Hyvää uutta vuotta !

"Vuosi vanha vaipuu hautaan, riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen, kiitokseen.
Oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama."




Muistelin tuon olleen koulu-aikaisessa virsikirjassa, mutta en enää ainakaan uudemmasta virsikirjasta sitä löytänyt. Enkä löytänyt sitä koulu-virsikirjaanikaan, vaikka kyllä se jossain tallessa on.
Tuo säe on mieleeni jäänyt, kun nuorena tyttönä kirjoitin sen päiväkirjaani uutena vuotena.














Kuvat eiliseltä lenkiltä. Silloin paistoi sen verran aurinko, että sain nuo kuvat. Tänään oltiin miehen ja Elmon kanssa myös lenkillä. Nyt ei Elmoa enää uskalla yksin päästää ulos, jos sattuu paukahtelemaan ulkona. Sehän yhtenä vuonna karkasi, kun oli paukahtanut ilotulite jo päivällä.
Illalla se raukka varmaan taas pelkää :(












Yöllä oli pikkuisen satanut lunta lisää. Sitä on sen verran maassa, että on valkoista. Paitsi viljapellolla, jossa pitkä sänki törröttää ruskeana.
Toivottelen teille kaikille hyvää ja siunattua uutta vuotta <3 Myös Kotimatkalla-blogissani uutta tekstiä vuoden vaihteeksi!

Perjantain kevennys :)

Tänään olin yksin kotona. Menin käymään eteisessä ja kuulin miehen äänen sanovan jotain. Ihmettelin, että onko joku/jotkut oven takana ja menin katsomaan, ei ketään näkynyt.
No, ajattelin, että joko alan kuulla harhoja...kun ei enää mitään kuulunut. Olin laittanut ruuan ja leiponut banaanikakun uuniin. Söin ja jätin ruuat uunin lämpimään odottamaan miestäni.




Syotyäni menin olohuoneeseen parsimaan sukkia, kun yht äkkiä kuului miehen ääni: "Käänny oikealle!" Silloin tajusin asian, ja riensin katsomaan vanhaa navigaattoria, joka oli keittiössä. Se oli tietysti isännältä jäänyt päälle, kun hän oli sitä käyttänyt, kun he olivat joulukasseja jakaneet.
Hän oli työntänyt sen vaan pieneen laukkuun, jossa ollaan sitä pidetty, eikä ollut sammuttanut sitä ollenkaan.
Aika ihme kuitenkin, että kuinka se oli koko joulun ollut hiljaa, ja nyt yht äkkiä alkoi juttelemaan :D Ehkä se oli tajunnut antaa meille joulu-rauhan.





Mukavaa perjantaita!

Höpinää kerrakseen :)

Kuvituksena vanhoja kuvia.







Huomasittekos, että taas olin mennyt sekaisin päivistä, kun eilisen postauksen otsikko oli Torstain ajatuksia....no nyt viimeistään huomasitte :D Paitsi, että korjasin mokani ja laitoin otsikoksi Keskiviikon mietteitä.
Mutta muuten tuli tuosta "Päivistä sekaisin" mieleen ihan kiva juttu: Kun miehen kanssa oltiin alettu seurustella hän oli töissä vanhusten hoivakodilla. Kerran mulle tuli häneltä viesti, että: Joku mummo sanoi, että hän on päivistä sekaisin, niin hänelle tuli ajatus, että hän on Seijasta (sekaisin) :D

Alussa tuli muutenkin niin ihania viestejä hältä, että kun sitten vaihdoin puhelinta (sellaista vanhaa Nokialaista), niin kirjoitin paperille ylös ne viestit, se paperi on vieläkin tallessa jossain :) Ja me molemmat kirjoitimme toisillemme runonkin...voi tuota rakastumisen aikaa... Ne runotkin on tallella.

Ensi vuonna, jos Luoja suo, tulee 17 vuotta naimisissa.

















