Ilo elää

Olet tervetullut ja kommenttisi myös!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Teltalla ja muisteluja





Kävimme tänään Karkkilassa, jossa oli meidän seurakunnan Karkkilan pään järjestämä pienempi muotoinen telttakokous, kahden päivän teltta. Eilen ei oltukaan, mutta tuli mieleen tänään lähteä, kun muistorikkaiden paikkojen läpi sai kulkea.





Teltta oli pystytetty Haaviston VPK:n kentälle. Kokouksen jälkeen otin näitä kuvia.






Tällainen pienempi "telttamaja" ....
























Makkarateltalla oli tämmöinen kyltti :)
















Kuvasin myös ympäristöä. Eli VPK:n rakennuksia.































Komea vanha koivu














Jo tullessa olimme ajaneet nuoruusaikaisen kotini ohi, joka näytti jotenkin hylätyltä ja rapistuneelta. En sen enempää silloin kerinnyt sitä katsoa, mutta takaisin tullessa pysähdyimme pyynnöstäni siihen.







Tämä oli meidän asunnon puoli ennen. Tyhjänä näkyi ainakin se olevan. Tuo alakerran ikkuna oli meidän keittiön ikkuna ja vintin ikkunan takana oli mun "Kesäpesä" teininä. Pikkuikkunan takana joskus nukuin joskus kesäöitä, ja taisi pikkusiskokin nukkua.














Kuvassa ja tällä puolella ei se rapistuneisuus ole niin silmiinpistävää kuin toisella puolen taloa... siellä täällä räystäslaudat roikkuvat ym.








Tässä koti 70-luvulla













Haikeaa on katsoa vanhoja paikkoja, ja paljon oli näkymissä muutoksia muutenkin. Ajanhammas on purrut toisia paikkoja, toisaalta on tullut taas jotain uutta, komeaa... tietkin olivat erilaisia kuin ennen, mutta sentään perille osattiin Haavistoon. Tuttu paikka kun on sekin, siellä asui ystäväni ja uimassa kävimme Haavistossa äidin ja siskon kanssa , ja toisen ystävän kanssakin, Parsilanjärvellä (Tuo taisi olla järven oikea nimi), vaikka Haavistonjärveksi sitä sanoimmekin. Se oli meidän lähes lähin ja suosikki uimapaikka, noin 5 km kotoa.




Järvellä emme nyt käyneet, vaikka lähellä olisi ollutkin.





Tämmöisiä tunnelmia tänään :)

6 kommenttia:

  1. Minustakin oli jotenkin haikeaa katsoa tyhjää taloa. Miksiköhän se on tyhjä, mikä mahtaa olla talon tarina perheesi muuton jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen tiedän, että talo (jossa siis asuimme vuokralla me ja toinen perhe) oli menossa sen jälkeen myyntiin, jossain välissä joku oli sen ostanutkin ja maalannut ruskehtavaksi, sen huomasin jo vuosia sitten kun ohi menimme. En tiedä mikä sen tilanne nyt on...

      Poista
    2. Voi että Haaviston vpk piha jossa asui mun koulukaveri myös Seija silloin kun mä kävin koulua Haavistossa. Kiva nähdä tuttuja paikkoja juu.

      Poista
    3. Niin arvasinkin, että sinulle kovinkin tuttuja :)

      Poista
  2. On toisaalta kiva käydä katselemassa vanhoja paikkoja, mutta toisaalta se tekee surumieliseksi. Sen huomaan aina minäkin entisillä kotikulmilla käydessä. Tuo teltta näyttäisi olevan sitä kokoa, jollaisissa minäkin ennen kävin ,kun on "kolmen pylvään mallia":) Nyt on monta vuotta mennyt etten ole kokoustelttaa nähnytkään. En tiedä onko sitä täällä milloin viimeksi pystytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se kaksipiippuinen juttu... Meillä seurakunta pystyttää telttoja suurinpiirtein joka kesä, ja ne ovatkin suosittuja.

      Poista

Ilahdun kun jätät viestin käynnistäsi, kiitos :)