Yksin kotona...

se oli ennen lasten suosikki elokuvia, varsinkin nuoremman pojan :)













Yksin kotona täälläkin ollaan, mutta ilman kepposteluja. Miehellä on taas kaupungilla useampia menoja, ja sieltä suoraan menee taas Vivamoon ja on siellä yön ja huomisen päivän. Huomenna on srk:n joulujuhla, sinne pääsen "siskojen" kyydissä, mies tulee sinne suoraan Vivamosta.






Elmon kanssa kävimme reippailemassa, ilmassa oli jo talven tuoksu ja viileys, vaikka lämpötila oli noin nollassa. Takaisin tulin ikivanhaa Turku-Helsinki maantien pohjaa, joka nykyisin näyttää tältä. Itse asiassa paremmalta, kuin ennen, kun tielle kasvaneet pikkupuut oli raivattu pois.















Reippaasti kävellen teimme 40 minuutin lenkin. Tämmöinenkin "kaveri" oli matkalla...hauska vihreätukkainen kanto joka katseli ohikulkijaa :)















Kotiin tultuani ilahduin katsoessani postissa tullutta Karkkilan Tienoo-lehteä, joka joskus aina tulee (ilmaisena) meidänkin postilaatikoon. Siinä nimittäin oli kirjoitus uudesta valokuvakirjasta, joka on juuri julkaistu, Karkkilan historiasta ja nykypäivästä. Sen nimi on "Karkkilan tarina, sata vuotta valokuvissa". Niinkuin monet varmaan muistavat, olen Karkkilassa viettänyt ikävuodet 5-19, joten se on kotiseutuani. Mulla nyt ei varmaan ole varaa sitä kirjaa tilata, mutta lehdessä oli kuvia Karkkilasta ennen ja nyt, siitä kirjasta, joten leikkelin ne kuvat historia-kansiooni :) Tuli hyvä mieli kun sain uusia kuvia kansiooni...hullulla on halvat huvit, sanotaan :)






Vaan eihän sitä tiedä jos villiinnyn niin, että tilaan sen kirjan joskus, olihan se Ahmoonkylä-kirjakin kallis aikoinaan ja sen silti tilasin, kun se kiinnosti minua :) Niitä asioita joista tulee hyvä mieli, pitäisi harrastaa, ei tässä niin kauhean monesta asiasta enää innostu eikä ilahdu. Kai sitä on vähän piilomasentunut.






Mutta tänään on nyt ollut suht kiva päivä, söin jopa Ruunebergin tortun kahvilla, kun mies niitä eilen toi pari kpl ja mä silloin sanoin kyllä, etten voi sitä syödä, kun siinä on vehnää, mutta nyt ajattelin että syön, kun ei ole mihinkään menoa, jos vatsa alkaa vaivata. Eilen oli ihanat tarjoilut Laulusiskojen "pikkujouluissa" ja sielläkin söin yhden patongin palan salaatin kanssa, muuten otinkin vain "sallittuja" aineita. Saimme vielä ihanalta vetäjältämme pienet joulumuistamiset. Häntä muistamme sitten Kylätalolla.




Tällaista höpötystä tänään. Hei-hei!