Mutta nyt palataan taas tähän hetkeen. Jouluruuista laitoin taas ruokaa, lihakeittoa. Siihen tuli perunaa, kukkakaalia, keittojuures-pussi, lihaliemi- ja kasvisliemikuutiot sekä kalkkunan loput ja kinkkua.
Hyvää oli, sen seuraksi söin näkkäriä, jonka päällä oli avokado-sosetta ja mausteita.
Tosi väsynyt olen tänään ollut, illalla vaan pyörin sängyssä, enkä saanut unta. Kunnes muistin, että ennenkin on auttanut se, kun lopetan omien asioiden miettimisen ja rupean mielessäni vaikka sisustamaan jotain huonetta tai jopa kokonaista taloa...siihen yleensä nukahdan :)
Nyt rupesin ensin kuvittelemaan, että mulla olis vinttikammarissa korjaus-ompelimo... miksiköhän...kun olen ollut korjaus-ompelimossa töissä ja se oli stressaavaa mulle, kun joutui toisten hienojakin vaatteita korjaamaan ja verhoja ompelemaan, joista aina pelkäsin, että jos olen mitannut pituudet väärin. Vaikka siellä oli ohjaajakin.
No, jokatapauksessa kuvitelmissani sain huoneen sisustettua. Jonka jälkeen olin yhäkin hereillä, niin sitten kuvittelin, että mulla olisi vinttikammarissa kesä-kirppari, jossa möisin "aarteitani". Niinkuin muka raaskisin niistä luopua... Sen sisustamiseen vihdoinkin nukahdin.


















Aamulla heräsin siihen kun kännykkä piippasi pari kertaa ja ajattelin mahtoiko tulla viestejä, ja keneltä. Yritin nukkua vielä, vaan ei se enää onnistunut. Loppujen lopuksi känny oli varoittanut vaan akun loppumisesta.
Aamutouhujen jälkeen väsytti niin, että menin pikkuhuoneen laverille peiton alle lepäämään. En oikein tiedä nukahdinko vai en, mutta äkkiä oli tunti siinä mennyt.


















Vajaan parin tunnin päästä on tapaaminen erään Roskalava-ryhmäläisen kanssa, kun toimin välikätenä hänen ja yhden meidän seurakuntalaisen välillä. Huomen illallahan onkin taas seurakunnan tilaisuus, niin silloin voin toimittaa hälle tuotteet.
Mutta nyt lähden kahvin keittoon, johan tässä tekstiä taas tulikin. Heippa!

Keskiviikon mietteitä

Tänä aamuna läksimme käymään kahvilla. Sieltä tullessa tuli mieleen, että mennään jakamaan autossa odottanut nippu hengellisiä lehtiä. Se oli jäänyt edelliseltä "jako-keikalta", ja päätimme mennä jakamaan sen vähän kauempana olevaan "kylään", jossa ei olla vähään aikaan käyty.
Niinpä ajelimme sinne, Elmo takapenkillä. Ensin jalkauduimme eräälle tielle, jossa tiesimme olevan rivitaloja. Tietä ei ollut hiekoitettu ja se oli melkein jäätä ja vettä. Alussa sitä vettä tuli vielä pilviseltä taivaaltakin.
Minullakaan ei ollut nyt nastakenkiä, kun olimme vaan alunperin kahville lähteneet, ihmeesti vaan riitti pitoa matalien mokkasaappaittenkin pohjissa, mies liukasteli vähän, mutta pysyi pystyssä kyllä.















Tuon tien jälkeen jaoimmekin loput autolla, eli minä kävin ne laittamassa laatikko-riveihin. Hyvä mieli tuli kuitenkin, että saatiin loputkin lehdet jaettua.
Kotiin tultua lämmitin jouluruokien tähteitä: laatikkojen loppuja, eilen tekemääni jauheliha-kalkkuna pitsaa, karjalanpiirakoita ja lisäksi kalkkunan loput.
Autostakin oli vielä löytynyt sinne jäänyt hedelmä pussi :)







Muutaman päivän jälkeen tämäkin vuosi loppuu, ja mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan, sitä emme vielä voi tietää... lääkärireissuja ainakin...sekä Helsingissä että lähiseudulla. Ja luultavasti sitä työkokeilua jossain välissä. Mutta aika sen näyttää. Onneksi ollaan "Isän kädessä" :)
Tuosta tulikin mieleeni, kun joskus aikoja sitten, eräs kirjeystävä lopetti usein kirjeensä sanoihin: "Isän käteen!"

