Näytelmää , kevättä ja muistoja

Eilen alkoi tuntua jo tosi keväiseltä, kun ilma kylmän yön jälkeen lämpeni. Sitä ennen kyllä vaihdettiin autoon kesärenkaat, johtuen siitä, että yksi talvirenkaista vuoti. Mies onkin nyt kulkenut harjoituksissa ystävän kyydissä, kun on samalta kylältä. Itse olin hänen vaimonsa kanssa katsomassa kenraaliharjoituksia sunnuntai-iltana. Näytelmään oli tehty uudistuksia ja oli entistäkin vaikuttavampi. Suosittelen mennä katsomaan, jos mahdollista!














Tuossa vielä esitysajat suurempana. Raamattukylän varaukset Tiketti.fi.

















Vähän pihatöitäkin tuli eilen tehtyä, oksia katkottua ja kuivuneita kukkien/kasvien varsia. Muuten jätin kyllä vielä lehtiä ym. kukkapenkkien päälle, kun voi vielä tulla kylmiä öitä tai päiviäkin, niin on vähän suojaa.
















Ihanaa, kun ilma lämpenee ja kukat aukeaa :) Nuo krookukset ilahdutti mun sydäntä loistollaan :)








Tähän loppuun tarinaa lähteistä. Ensin Hilja Aaltosen Päivähartauskirjasta:






" Joidenkin meidän lapsuusmaisemassamme oli pulppuava luonnonlähde. Kuumina kesäisinä päivinä lähteen reunalla käytiin janoa sammuttamassa. Vesi oli raikasta. Mitä hiostavampi päivä oli , sitä ihanammalta vesi maistui.
Kymmenien vuosien takaa tuli leikkikenttiänsä katsomaan eräs, jonka rakkaimpiin lapsuusmuistoihin liittyi pieni lähde kuusten katveessa. Tulija muistaa kotipihlajan. Tuossa se kukoisti juhannuksena kuin morsian ja syksyn tullen hehkui loistossaan marjojen painosta. Hän muistaa riippakoivun ja kivet saunapolulla. Muistaa lähteen ja raikkaan lähdeveden. Ei suuressa maailmassa ole löytynyt sen vertaista.
Muistatko sinä kotisi lähteen? Onko oman seurakunnan lähdepolku jäänyt sinulle vieraaksi? Jos olet kuin tuhlaajapoika tai -tyttö, joka muistat kotilähteen veden raikkauden, mene takaisin. Juo jälleen raikasta vettä ja virkisty uudelleen."





Monesti seurakunnassa käynti onkin kuin lähteellä käymistä, virkistyneenä sieltä palaa, vaikka joskus olisi murhemielellä mennyt. Jeesushan on elävän veden lähde, Häneltä saa virkistystä.






Tuosta Hilja Aaltosen tekstistä tuli myös paljon muistoja lapsuudesta/nuoruudesta. Lapsuus-mökillänikin oli lähde metsän katveessa. Sieltä ei juotu, mutta siinä säilytettin ruokatarpeita ison maitotonkan sisällä kylmässä... sähköttömässä mökissä kun ei ollut jääkaappia. Kylmässä lähteessä ruokakin pysyi kylmänä. Myös kotipihlaja oli mökin pihan reunassa, niinkuin tuossa kertomuksessakin. Ollessani viisi-vuotias muutimme sieltä pois, joten kovin paljon ei minulle siltä ajalta ole jäänyt muistoja, mutta kun myöhemmin vietimme siellä kesälomia, niin sieltä on juuri noita lähteellä käynti ym. muistoja.

Muutamia mukavia muistoja aiemmista vuosista on ukista, joka oli minulle se turvallinen, rakastava aikuinen silloin. Äidillä kun oli vaikeata asumus- ja avioerotilanteessa, ja mummi oli vuodepotilas, jota äitini hoiti. Sota-invaliidi-enolla oli alkoholi-ongelmaa. Meitähän asui pienessä kahden huoneen möissä neljä aikuista ja minä. Ehkä se elämä ei ollut silloin niin mukavaa, niin ei niitä mukavia muistojakaan juuri jäänyt.











Siinä pikku-Sesse :)






Tuolla terapiassa kun olen käynyt, niin siellä on kyselty lapsuusmuistoista, niin ollaan huomattu, ettei niitä kauheasti ole alle 5-vuotiaasta. Sen jälkeen kun muutimme sieltä pois onkin jo paljon enemmän muistoja.







Tämmöisesi höpötykseksi tämä näköjään kääntyi, kun muistella alkoi. Mutta nyt paistaa kevät aurinko. Voisi laittaa kahvia ja mennä vaikka ulos juomaan. Kukkamultaakin sain eilen ostettua, niin voisi noita sisäkukkiakin hoitaa... Mukavaa päivää teille!