Keittiössä

Pienissä tiloissa varsinkin (ja hamsterilla :) on joka paikka täynnä tavaraa. Tänä aamuna putsasin pitkästä aikaa tiskipöydän ihan tyhjäksi ja pesin tiskipöydän kunnolla. Ajatella jos se näyttäisi aina tältä....












....mutta mitäs näille tavaroille, jotka tiskipöydältä myös "löytyivät"... Tiskikone oli jo pantu päälle ja tuo yksi kattila pesty käsin, kun ei mahtunut koneeseen.













Purkissa on tiskiaine-tabletit konetta varten, suihkupullossa vedellä laimennettua fairia yleispesuaineeksi, kukkien kastelukannu, miehen juomapullo, purkinavaajia, korkkeja, patteri (ei mitään tietoa uusi vaiko vanha), keltaisessa korissa silmäniloa: vanhat pannunalustat jne.






No sainpa ne mitä minnekkin, ja nyt näyttää hetken siistiltä, edes yhdessä paikassa :) Tai kahdessa.




















Tänä aamuna oli -28 astetta, ja autokaan ei lähtenyt käyntiin, mies soitti kylällä asuvalle tuttavalle joka tuli auton kanssa vetämään meidän auton käyntiin. Ja mies pääsi "leipäkeikalle" eli ensin kaupunkiin ja sieltä menevät kaverin kanssa hakemaan pakettiautolla leipää soppakirkkoon ja leivänjakeluun, tuoretta leipää saavat Vantaalta, eli mies on siellä apumiehenä kantamassa leipäkoreja.






Meikäläiselle riitti kun kävin raivaamassa auton "latausjohdot" ulkoa ja eteisessä, jossa sielläkin oli -12 astetta :( (Siis huom. sisäeteisessä eikä kuistilla). Syynsä on kyllä siinäkin kun mies jättää usein kuistin ja eteisen välioven auki. Vaan omatpa on ulkovaattensa eteisessä, mullahan on ulkovaatteet keittiön komerossa. Nyt on ulkona laskenut pakkanen sentään noin -20:n.





Aurinko paistaa komeasti ja postiauto näytti jättävän jotain laatikkoon...toivottavasti ei kuitenkaan lisää laskuja, niitä on tuossa jo vino pino odottamassa maksua. Mukavaa päivää teille pakkasesta huolimatta!





Ps. Ei tullut laskuja, vaan tuli mukavaa postia :) Arpajaisvoitto (Enkelikalenteri) Mummo ja koira-blogista + kortti, kiitos <3. Sekä tyttären viime keväänä synttärilahjaksi tilaama Talo ja Koti-lehti <3

Muistelua...

Olen varmaan täälläkin "valittanut" nenääni, joka ei kestä pakkasta, kun on nuorena paleltunut. Siksi en tänäänkään lähtenyt miehen mukaan kaupunkiin.(Se tulee aina kylmällä punaiseksi kuin pahimmalla juopolla konsanaan :) Sen sijaan kaivoin esille vanhan päiväkirjan vuosilta 1975- 76.











Päiväkirjassa kerrotaan nenän paleltumisen historiaa, olin silloin 18-vuotias.













Näin Sesse kirjoitti 18.1.-76




" Ulkona on kaunis ilma. Taivas on sininen ja aurinko paistaa ja puut on kauniisti lumiset. Mutta nyt viimeaikoina on ollut hirveet pakkaset. 28 ja 29 ja tollai. Mullakin paleltu nenä tässä viime torstaina, kun mä kävelin aamulla Karhumäkeen sen 2 km, ja sit busa oli myöhässä, mä sain venaa sitä melkein puoli tuntia siel pysäkillä, ja sit oli Matinkartanon pysäkiltä kauhee kiire Ojateen. Kyl siitäkin on varmaan matkaa jotain puoli km. Silti (vaik me mentiin kovaa) me myöhästyttiin Väiskin kans jotain 10 min. Ja mulla siis paleltu nenä. Onneks ei pahasti. Ei se enää oo ees kipee."






En mä itse sitä olis edes huomannut heti, jollei joku siellä töissä olis sanonut, että onko sun nenä paleltunut, kun se on ihan valkoinen... Tosiaan, olin silloin töissä Ojate Oy:llä, ystäväni Minttuliini oli myös siellä. Rakennus oli vanha Herrakunnan koulu. Siellä sitä käsin ladottiin ja juotettiin piirilevyjä...se oli ihan mukavaa hommaa. Ei siihen aikaan ollut niin pakkotahtista työkään. Siellä olikin enimmäkseen nuoria naisia työssä.