Muistojen virtaan...

Viime yönä alkoi taas suvun historia pyöriä päässä. Kaipa sitä pitää kirjoittaa muistiin.








Aloitetaan vanhimmasta eli isomummostani Kaisasta, jota en ole kyllä koskaan nähnyt, muuta kuin kuvassa.


















Kaisa Sykkö oli siis äitini mummi. Hänen syntymävuottaan en tiedä, joskus 1800-luvulla kuitenkin.







Sen sijaan ukin ja mummin kohdalla liikumme jo tutummilla vesillä. Ukkini Kalle Raassina syntyi vuonna 1893. Hän meni naimisiin Kaisa Sykön tyttären Anna Sykön kanssa. Anna oli syntynyt vuonna 1897. Anna oli nuorena ollut Joensuun Pelastusarmeijassa, josta tämä kuva. Vanhempana hän oli kai Helluntalainen ja harras uskova.


















Anna oli sanonut miehelleen naimisiin mennessään, että hän ei sitten rupea tusinakaupalla tekemään lapsia, johon Kalle oli vastannut humoristisesti: "No, jätetään yhtä vaille". Ja niin kävikin, Kalle ja Anna olisivat saaneet 11 lasta, mutta loppujen lopuksi 8 jäi henkiin. He saivat viisi tyttöä ja kolme poikaa.
Vanhin syntyi vuonna 1920 ja nuorin vuonna 1936. Äitini oli heistä kolmanneksi nuorin. Hän syntyi vuonna 1930. Nyt he kaikki ovat jo edesmenneitä.









Tässä Kalle ja Anna viiden lapsensa kanssa. Joukosta puuttuu vanhin sekä neljänneksi vanhin. Äitini on kuvassa äitinsä ja Kalle-veljensä takana.



















Tässä äitini muistaakseni 14-vuotiaana. Kun itse olin nuori niin minusta äiti oli söpö tässä kuvassa :)



















Ja tässä olen jo minäkin.


















Anna-mummo myöhemmin halvaantui ja äiti oli hoitamassa häntä, kunnes meni uusiin naimisiin isäpuoleni kanssa, tästähän jo muutama postaus sitten kerroinkin.
Anna kuoli tammikuussa 1964. Äiti sai sitten sisareltaan kirjeen Karkkilaan:







"Kirjoitan sinulle, kun on asiaakin, sain Hilkalta (toinen tätini, huomautus minun) tänään kirjeen, että Äiti on nyt sitten muuttanut toivomaansa Taivaan kotiin, kovia tuskia kärsittyään vuorokauden. Loppiais aamuna klo 10 hän oli nukkunut pois. Hänet haudataan 19 päivänä tätä kuuta joten tiedät tulla hautajaisiin."....
















Muistan kun äiti kertoi mummin kuolemasta ja näin silloin yöllä painajaista. Mummi jäi sairautensa takia minulle jotenkin vieraammaksi.







Kalle-ukki kuoli sitten muutama vuosi myöhemmin. Jota surin paljon enemmän, koska olin ollut sellainen "ukin tyttö", silloin kun asuimme äidin kanssa siellä.
Eikä suru-uutiset siihen loppuneet... lokakuussa-71 kuoli enoni eli äidin vanhin veli, joka oli sota-invaliidi, oli menettänyt toisen jalkansa sodassa. Ja siinä välissä oli vielä kuollut isä-puoleni vuonna -69 muistaakseni. Hän oli vasta noin nelikymppinen, ehkä hieman alle, kuollessaan sydänkohtaukseen.









Minua on niin ruvennut sukuni historia kiinnostamaan kun ikää on tullut lisää... hyväksi avuksi on tuo äidin entinen Raassinan sukukirja, sekä äidille sukulaisiltaan tullee vanhat kirjeet. Osa niistä on varmaan hävinnyt/hävitetty, mutta osan sain äidin kuoleman jälkeen itselleni. Sekä äidin vanha valokuva-albumi, jossa on sukulaisten nuoruuskuvia ym. Eipä silti, olin kiinnostunut siitä jo nuorena ja mielelläni kuuntelin, kun äiti esimerkiksi siskojensa kanssa muisteli vanhoja aikoja. Sitä tapahtui varsinkin silloin kun olimme äidin kotimökillä kesä-lomalla, usein siellä saattoi olla useampikin sisarus yhtä aikaa käymässä. Oma muisti vaan ei enää ole paras mahdollinen, ja muistaako sitä vanhoja asioitakaan prikulleen oikein...eikös ne vähän aina värity kertojan mukaan. Mutta näin minä muistan.






