Kuumuudesta kärsivä

Tänään oli taas kaupunkipäivä. Pari kirjaa kävin lainaamassa ja sitten läksinkin kirppikselle. Löysin oikotien, joten matka ei ollut niin pitkä, kuin viimeksi, mutta muuten rasittava kyllä, kun oli niin äärimmäisen kuuma, eikä paljoa ollut varjoa matkalla. Kirppikseltä poimin mukaani ne, jotka olivat jääneet vähän mietityttämään edellisellä kerralla eli tuon turkoosin tuikkukupin ja limen vihreän sydän purkin, siellä ne minua odottivat, molemmat 0,50 e kpl.






Lisäksi ostin pussillisen villalankojen loppuja 1,50 e, kaksi mukia yhteensä euron sekä Sarah Kayn uudistuotantoa olevan söpön kortin 0,10 e.














Kirppiksellä oli paljon ihmisiä ja kuuma sielläkin, takisin tullessa aurinko porotti, alkoi olla jo vähän rasittava olo ja tuntui että verensokerikin oli alhaalla. Poikkesin matkalla kaupassa (siellä oli sivumennen sanottuna mahtavan hyvä ilmastointi, oli oikein viileää :), ostin suklaapatukan ja mehua. Niitä nauttien jatkoin matkaa, olisin halunnut istua jossain matkan varrella, mutta ei yhtäkään penkkiä ollut jalankulkutien varressa.





Pääsin vihdoin soppakirkolle, mutta oli vähän huimaava olo ja sydän jumputti, ja sielläkin oli niin kuuma, tuntui ettei ilma yhtään kulkenut. Mies oli tullut sinne myös kaupungilta, käytiin ulkona varjopaikassa vähän vilvoittelemassa. Kun tilaisuus alkoi, oli alussa vielä huono olo, mutta sitten "viuhkoin" lauluvihkolla tuulta kasvoilleni, niin alkoi helpottaa. Nykyisin helposti tulee huono olo, jos on liian kuuma tai rasittuu liikaa tai verensokeri laskee...







Kotiin tultua vaihdoin hameen caprien tilalle ja vein ulkoa "lepotuolini" kellariin, siinä oli ihana levätä <3 Siellä oli ihanan viileää!





Lepopaikkani!




Tänään olisi vielä illalla hartauden pito toipuvien päihdeongelmaisten päihteettömässä asuntolassa. Sanoin kyllä miehelle, että jos jäisin tänään kotiin, kun miehelle on kuitenkin tulossa toinen mies kaveriksi sinne. Ja sielläkin oli viimeksi niin kuuma siellä ryhmähuoneessa, että mielellään jäisin kotiin. Katsotaan nyt...