Nyt se tietääkseni on Herrakunnan kylätalo. (Kuva netistä).





Noita kun kirjoittelin, niin huomasin, etten olisi ilman päiväkirjaa edes muistanut esim. noiden pysäkkien nimiä...tai että niillä ylipäänsä oli jotkut nimet :) Tai että Väiski oli myös siellä töissä... muistaakseni oli sellainen tummatukkainen kaveri. On ne nuo päiväkirjat hyviä olemassa, jos jaksais niitä lukea, niin varmaan palautuisi paljon muistoja mieleen :)

Maalla pyryttää...

Pyrykuvia tältä päivältä:


































Pyryä...ja sitten pakkasta ja tuulta tulossa...koska tulee kevät? Sitä odotellessa...

Ideoita kaivataan

Nyt saa antaa ideoita, mitä voisi tehdä langanlopuista...mulla on sitten vielä erikseen parsimalangoiksi jätetyt kerän loput. Mutta en nyt haluaisi parsimalankojakaan mahdottomasta säästää.




Olen virkannut tarpeeksi kaikenlaisia kukkia, sydämiä, ruutuja ym... jotain muuta pitäisi keksiä.











Pannulappuja voisi tietysti tehdä, sellaisista värikkäitä kaksinkertaisia, jämälangoista tehtyjä, olen joskus tehnytkin...





Mutta ideoita saa kommentoida <3

Lukemiani kirjoja

Olen äskettäin lukenut kaksi kirjaa, joissa on jotakin samaa...ainakin minusta tuntui siltä.




Ensimmäinen on Anna Kortelaisen kirjoittama "Siemen."












Kirjan takakannesta: "Helsinkiläinen Nina on asettunut asumaan Viipuriin ja kiintynyt sen vetoisiin asuntoihin ja kuoppaisiin katuihin. Hän on sukututkija ja ottanut tehtäväkseen selvittää jatkosodan kaoottisessa vetäytymisvaiheessa kadonneen upseerin kohtalon."





Kirjassa on vuoronperään Ninan "nykyistä" elämää Viipurissa ja takautumina kadonneen majurin elämää .





"On kesä-42. Majuri Luikka on saanut siirron Viipuriin, missä hänen tehtävänään on vastata Kannaksella taistelevien joukkojen muonahuollosta. Vapaahetkinään Luikka kulkee ympäri raunioitununutta lapsuudenkaupunkiaan ja kerää talteen joutomaille nousseita vieraita kasveja, sodanseuralaisa ja venäläissuosijoita, jotka itävät puna-armeijan jalanjäljissä."






"Näiden kahden kulkijan tarinat lomittuvat vaivihkaisella tavalla. Siemen on haikean kaunis kertomus myyttisestä kaupungista ja sen ihmisistä, joista monet eivät ole valinneet Viipuria vaan Viipuri on valinnut heidät."




Kirjan on kustantanut Tammi.








Toinen kirja on Marjut Helmisen Appelsiinilehto. Siinä taas lomittuvat suomalaisen erikoissairaanhoitajan ja Suomeen muuttaneen pakolaismiehen tarinat.













"Suomalainen erikoissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen,kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen pitkäaikainen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Kirjassa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa 2008 mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan silloin vielä tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.




Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla, ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä yhä pahemmin. Kun kipuläkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.





Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä.




Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuden tuntoihin, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisen kyvystä selviytyä, antaa anteeksi - ja joskus jopa parantua."




Kirjan on kustantanut Minerva.




Terveisin lukutoukka Sesse :)

Ikkunan takaa, ja pikku tuunaus...

Eilen seurasimme Rasmuksen kanssa Hipsun touhuiluja ulkona, mikä sikälikin oli harvinaista näin talvella ja kylmällä, että Hipsu meni ulos...yleensä se on Rasmus joka siellä enemmän käy.





Ikkunasta katselimme....




























Tänään olen taas lämmittänyt uuneja, sekä alas että ylös laitoin pönttiksiin tulet. Mies olikin tuonut kellarin puuvarastoon täydennystä puuliiteristä.
Siinä lomassa tein taas pikku "tuunauksen", tällaisen höpsön:




Sukanvarsista tällaiset ranteenlämmittimet. Nuo olivat viikonpäiväsukista Sunday, joka lukee varressa. Näyttivät liikaa sukanvarsilta, niin ompelin koristeeksi mustaa, tytöltä saatua, joustavaa pitsiä.












Nyt lähden ruuanlaittoon, heippa!

Pakkasta ja sen vastustusta...