Hyvää Tapaninpäivää!

Joulu-aikaa

Klikkaa kuva isommaksi























Niin ollaan jo yli joulun puolenvälin. Eilen oli porukkaa meidän pienessä tuvassamme, kirjaimellisesti. Kun juuri ja juuri mahduimme pienessä keittiössä pöydän ympärille joulukahville me kahdeksan henkeä. Kaikki viisi lastani, nuorin lapsenlapsista sekä mies ja minä. Ihanaa kun sain kaikki lapseni taas saman pöydän ääreen.
Tällaiseen pöytäliina-systeemin lopulta olin päätynyt, kun löysin tuon kirjaillun liinan kaapista.




























Pari henkeä lähti omaan kotiinsa ennen ruokailua, joten ruokapöydässä oli kuusi henkeä. Olimme saaneet tuliaisiksi kalkkunaa, savustettua kirjolohta sekä kinkkuviipaleita ym. joten joulupöydän kattaus oli moninainen. Noiden edellä mainittujen lisäksi oli tekemääni juureslaatikkoa, kaupan porkkanalaatikkoa, kananmunia, silliä, juustoa, tomaattia, joululimppua ym. Ruuat olivat laitetut puuhellalle ja sähkölieden päälle, niin pöytään mahtui syömään.






Kahvin ja aterian välillä jälkikasvu pelasi pelejä keittiön pöydän ääressä erilaisilla kokoonpanoilla. Ruuan jälkeen oli pienten lahjojen jako. Jonkun pelin jälkeen läksivät loput porukat kotiin, vanhin poikanikin lähti veljelleen samassa kyydissä. Me menimme myöhemmin vielä yömessuun lähikirkkoon. Kaunis, juhlava tilaisuus. Olikin muutama vuosi mennyt niin, ettei ole oltu yömesussa.































Tänään pyysimme naapurin joulukahville.










Tässä pikkuhuoneen seinälle koristeeksi laittamiani vanhoja kortteja.



















Ja onneksi vatsakin on ollut nyt normaali...on saanut jouluruokiakin syötyä :) Ja suklaata on tullut syötyä, kun sitä saatiin lahjaksi.

Toivotus hyvän joulun

Hyvää ja siunattua joulu-aikaa kaikille blogi-ystäville <3

Emännän töitä

Tämä ihana paperitaulu on lapsuuskodistani. Rakastin sitä ja sen tunnelmaa lapsena/nuorena...ja vieläkin :)















Tänään mentiin ensin joulun ruokaostoksille heti aamulla, niin selvittiin ilman ruuhkaa :) Ja noista yläkuvassa olevista peuroista, tuli mieleen, että kauppareissulla ihan lähellä kirkonkylän keskustaa kaksi peuraa ponkaisi tien yli meidän edestä. Onneksi ajoimme hiljaa.








Sen jälkeen mies lähti kaupunkiin diakonia-hommissa auttamaan. Minä rupesin emännän hommiin, eli ruuanlaittoon ja leivontaan. Useampi tunti siinä meni, kun piti osittain eri aikaan paistella, kun ei uuniin sovi/tai oikeaan lämpöön/tasoon.





Meillä oli ollut pakasteessa kaksi isoa rasiallista juures-sosetta (muistelin aikaisemmin, että se oli lanttusosetta ja ajattelin tehdä siitä laatikon jouluksi isoon uunivuokaan). No, vaikkei se lanttua pelkästään ollutkaan, (mikä oli toisaalta hyvä asia,kun kaikki eivät siitä pidä),niin pysyin ennekkosuunnitelmissa ja tein siitä "juures-laatikon".
Seuraavana oli teon alla kukkakaali-vuoka, se mahtui samaan aikaan juureslaatikon kanssa uuniin.
Sen jälkeen samoille lämpimille joulutortut seka pakasteesta sulatettu perunamuusi kattilaan ja uuniin lämpiämään.Sitten ei enää tarvinnutkaan, kuin makkaraa ja sitä kukkakaalivuokaa muusin kanssa ruuaksi. Itse söin...saa nähdä mitä vatsa niistä tykkää...miehelle jätin ruuat odottamaan.









