän postauksen kuvat on arkistosta, joskus aiemmin tehtyjä pehmoja, pitäisikö pysyä näissä vanhoissa, jos uudet ohjeet tuntuvat liian vaikeilta...





Eipä tässä tämän kummempaa, saunaa lämmitellään. Mukavaa iltaa teille!

Lapsia ja eläimiä... niitä on elämässä riittänyt :)

Tuosta mitä viimeksi kirjoitin, että mieluummin hoidan nykyisin eläimiä kuin lapsia...kai olen niin paljon elämässäni lapsia hoitanut, että en enää oikein jaksa. Nuorena 17-vuotiaana aloitin lastenhoito"urani" ,hoidin kahta lasta, toinen oli vauva ja toinen 3-vuotias. Seuraava lastenhoito-paikka oli kolmelapsisessa perheessä, nuorin lapsista oli kehitysvammainen pikkuinen tyttö.




Sitten aloinkin jo odottamaan omaa ensimmäistäni...vuosien kuluessa syntyi yhteensä viisi lasta, joiden lisäksi hoidin alussa kotiapulaisena (oma lapsi mukana), ja myöhemmin yksityisenä perhepäivähoitajana lukuisia lapsia. Lapsenlapsiakin hoidin hetken aikaa ihan "työkseni". Viimeisenä sitten olivat päiväkoti-sijaisuudet, joiden kanssa meinasi sitten mennä viimeinenkin mielenterveys. Nyt on välillä ollut tuttavan lapsi hoidossa, sen jaksaa, kun se on vain silloin tällöin.




Kaikenlaista muutakin työtä on tietysti tullut elämässä tehtyä, oltua kotiäitinä, ompelijana, kirppismyyjänä ym. "Monena mies eläessään" sanoo vanha sananparsi...ja näköjään nainenkin :)




Tuo oli puolustuspuhe, en siis kuitenkaan ole muuttunut miksikään lasten vihaajaksi :)



- - -




Kävin pienellä lenkillä, tuo meidän ohi menevä pikkutie on väliltä niin huonossa kunnossa, savinen, märkä, liukas mäki, niin siinä piti kääntyä takaisin, kun oli vain pikkukengät jalassa. Yhdestä kohtaa tie oli näin lehtien peitossa. Sai kulkea kuin keltaisella matolla.










- - -



Olen "hillonnut" eteiskomeroon rikkinäisiä muovikasseja ja sekä wc- ja talouspaperi-pusseja, tässä parina päivänä leikkelin niitä matonkuteiksi ja niistä valmistui virkkaamalla tällainen kynnysmatto, ihan kivasti värikäs :)Ei mennyt nekään hukkaan.










Muutaman tunnin päästä tulee se pikkukoira hoitoon, kissat tuossa vielä tyynen rauhallisina ovat, mutta kyllä täytyy pistää kissat yläkertaan tai ulos, ennenkuin koiruli tulee. Vaikka se on tuttu koira, eivät ole vielä sopeutuneet toisiinsa. Ehkä joskus, tai sitten ei... Mutta katsellaan!

Koiramaista elämää

Tänään olimme "koiravahtina" kahdelle isolle koiralle, heidän kotonaan, samalla harjoittelemassa sitä,kun myöhemmin menemme pitemmäksi aikaa niitä hoitamaan. Huomenna sitten tulee tuttujen pikkuinen koira hoitoon meille kotiin kolmeksi päiväksi.




Eläimethän on ihania, mieluummin niitä hoidan nykyisin kuin lapsia :) Vaikka lapsetkin on ihania, mutta vaivalloisempia kuitenkin :) Lämmin syksyinen sää oli tänään ja ulkonakin viihdyimme koirien kanssa. Oma Elmo oli kotona sen aikaa, kun ei (vielä ainakaan) tunne niitä koiria.




Eilen olin Elmon kanssa kävelemässä ja huomasin eräässä pensaassa näin isot silmut keltaisenruskeiden kuivien lehtien välissä. Otin kuihtuneet lehdet pois ja laitoin oksia veteen, katsoakseni mitä niistä tulee....lehtiä vai pajunkissoja :)











Nyt väsyttää, täytyy mennä kahville, joka jo odottaa termoksessa. Leppoisaa lauantaita!

Heikkona pitsiin...

...ilmeisesti, kun niin paljon pitsiliinoja ja pitsiverhoja on minulle kertynyt.



Mutta mikä nyt harmittaa, on se, että en löytänyt äidin tekemää enkä omaa nuorena tekemääni pitsiliinaa mistään...olenkohan tosiaan pistänyt ne kiertoon, vaikka nehän juuri olisi pitänyt säilyttää! Nämä mun liinat on saatuja tai kirppikseltä/kierrätyksestä.





Se äidin tekemä pitsiliina olisi ollut tälläinen, mutta keltainenja vähän isompi.Oman tekemäni liinan malli oli nimeltään muistaakseni "ananas" ja väri tummemman vihreä.





















































Muutaman pitsiliinan olen myös laittanut sohvatyynyn päällisten koristeeksi, niinkuin nämä:












Muistin, että mulla vielä joku aika sitten oli se oma virkkaamani vihreän liinan ikivanha ohje ja kuva, ajattelin laittaa sen tähän, mutta ei sitäkään enää ollut käsityö kansiossa. Mutta pari tällaista vanhaa kuvaa oli:




















Tämän alemman olen joskus myös tehnyt, vaan ei sitäkään taida enää olla.





Tällaista kuva satoa tänään.