Tänä aamuna noin -28 astetta! Nyt on sisälläkin kerrospukeutuminen arvossaan. Eilen jo oli hame-asussa niin viileä, että piti laittaa sukkahousujen päälle legginssit ja pitkät villasäärystimet ja villasukkien päälle paksut neuletossut.

Tänään laitoin jo suosiolla housuasun: pitkät kalsarit, trikoosamettihousut, topin, pitkähihaisen trikoopuseron, ohuen neulepaidan, paksun villatakin, sukat, villasukat, paksut neuletossut, ranteenlämmittimet... uunissa on tuli ja aamulla oli keittiössä lampöpuhallin.















Tänä iltana on Kylätalon Ilosanoman ilta. Ja miehellä oli taas kaupunkiin meno. Tämä on meidän auton käyntiin lähdön pelastus. On ollut tosi hyvä apu, näillä pakkasilla.




















Eilen tein "sytytyslastuja" kananmunakenno-suikaleista ja steariinista. Rumia, mutta ehkä hyödyllisiä, nämäkin.





Uunit on paras ja hyödyllisin asia :)
















Pysykäähän lämpiminä!

Pikku tuunausta

Sain pyhänä tytöltäni entisensä harmaan Elloksen villapaidan. Harmaa ei kuulu mun lempiväreihin, eikä varsinkaan nyt kun tukkakin on alkanut harmaantua. Muutenhan täällä viileässä on villapaidat ihan tarpeen. Niinpä jotain piristystä piti paitaan keksiä.




Ompelin hihansuihin punaista joustavaa pitsiä sekä kaula-aukkoon pitsikankaasta joskus leikkaamani punaiset kukat.





















Lisäksi voisi vaikka sitaista punaisenkirjavan huivin kaulaan :)













Yksi harmaa on josta tykkään, se on Rasmus, joka istuu nyt sylissäni ja kehrää <3

Talvikelit

Tänä aamuna taisi olla -24 astetta. Ihmeesti vaan auto lähti käyntiin lisävirralla. Kaupungissa käytiin. Minä kävin tapani mukaan kirjastossa ja nyt lainasin vain kolme sisustuskirjaa ideoita varten. Kirppis olikin kiinni, lappu oli ovella, että aukeaa vasta myöhemmin. Diakoniaruokailussa käytiin herkuttelemassa: Riisiä, Kanakastiketta (jossa oli myös hillosipuleita ja herkkusieniä) sekä juuressalaattia + leipää. Päälle kahvit ja pikkuleipä.






















Aurinko on paistanut koko päivän ja nyt lämpökin on noussut ulkona noin -5:n. Kaunis päivä. Kannattaisi mennä varmaan mennä lenkille, eikä istua sisällä :) Tosin eilen käytiin jakamassa lehtiä kävellen,noin parisataa lehteä, se oli aika hyvä lenkki.
Uuneihin laitoin tulet aiemmin, tarpeen oli kun sisällä oli joku 14 astetta, kun tultiin...kun öljylämmitys on pienellä.
Eteisessä on näillä keleillä pari astetta pakkasta, kun se on kylmää tilaa. Siellä on hyvä säilyttää ruokia. Eivät ole kuitenkaan jäätyneet.
Kuistilla ikkunoita koristavat jääkukat.



























Mies sanoikin, että eikö mennä kävelylle urheilun (tv:stä) jälkeen. Mennään vaan. Kaunista päivää teillekin <3

Tuttuja vieraita :)

Mukavaksihan se eilinen päivä kääntyi, kaksi tyttäristä tuli käymään ja vanhemman tytön tyttö myös :) Olivat samalla käyneet Kasvihuoneilmiössä,ja toivat sieltä kahviosta vasta paistettuja munkkirinkilöitä kahville, nam! Tässä vanha kuva Kasvihuoneilmiön kahviosta.














Myös "Kanikonttorin" Hannua ja Kerttua olivat käyneet katsomassa. Tämäkin kuva mun arkistosta.
















Tytöntyttö oli saanut sieltä sellaisen muovisen jousipyssyn nuolineen ja harjoitteli sillä ampumista uunin kylkeen. Hän oli oppinut lukemaan. On siis kuusi vuotias.
Hänen äidiltään sain lomamatka tuliaisenä silkkihuivin ja muuten pari vaatetta, hänen entisiä.
Oli se kiva nähdä taas tyttösiä <3






Tänä aamuna oli pakkasta -18, huh! Mies pelkäsi,lähteekö auto käyntiin. Antoi sille varmuudeksi apuvirtaa laturista, niin lähti :) Hänellä kun oli kaupunkiin hammasläkärille meno proteesitarkastukseen. Meidän auto kun on vaan tuossa pihalla kylmässä. Oli kyllä pari tuntia kerinnyt olla "seinässäkin"...
En kyllä tykkää näin kovista pakkasista. Onneksi päivällä jo aurinko lämmittää. Nytkin taivas on sininen ja aurinko paistaa.