Kaksi joulutorttua jätin myös meille pöytään kahvin seuraksi. Isäntä ei ole vielä tullut kotiin, ei osannut aamulla sanoa mihin aikaan he menevät niitä joulukasseja viemään. Itsekin olin kerran kolmantena tuollaisella joulukassin jako reissulla, silloin kun asuttiin vielä kaupungissa.







Saunasta oli palanut lamppu,ja kun menin sitä melko pimeässä vaihtamaan ja kiersin sitä, niin eikös koko lamppu (siis ei vain hehkulamppu) kiertynyt irti :( En ruvennut sitä siellä hämärässä tuhraamaan, kun tortutkin olivat uunissa...täytyy miehen kanssa yhdessä sitä katsoa. Toivottavasti sen saa paikalleen, tai muuten joudutaan huomen illalla kylpemään kynttilän valossa...vaikka hyvinhän se joulusaunaan sopisi. Vanhin poikakin on tulossa huomen illalla myöhään, haetaan hänet taajamasta pikavuorolta.
Ulkona alkoi pienesti pyryttämään lunta, ja vielä äsken paistoi aurinko... En siis kerinnyt aurinko-aikana ulos. Mutta ei tässä muuta...lyhtyjä pitäisi laittaa ulos ja vaihtaa patterit niihin onnettomiin led-valosarjoihin.





Ehkä vielä huomenna tapaamme :)

Kokeiluja

Vatsavaivaiset terveiset taas täältä. Luulin jo, että pääsin jo eroon tällä kertaa tästä vatsavaivasta, vaan kun ei :( Mulla oli suunniteltu siivousta täksi päiväksi, vaan ei kyllä yhtään huvittanut ajatus, kun vatsaa kouristeli.







Niinpä päätin ensin kokeilla mikä liina olisi hyvä keittiön pöydälle jouluna. Nythän meillä on muuten siinä ollut vain vahakangas, mutta jouluksi olen yleensä laittanut kangasliinan. Laittelen noita kuvia tähän väleihin, niin jos joku haluaa saa sanoa mielipiteensä :) Muuten meillä on keittiössä punaista ja valkoista.







Vihreä liina ja pinkki pienikuvioinen kaitaliina. Perus jouluista.















Ajattelin, että tää bloggaaminen on melkein pelastanut mun elämäni,kun ajattelee, että erilaisten vaikeuksienkin keskellä pitäisi vaan yksin miettiä niitä, nyt saa aina uutta ajateltavaa täältä blogi-maailmasta.








Vihreä liina, jouluaiheinen pitsiliina ja uudet tuikut
















No, liinojen kokeilun jälkeen, olin sen verran piristynyt, joten päätin imuroida alakerran vaikka väkisin ja matot ravistaa ulkona. Vatsa kyllä edelleen on kipeä. Työvoitto!








Pinkkikuvioinen liina ja tuikkuja
















Valkoinen iso pitsiliina, jonka alla on se vihreä liina.



















Tää viimeinen sinikuvioinen taitaisi sopia paremmin uudeksi vuodeksi...















Minä muuten olin koko ajan luullut, että aatto on lauantaina, miten lienen katsonut kalenteria väärin!! Kun päivätkin menee sekaisin... Eilen kun ystävä toi meille joululahjan, niin silloin se vasta selvisi kun juteltiin.





Fysioterapia-ajan sain siirrettyä, kun huomattiin miehen kanssa, että hällä on kaupungissa labra samaan aikaan, niin ei voi viedä mua tuonne naapurikylälle. Muutenkin tammikuussa on paljon kaikenlaisia lääkäri-ja hammaslääkärikäyntejä kummallakin. Kun miehellä on tekareitten teko ja lisätutkimuksia terveydestä, itsellä on se purukiskon teko ja fys.ter. Ja siitä työ-kokeilustakin pitäisi tulla tietoa tammikuussa. Saa nähdä mitä siitäkin tällä kunnolla tulee...






