Perheväkivalta - vaiettu salaisuus

Heti alkuun sanon, että tämä kirjoitus liittyy ensimmäiseen avioliittooni, nykyisessä ei ole mitään väkivaltaa :)




Rankkoja ajatuksia olen ajatellut illalla ja heti aamusta. Aiemmin kuulin, että eräs nainen, noin minun ikäinen, oli surmattu ja ajattelin silloin jo: "Tuo olisin voinut olla minä... jos ei olisi ollut varjelusta elämässä. Eilen kuulin asiasta tarkemmin ja selvisi, että heillä oli jo virallinen ero, mutta surma oli ex-miehen tekemä. Lisäksi tunsin naista jonkunverran ja kun itsellä on ensimmäinen avioliitto kärsinyt perheväkivallasta, ja sen jälkeenkin oli vainoamista ja uhkailuja, niin se olisin voinut olla minä... se tuli niin lähelle, jotenkin kohtikäyväksi, että aamullakin oli ensimmäinen ajatus herätessäni: "Miksi, voi miksi?"




Kunpa ei kenenkään tarvitsi kärsiä väkivallasta rakkaimpiensa taholta, se särkee sydämen.





"Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä
kun kaikesta huolimatta on niitäkin
jotka näkevät
julkisivun taakse
jotka tietävät
ja ymmärtävät

Mutta sitten on kaikki
vain entistä vaikeampaa


Sitten tulee kysymys:
Miksi et lähde?

Lukemattomia kertoja
olen ollut lähdössä.

Jos tämä juomakausi ei ole viimeinen
minä lähden

Jos ilkeydet kohdistuvat lapsiin
minä lähden

Jos hän vielä alkaa valehdella
minä lähden

Ja jos hän ikinä käy käsiksi minuun
minä lähden

Kun lapset eivät enää jaksa
silloin minun on kertakaikkiaan pakko

Ja kaikki tämä tapahtui
enkä minä kuitenkaan lähtenyt

Miksi?"

Märta Tikkanen










Illalla ajattelin tuota asiaa niin kovasti, kun olimme ystävän kanssa viestitelleet, että oli pakotettava itsensä lopuksi ajattelemaan jotain muuta, että olisi saanut nukuttuakin. Silti heti herättyä tuo kysymys: "Miksi, voi miksi?"






"Sinä tulet pelko
ja sidot ranteeni.
Istut suuni päällä
ja puristat silmäluomia.
Katsot minuun, naurat
ja minä vapisen.

Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet
ja aina joku ovi on auki.
Sinä tulet pelko,
ja minä olen pieni jälleen."


Maria Vaara





En halunnut pilata teidän päiväänne näillä rankoilla asioilla, mutta perheväkivalta on totta, vaikka se monesti on piilossa julkisivun takana, koska sitä hävetään ja väkivallan uhri monesti syyllistää itsensä turhaan.





"Hidastettu filmi
sinä kohotat kättäsi
joka tulee lyömään minua
Aivojeni läpi
ennättää kulkea paljon
ennenkuin kätesi
on perillä ja osuu.

. . .

tunne
että on hylätty
että paluuta ei ole
että mikään ei hyödytä mitään
että ei pysty
ei jaksa
ei onnistu
ei voi tehdä mitään."

Märta Tikkanen









Minun oli pakko kirjoittaa tämä itsestäni pois, etten masentuisi itse tästä asiasta, kun otan sen niin raskaasti. Runot ovat vanhasta vihkostani, johon olen kirjoittanut niitä lehdistä ja kirjoista.



Loppuun oma runoni niiltä loppu ajoilta:



Näen suljetun kivisen oven
sitä taon ja taon
verisin nyrkein,
viimeisin voimin,
avaatko ollenkaan?
Herra, kuuletko lapsesi ääntä,
kuuletko tuskaa tätä?
Itkien vaivun ovesi eteen,
valmis olen luopumaan.

Kuitenkin jostain nousee toive
ehkä Herra avaa sittenkin,
nostaa lapsensa väsyneen,
sitoo sydämen särkyneen,
hoitaa rakkaudella
ja näyttää uuden tien.




Ja Hän teki sen :)











Hyvää viikonlopun alkua!