Kylätalo-laput tuossa tulostin valmiiksi, viedään ne tänään ilmoitustauluille, kun torstaina on taas kylätalolla Ilosanoman ilta. Eipä tässä muuta.

Päivän kuvat

Jaahas, toinen päivä "Vivamo-leskenä", niinkuin ystävä sanoo, kun hänenkin mies on Vivamo-harkoissa :) Enpä kyllä paljoa ole saanut aikaan, vakka etukäteen ajattelen, että sitten teen tuon ja tuon, kun saan rauhassa "rymisteerata".
Vähän paikkoja järjestellyt noin yleisesti ja askartelukaapista sain vähennettyä ihan roskiin menevää tavaraa.






Päivän asu (kaikki kierrätettyä)















Päivän ruoka













Päivän lenkki





Tänään ei ollut lainkaan eilisen veroinen sää. Pilvistä, pakkasta viitisen astetta ja tiellä kylmä viima. Niin menimmekin Elmon kanssa metsän suojiin. Tieltä lähti jonkun jalanjäljistä tullut "polku" alas joen rantaan ja metsään, niin että ei tarvinnut umpihangessa kahlata. Lunta nimittäin on.













En tiedä missä vika, kun känny otti sumeita kuvia ulkona, näyttää yhtä sumealta kuin mun aivot joskus. Tosi sumeita kuvia tuli, en tiedä oliko muka liian hämärää...kun sisäkuvat olivat sentään parempia.
Loput kuvat sitten meidän omasta jokirannasta ja grillipaikalta... talviselta näyttää ja osa joen yli kaatuneista puista odottaa kevään parempia kelejä, jolloin mies kavereineen meinaa ne katkoa ja pätkiä.



















Ja taas kännykästä loppui akku lenkin päätteksi.

Kohti kevättä ja keittiötä...

Ulkona oli niin kevättalvinen ilma kun läksin Elmon kanssa lenkille. Heti pihalle astuttuani talitintti lauloi kysyvästi ti-ty...uskaltaisiko jo laulaa titityytä :)
Aurinko paistoi ja hanki kimalteli niin kuin joku olisi peittänyt sen miljoonilla timanteilla. Vaan tietenkin mulla oli taskussa olevasta kännykästä loppunut akku :( Joten ei saanut kuvia lenkiltä. Syynä akun loppumiseen oli ehkä se, kun ystävä oli soittanut ja oltiin varmaan tunti puhuttu puhelimessa... Kun molemmat oltiin yksin kotona.
Toisaalta tuossa kännyssä on muutenkin alkanut mennä nopeasti akku, kai se on uuden akun osto kohta edessä.





Kotiin tultua kännykkä lataukseen ja digikamera esiin, ja hyvä olikin että sen otin, ettei ihan unohdu miten sillä kuvataan. Kuvasin keittiötä, kun pikkuisen keväämmäksi koitin sen ilmettä saada tässä pari päivää sitten. Laitoin ne sinikukkaiset ompelemani verhot keittiöön. Ja punavalkoisen vahakankaan tilalle äidin vanhat muovitabletit. Olivat aikoinaan äidin mökillä. Niitä piti olla neljä, mutta vain kolme löytyi, niin laitoin vain miehen ja mun paikalle ne ja ylimääräisen tabletin vedenkeittimen ja leivänpaahtimen alle.






















Muuten kaikki on aika samanlaista, paitsi vähän kevätvärejä yritin jo ujuttaa joukkoon.






















Yläkaapin päällä on samat vanhat kahvipannut ja mukit.




























Ja ikkunan päällä tarjottimet.














Minä vaan tykkään kaikesta kauniista ja aika värikkäästä.

Lisäys vaatepostaukseen :)

Metsäntyttö sanoi, että olisi ollut kiva nähdä asukuva päällä, tuosta eilisestä asusta...niinpä päätin pukea sen päälleni ja kuvata sen:) Ja koska mulla oli känny latautumassa, niin otinkin digikameralla nämä kuvat.



























Mekon yläosa on tällainen.













Minusta tuo mekko on hieman liian lyhyt, siksi kaipaan sen kanssa legginssit ja saapikkaat, sukkahousut tuntuisivat liian köykäisiltä. Varsinkin kun on tällainen kuusikymppinen täti-ihminen :)