Kaikki selviää aikanaan. Ja nyt koitetaan keskittyä jouluun :)

Joulua kohti

Tässä seurakunnasta saamamme lahja-amaryllis :) Kirjailtu liinakin on jostain saatu.







Meillä on ison kuusen lisäksi pikkuinen kuusi, joka aikoinaan oli miehellä hänen poikamies-asunnossaan. Muistan kun kävin silloin siellä pikkuisessa pihamökissä,olisiko ollut aaton aattona. Ikkunan ulkopuolella paloi punainen Venetsia-kynttilä ja sisällä sohvapöydällä oli tuo pikkuinen kuusi värivaloineen, kuusen kupeessa oli odottamassa pari pakettia, jotka hän oli saanut. Siitä huolimatta, että mies ei ole mikään "jouluihminen", siellä pikkuisessa yhden huoneen mökissä oli tuon kuusen ansiosta jouluinen tunnelma :)





Sen jälkeen kuusi on ollut meillä "kakkoskuusena" välillä lastenhuoneessa, välillä makuuhuoneessa, tällä kertaa laitoin sen pikku-huoneeseen ja koristelin pääasiassa itse ompelemillani koristeilla. Vanhin poikani varmaan nukkuu siellä ainakin yhden yön jouluna. Poikamies hänkin :)






























Tällaisen lahjakorin saimme eilen sieltä tuttavilta. En ole vielä raaskinut avata sitä. Siellä on kaikenlaista koristetta.















Miestä pyydettiinkin taas leivänhaku-keikalle Vantaalle. Minä vielä nukuin, kun hän lähti. Illalla oli maha niin huonossa kunnossa, etten saanut nukuttuakaan, kun kouristeli mahaa, vaikka olin yhden vatsa-tabletin ottanut. Se oli luultavasti se päivällä syömämme chili con carne, jota kahtena päivänä syötiin riisin ja salaatin kanssa. Niin hyvää, mutta vatsa ei tykännyt. Se oli, pakasteessa ollutta, ystävän ruokalasta tuomaa ruokaa, niin pitihän se syödä. Edellisenä päivänäkin oli vatsavaivaa, mutta ei niin paljoa.






Loppuun kisu-misut <3 (eilen kanssani tietskalla :)











Onneksi nyt on taas vatsa kunnossa :) Kotimatkalla-blogissanikin uutta tekstiä.

Eräänä aurinkoisena päivänä...

...tuli lenkillä otettua kuvia, jotka jäivät laittamatta tänne. Laitan nyt että muistaa joskus auringonkin paistaneen joulukuussakin.























Oli lähes kevättalven näköistä.

















Tänään oli kaupunkipäivä. Diakonia-ruokailu on jo jäänyt joulutauolle, mutta kyllähän tuota kaupungilla kaikenlaista menoa kuitenkin riitti. Tulostimen värikasetin vein täytettäväksi, joku joululahja tuli ostettua, kirjastosta pari kirjaa jouluksi... tullessa poikettiin tuttavilla pikaisesti, siellä isäntä oli flunssassa...pysyttiin kaukana :) Yllätys-joululahja saatiin .
Illalla käytiin saunassa, seuraava onkin sitten "joulusauna".








Päivät vähenee...joulu lähenee...onneksi ei ole joulu-stressiä, kun ajattelin ottaa ihan leppoisasti. Emme aio edes kinkkua paistaa tänä vuonna.
Tarpeeksi stressiä aiheuttaa hallituksen päätökset ja muut asiat ...köyhät kyykkyyn politiikka. Paras kun ei niitäkään asioita ajattele.







Siitä huolimatta hyvää joulun odotusta :)

Elämän kiemuroita

Kun Metsäntyttö blogissaan "Metsäntyttö" kertoili asuinpaikoistaan, niin omatkin muistot alkoivat tulvia mieleeni. Ja se ajatus, että kun on asunut monessa paikassa, niin ei ole oikein missään kotonaan. Ja toisaalta on kuitenkin monessa paikassa ollut niin "kotonaan", että usein on kaipaus jollain tavalla niitä entisiäkin paikkoja kohtaan. Mutta kerran taivaassa saa olla niin "kotonaan", ettei tarvitse enää mitään ikävöidä eikä mitään paikkoja kaivata, jos sallitte tällaisen sivuhuomautuksen :)







Olen syntynyt Kotkassa vuonna-57, luulen että vanhempani asuivat silloin, (vai vasta myöhemminkö?), Haminassa. Mutta syntymäpaikakseni on kuitenkin joka tapauksessa merkitty Kotka. "Kotkan poikii ilman siipii" totesi mulle eräs työnantaja nuorena tyttönä.







Isä ja äiti













+ minä
















Haminassa asuessa vanhempani muuttivat erilleen, isän löydettyä uuden naisen, ja äitini läksi apulaiseksi erääseen perheeseen, minut mukanaan. On se äidin elämäkin ollut varmasti vaikeaa. Olin silloin aika pieni. Äiti kertoi, että olin kovin pidetty siellä paikassa, jossa oli emäntä ja aikamiespoika. Siellä oli myös koira Popi, joka oli kuulemma hyvä ystäväni :)
















Emäntä oli vuosia äidin kanssa kirjeenvaihdossa. Tässä ensimmäisiä kirjeitä. Hän oli kirjoittanut: "...pikku Seijaa kaipaan, kun ei ole enää pyrkimässä tädin syliin. Popikin ikävöi kaksi päivää. Senkun kävi kamarissa ja katsoi ikkunasta ulos... niin lähetän tässä näitä Seijan ja Popin kuvia, että vieläkö pikku-Seija muistaa Popia..."















Tuo kirje on kirjoitettu keväällä-59. Eli on niitä ensimmäisiä kirjeitä. Tuohon aikaan olin vasta vajaa kaksi vuotias. Nyt vasta rupesin ajattelemaan, että tosiaan olen ollut tosi pieni, kun sinne palveluspaikkaan menimme. En tiedä kauanko äiti siellä oli, kun sitten mummi (äidinäiti) halvautui ja ukki pyysi äitiä tulemaan hoitamaan äitiään. Siksi lähdimme tuolta Kouvolan läheltä Pohjois-Karjalaan äidin lapsuuskotiin. Siellä meitä asui pienessä kahden huoneen mökissä Ukki, mummi, sotainvaliidi-enoni sekä äiti ja minä. Onneksi siellä oli myös ainakin myöhemmin minulle kaveriksi kissa-emo Mirri ja sen kaksi pentua :) Ja kahdessa lähinaapurissa asui vielä silloin lapsia, joten pari-kolme leikkikaveriakin löytyi.















Äiti















Minä

















Asuimme siellä kolme vuotta, kunnes äiti meni uusiin naimisiin, ja isäpuolen saatua työpaikan Karkkilasta Högforssin tehtaalta ,muutimme Karkkilaan, Ahmoonkylään. Josta olen tehnyt aikaisemmin parikin postausta. Eli olin silloin viisi-vuotias.







Siellä asuinkin 19-vuotiaaksi, joten koen sen oikeastaan lapsuus-kotipaikakseni. Sen jälkeen elämä on kuljettanut ensin Vihdin Nummelaan, välillä paluu Karkkilaan, sen jälkeen Lohjalle, jossa tuli asuttua vuosia monessa eri paikassa. Jossain välissä poikkesimme Sysmässäkin. Myöhemmin takaisin Vihtiin pariksi vuodeksi ja Mäntyharjuun vajaaksi vuodeksi, ja sitten takaisin Lohjalle. Mutta aikuisiän kotipaikka on Lohja, johon tämä maalais-aluekin nykyisin kuuluu. Puoli vuotta kerkisimme olla Nummi-Pusulalaisia, ennenkuin tämä liitettiin Lohjaan :) Seitsemän vuotta ollaan nyt asuttu tässä talossa, joka on ennätys samassa asunnossa asua. Kyllä ollaan oltu liikkuvaista sakkia:)






Tällaisia muisteluita tänään. Hyvää adventtia!

Joulukuun tunnelmia..

Nyt on koe-käytetty ystävän keväällä antamat nastakengät, hyvin pysyi pystyssä. (Kiitos Minttuliini!) Elmon kanssa käytiin pieni lenkki tekemässä.Päivä on ollut pilvinen, silti viimeiset värit näkyivät länsi-taivaalla, ennen auringonlaskua. Pitihän niitä kuvata :)





























Harmitti, että kun olin lähtenyt ulos niin myöhään, mutta mietin, että onneksi en ole lapissa, siellähän sitä aurinkoa ei näy pitkiin aikoihin. Jos hyvin sattuu, niin huomenna voi täällä taas auringon kajoa nähdä. Kovin äkkiä tuo tämän päiväinen kajo alkoi häipyä.


















Muuten on mennyt aika "juhliessa" ja joulun alus tunnelmissa. Ensin oli torstaina päivällä soppakirkon joulujuhla. Lausuin siellä joulurunoni. Vein vetäjille joulusuklaata ja saimme itsekin paketin.




Torstai-iltana oli Kylätalon Ilosanoman joulujuhla. Hyvä tilaisuus, 31 henkeä oli ja kaksi taisi olla ihan ensimäistä kertaa. Laulusiskot (missä minäkin olen) lauloi hengellisiä lauluja ja yhteislauluina lauloimme joululauluja. Sielläkin lausuin joulurunoni. Me saimme isäntäparina seurakunnalta kauniin, nuppuisan amarylliksen ja rahalahjan. Ja pari lahjaa saimme muutenkin toisilta. Lopuksi runsas kahvipöytä ja iloinen seurustelu sai viihtyisän puheenporinan sorisemaan.




Eilen sitten olimme seurakunnan pää-paikan joulujuhlissa. Sali oli ihan täynnä ihmisiä. Näimme pyhäkoululaisten ja varkkien (varhaisnuorten) yhteisen jouluevankeliumi-esityksen. Siinä oli nukketeatteria ja tavallista näytelmää hyvin sekoitettuna. Myös pyhis-opeja oli mukana esityksessä. Kuulimme vanhimman seurakunnan jäsenen muistelut sotajoulusta. (Suomi 100 v-kunniaksi). Ja tietysti lauloimme ja kuulimme lyhyen saarnan. Ja seurakunnan vastuunkantajat saivat lahjansa. Lopuksi saimme riisipuurot ja kahvit.









Kotona olen pakannut ensimmäiset joululahjat ja koristellut kuusen. Jo eilen. Ensimmäisen kerran ikinä näin aikaisin.



















Valoja kokeilin kuvan verran, muuten pidämme valot vasta jouluna...mies ei tykkää liian aikaisesta "joulusta" ...


















Kissamaisen rentoa joulun odotusta!

Neljä vuodenaikaa/kissojen vuoden ajat

Kivipellon Sailan blogista nappasin tämän haasteen, koska ajattelin, että on kiva katsella kuvia vuoden varrelta.






Aloitan viime talvesta. Aurinkoista (ainakin tässä kuvassa) vähä lumista tammikuuta.















Samalla tässä tulee myös kissojen neljä vuoden aikaa.















Viime vuoden joulukuulta. Hipsu katselee lasin takaa talvea.








...ja Rasmus köllöttelee sisällä. Kyllä meidän kissat ovat ulkona talvellakin, mutta silloin ei emäntä välttämättä ole kuvaamassa.
















Talven jälkeen tule lempi-vuodenaikani kevät :)

























Hipsu on vaatekomerossa...
















Rasmus sen sijaan on siirtynyt ulos makaamaan :)















Kesä



























Ja missä kissat? Ainakin Hipsu löytyy pihalta.

















Siellähän ne pojat kisailevat :)

















Kun saapuu syys... linnut suunnittelevat etelän matkaa...























...ja Hipsu istuu taas ikkunalla
















Rasmuskin on vetäytynyt talvi-unille.
















Tämän perusteella kissat ovat sisällä kolme vuodenaikaa ja ulkona yhden, ei se kyllä pidä paikkaansa, mutta yleensä tulee vaan sisällä otettua niistä kuvia ja nukkuvina ...kun ne pysyvät paikallaan :)






Minä en haasta ketään, mutta jos joku haluaa saa tehdä saman :)